Lue keskustelun säännöt.
Raskaana olevan "erityisoikeudet"
16.02.2016 |
Millaista kohtelua te raskaana olevat naiset olette miehiltänne vaatineet tai odottaneet? Näen itse asian niin, että koska olen mm. kehoni likoon laittanut niin (kärjistettynä )
minun pillini mukaan mennään, varsinkin loppuraskaudessa.
Kommentit (48)
Minä nimenomaan en halua mitään erityisoikeuksia, enkä myönnytyksiä keneltäkään. Ärsyttää, kun ihmiset tekisivät asioita puolestani vain siksi että olen raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ajattele asiaa siten, että kumpi meistä tässä nyt enemmän tekee, koska tiettyjen sukupuolierojen takia ainoastaan nainen voi raskaana edes olla. Se, että voin olla raskaana ja tuoda lapsen tähän maailmaan, on mahtava asia enkä jaksa sillä alkaa miestäni kiristämään tai pompottomaan. Minä olen onnekas vaikka tietysti raskaus on kropalle vaativaa aikaa. :)
En mitään, raskaus ei ole mikään erikoistila naisella. Normaali ja luonnollinen asia
Raskaus ei ole sairaus.Pitikö hankkiutua raskaaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoastaan kissanhiekka-astian putsaamisen ole "vaatinut" mieheltä. Hän osaa kyllä itsekin huomioidaminut ilman erityistä vaatimusta ja osallistuu kodin hoitamiseen siinä missä muutkin. Jos ap:n mies ei häntä pakottanut raskautumaan niin kehottaisin lopettamaan tuon marttyyriksi itsesi asettamisen. Vai että olet kehosiihan uhrannut jalikoon laittanut. Vinkkinävoisin kertoa, ettälaita kintut ristiin ensi kerralla niin et raskaudu. Raskaus ei ole sairaus, ei edes loppuraskaus, jos ei nyt oteta huomioon myrkytyksiä tai muita.
Voi pyhä jeesus...antakaa jo se raskaus ja synnytys miehelle anteeksi! Ei se heidän vika ole, että biologia on tässä kohtaa epäreilu. Ensin käytetää raskautta pirun huonona tekosyynä typistää itsensä lapsen tasolle, sitten tulee vauva-aika, taaperoikä, uhmäikä, murrosikä, jne...
Milloin raskaudesta ja äityidestä tuli näin raskas ponnitus? Milloin lakattiin nauttimaan tästä erintyisominaisuudesta, jota äitiys on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap on itsekäs ja laiska marttyyri.
Itse en siivoa enää mutta johtuu siitä koska olen joutunut lepoon supistuksien vuoksi. Koiran käytän kerran päivässä kulman takana saman syyn vuoksi. Mies hoitaa loput.
Mies kantaa melkein kaiken ja eikä anna kiivetä tuolille ollenkaan.
Ihana ja ymmärtäväinen mies <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap on varmaan niitä, jotka VAATIVAT myös työssäkäyvää miestä valvomaan vauvan kanssa että kotimamma saa varmasti riittävät unet.
Ranskassa saa ainakin joissain kaupoissa kiilata jonojen ohi jos on raskaana. Musta ainakin suomalaisena tosi noloa tunkeutua keskelle jonoa mutta sinne ranskalainen tuttavamme meidän vei kun olimme Pariisissa ja minä raskaana. Itse en olisi mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä TYHMÄ en huomannut vaatia yhtään mitään, nyt kaduttaa;)
Mulla oli alkuraskauksissa paha pahoinvointi ja toisen raskauden lopussa kivuliaita supistuksia (ja tietysti iso maha tiellä estäen joitain juttuja). Kyllä meistä molemmista oli ihan kohtuullista, että mies näinä aikoina hoiti enemmän kotia, kävi kaupassa ja toisessa raskaudessa hoiti esikoista. Ei siinä ollut mitään kummallista, ihan itsestäänselvyys molemmille. Niin ja jätti (omasta aloitteestaan) joka vuotisen ns. poikien reissun väliin kun vauva oli pieni.
Onnittelen sydämestäni edellisiä vastaajia, joilla raskaudet ja synnytykset sujuvat melkein huomaamatta ilman oireita. Arvostakaa kohtaloanne, olette onnekkaita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap on varmaan niitä, jotka VAATIVAT myös työssäkäyvää miestä valvomaan vauvan kanssa että kotimamma saa varmasti riittävät unet.
Ja mitä väärä tässä on?! Kyllä isälle ja lapselle pitää antaa tilaa luoda suhde ihan syntymästä lähtien, eikä omia vauvaa automaattisesti itselleen ja sitten ihmetellä kun lapsi on niin kiinni äidissään. Toki siitä tuntee itsensä isää paremmaksi ihmiseksi, kun sitten voidaan haukkua isää kelvottomaksi vanhemmaksi, kun hän ei hoida lastaa ja osallistu yövalvomisiin.
