Lue keskustelun säännöt.
Miksi ikävöin miestä joka ei kohdellut minua hyvin?
14.02.2016 |
Suhteessamme jouduin toistuvasti pettymään miehen käytökseen. Jäin liian usein tärkeysjärjestyksessään toissijaiseksi. Kommunikaatio olematonta, minä olisin halunnut keskustella. Mies sulkeutui ja ryyppäsi. Ei välittänyt vaikka kärsin juomisesta.
Erosta nyt kuukausi ja häntä ajatellessa meinaa itkettää. Olenko vain läheisriippuvainen? Miten pääsen tunteesta eroon? Järjellä ajateltuna tiedän että minun on parempi ilman miestä. Suhteemme kesti 5 vuotta ja loppuvuosina on-offeilua.
Kommentit (10)
Näet hänet vahvana soturina, jollainen itsekin haluaisit olla. Pidät häntä itsesi yläpuolella. Älä tee sitä. Sinun täytyy kasvattaa itsestäsi vahva. Se että saisit olla itseäsi "vahvemman" kanssa ei nosta omaa minuuttasi, jos se on yksinään hauras. Kun menetät toisen, sen vahvemman, osapuolen, sinulle jää vain hauras minuus. Toinen ihminen ei tee sinusta vahvaa, molempien osapuolten pitää kokea olevansa tasavertaisia keskenään. Olette yhtä kuin aurinko ja kuu, tarvitsette ja täydennätte toisianne. Olette vahvoja yhdessä, eikä kumpikaan teistä ole toista parempi tai huonompi.
Vain tuollainen suhde voi toimia ja antaa molemmille voimaa, eikä viedä sitä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti tosissasi ikävöitkö miestä vai ikävöitkö rakastumisen tunnetta ja jotain unelman tavoittelua jota yritit tämän miehen päälle liimata, tunnetusti huonolla menestyksellä. Kaipuu helppoon ja onnelliseen parisuhteeseen ei ihan vielä läheisriippuvuuden kriteereitä täytä ellei siitä tee itselleen pakkomiellettä ja kulissia. Ihan rauhassa kokoa itseäsi, teini-ihastus näyttelijään tai laulajaan toimi itselläni oikein hyvänä laastarisuhteena joka ei vahingoittanut sitä toista osapuolta mitenkään kun ei tiedä edes minun olevan olemassa :D
Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen sinkku joka ei ole kaivannut mitään suhdesotkuja elämäänsä, mutta jos ihmeitä tapahtuu ja tapaan sellaisen johon rakastun ilman päälleliimaamisia annan kyllä mahdollisuuden. Exäni ei alkanut juomaan mutta tietokoneelle hävisin, muuten voisi olla oma aloitukseni pari vuotta sitten.
Halaus sinulle! Viisi vuotta on tosiaan pitkä aika. Varmasti teillä oli hyviäkin aikoja, joten ihan luonnollista, että kaipaat. On klisee, mutta aika auttaa. Pidä itsestäsi huolta ja ole muutenkin omille tunteillesi armollinen.
Se on tuollaista aluksi, menee kyllä ohi. Koita kestää vaikka tuntuu ikävältä.
Mies ei ole halunnut keskustella kanssani millään lailla erostamme. ehkä siksikin minun on vaikeaa mennä eteenpäin kun en ole saanut käsitellä asioita muuten kuin yksinäni. Mutta se on totta varmasti että aika auttaa. Muiden pariskuntien näkeminen ulkona saa minut surulliseksi :( hyvä pointti kyllä toikin että en välttämättä kaipaa itse miestä, vaan ehkä kaipaan enemmänkin sitä että olisin jollekin tärkeä. Ja sitä että joku rakastaisi minua. Nyt on yksinäinen olo.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toinen on ollut kovin epäreilu ja epäaikuinen, se on riistänyt sinulta mahdollisuuden kehittää aikuista rakkaussuhdetta. Nyt sitten reagoit kuin nälkiintynyt lapsi. Keskity siihen, mitä aikuinen kohtelu olisi, jotta tunnistat sen kun se kävelee vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole halunnut keskustella kanssani millään lailla erostamme. ehkä siksikin minun on vaikeaa mennä eteenpäin kun en ole saanut käsitellä asioita muuten kuin yksinäni. Mutta se on totta varmasti että aika auttaa. Muiden pariskuntien näkeminen ulkona saa minut surulliseksi :( hyvä pointti kyllä toikin että en välttämättä kaipaa itse miestä, vaan ehkä kaipaan enemmänkin sitä että olisin jollekin tärkeä. Ja sitä että joku rakastaisi minua. Nyt on yksinäinen olo.
Ap
Voi ap, mä voin kuvitella miltä susta tuntuu. Juttusi on kuin mun kirjoittamaa, ja vielä aika samankuuloinen suhde loppui minulla muutama kuukausi sitten. Paitsi että oma suhteeni oli viisi vuotta sitä on/offeilua. Minäkin kaipaan juuri sitä rakastumista, rakastetuksi tuntemista, läheisyyttä. Kadehdin onnellisia pariskuntia ja haluaisin jostain äkkiä uuden rakkaan... Vaikka järjellä tiedän ettei uutta rakkautta voi käskemällä ottaa. Ensin pitää päästä yli entisestä. Et todellakaan ole ainoa joka nuo tunteet käy läpi, mutta ajan kanssa varmasti pääsemme eteenpäin! Pitäisi muistaa arvostaa itseään ja tehdä mukavia asioita. Pakko vaan luottaa että ajan kanssa asiat kääntyy paremmaksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä tapaisit unelmamiehen ensi viikolla, niin olisitko exästä heti yli, kun joku olisi viemässä treffeille ja halimassa? Läheisriippuvaisuudelta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Näet hänet vahvana soturina, jollainen itsekin haluaisit olla. Pidät häntä itsesi yläpuolella. Älä tee sitä. Sinun täytyy kasvattaa itsestäsi vahva. Se että saisit olla itseäsi "vahvemman" kanssa ei nosta omaa minuuttasi, jos se on yksinään hauras. Kun menetät toisen, sen vahvemman, osapuolen, sinulle jää vain hauras minuus. Toinen ihminen ei tee sinusta vahvaa, molempien osapuolten pitää kokea olevansa tasavertaisia keskenään. Olette yhtä kuin aurinko ja kuu, tarvitsette ja täydennätte toisianne. Olette vahvoja yhdessä, eikä kumpikaan teistä ole toista parempi tai huonompi.
Vain tuollainen suhde voi toimia ja antaa molemmille voimaa, eikä viedä sitä pois.
Miksi tätä on edes alapeukutettu? Tämä tekstihän on täyttä asiaa.
No kyllähän viisi vuotta kestäneestä suhteesta kestääkin toipua eron jälkeen, jos on kumppaniaan rakastanut. Läheisriippuvainen oisit, jos olisit jäänyt suhteeseen jossa sulla oli huono olla. Aika auttaa ikävän tunteeseen, vuoden kuluttua on varmasti jo paljon helpompaa.