Toki tässä asiassa saa sitä järkeäkin käyttää, eikä polttaa molempia loppuun vaan vuorotella.
Erityisoikeuksista puhuminen vähän särähtää korvaan, mutta yhtälailla särähtää tuollainen marttyyrimammojen "raskaus ei ole sairaus!!!!". Jos teillä on ollut helpot raskaudet joista toimintakykynne ei ole kärsinyt niin mahtavaa, olette aidosti onnekkaita! Jos taas on pitänyt painaa samaan tahtiin kuin ennenkin, vaikka liitoskivut saavat kyyneleet silmiin yli 100 metrin matkalla ja oksennatte aamusta iltaan kolme kuukautta, niin se on tosi kurjaa. Parisuhteessa kun ollaan yleensä juuri keskinäisen avunannon vuoksi ja vaikka raskaus ei ole sairaus!!!!!, niin useimmilla naisilla se kuitenkin vaikuttaa fyysiseen kyvykkyyteen ja olotilaan ainakin jossain määrin. Jos ihminen lähinnä oksentaa ja yökkii koko valveillaoloaikansa, ei sillä ole juuri väliä, onko ICD-koodin mukaan kyse sairaudesta vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli alkuraskauksissa paha pahoinvointi ja toisen raskauden lopussa kivuliaita supistuksia (ja tietysti iso maha tiellä estäen joitain juttuja). Kyllä meistä molemmista oli ihan kohtuullista, että mies näinä aikoina hoiti enemmän kotia, kävi kaupassa ja toisessa raskaudessa hoiti esikoista. Ei siinä ollut mitään kummallista, ihan itsestäänselvyys molemmille. Niin ja jätti (omasta aloitteestaan) joka vuotisen ns. poikien reissun väliin kun vauva oli pieni.
Onnittelen sydämestäni edellisiä vastaajia, joilla raskaudet ja synnytykset sujuvat melkein huomaamatta ilman oireita. Arvostakaa kohtaloanne, olette onnekkaita!
Anteeksi nyt vaan, mutta mitä hittoa sinä luulet tietäväsi meidän muiden raskausksista? Luuletko olevasi ainoa, jolla on ollut vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli alkuraskauksissa paha pahoinvointi ja toisen raskauden lopussa kivuliaita supistuksia (ja tietysti iso maha tiellä estäen joitain juttuja). Kyllä meistä molemmista oli ihan kohtuullista, että mies näinä aikoina hoiti enemmän kotia, kävi kaupassa ja toisessa raskaudessa hoiti esikoista. Ei siinä ollut mitään kummallista, ihan itsestäänselvyys molemmille. Niin ja jätti (omasta aloitteestaan) joka vuotisen ns. poikien reissun väliin kun vauva oli pieni.
Onnittelen sydämestäni edellisiä vastaajia, joilla raskaudet ja synnytykset sujuvat melkein huomaamatta ilman oireita. Arvostakaa kohtaloanne, olette onnekkaita!
Anteeksi nyt vaan, mutta mitä hittoa sinä luulet tietäväsi meidän muiden raskausksista? Luuletko olevasi ainoa, jolla on ollut vaikeaa?
Suomessa kun mikään, MIKÄÄN ei ole kunniakkaampaa kuin se, että vaikka on niin saatanan vaikeaa, niin painetaan vain menemään eikä mitään apuja kysellä keneltäkään. Suo, kuokka ja Jussi, perkele!
Yleensä normaaleissa, empaattisissa parisuhteissa toinen tekee pyytämättäkin toisen puolesta asioita, jos toisella on syystä tai toisesta, sairauden tai muun asian vuoksi fyysisesti huono olo.
Lähinnä nyt kun pahoinvointi ja oksentelu on hyvin voimakasta, niin mies on hoitanut aamulla eläintemme raskaimmat hommat (asumme maalla ja meillä on karjaa). Tämä lähinnä siksi, että tälläkin hetkellä koitan saada pidettyä aamupalaa hetken sisällä ettei joutuisi päivystykseen lähtemään taas..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap on varmaan niitä, jotka VAATIVAT myös työssäkäyvää miestä valvomaan vauvan kanssa että kotimamma saa varmasti riittävät unet.
Ja mitä väärä tässä on?! Kyllä isälle ja lapselle pitää antaa tilaa luoda suhde ihan syntymästä lähtien, eikä omia vauvaa automaattisesti itselleen ja sitten ihmetellä kun lapsi on niin kiinni äidissään. Toki siitä tuntee itsensä isää paremmaksi ihmiseksi, kun sitten voidaan haukkua isää kelvottomaksi vanhemmaksi, kun hän ei hoida lastaa ja osallistu yövalvomisiin.
Toki tässä asiassa saa sitä järkeäkin käyttää, eikä polttaa molempia loppuun vaan vuorotella.
no eikös se isä tuossa ole vaarassa palaa loppuun!? suhdetta lapseen voi luoda vaikka töiden jälkeen. Enkä kyllä sanallakaan maininnut omimisesta.
Onnea vaan!