Selittäkää, mikä niissä vauvoista muka on ihanaa?

Montako omaa vauvaa sinulla on ollut noiden vuosien aikana?

Jos et ole ymmärtänyt et tule ymmärtämäänkään vaikka kuinka selittäisin. Mutta sydämeni sulaa kun katson tuota 7kk ikäistä kuopustani tuossa vieressäni nukkumassa. Ihan täydellinen pieni ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Montako omaa vauvaa sinulla on ollut noiden vuosien aikana?

Ei yhtään, kun ei kiinnosta huutava ja puklaileva sinappikone, joka ei osaa tehdä mitään itse ilman tukea ensimmäisen viiden vuoden aikana. Ap

Ei niissä muuten mitään ihanaa olekaan kuin se että ne on itse kantanut ja vaivalla synnyttänyt ja se että ne on omia samoine piirteineen mitä itselläkin on.

Mulla on ollut kaksi vauvaa, enkä silti ymmärrä mitä ihanaa vauvoissa on. Ne tylsiä ja vaivalloisia. Onneksi omat ovat  jo kasvaneet lapsiksi, eikä vauvaa enää tule tähän taloon.

Mulla ei ole vauvaa mutta uskoisin tunteen olevan sama kuin katsoessani kissanpentuja esim. Niin söpöjä ja haavoittuvaisia että suojeluviettiherää. Ei Kai se mitenkään tietoista ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako omaa vauvaa sinulla on ollut noiden vuosien aikana?

Ei yhtään, kun ei kiinnosta huutava ja puklaileva sinappikone, joka ei osaa tehdä mitään itse ilman tukea ensimmäisen viiden vuoden aikana. Ap

Niin, ehkäpä tässä on aika iso syy. Jos muuten vauvat eivät kiinnosta, miksi teit tämän avauksen? Ja oletko varmasti jo 30?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako omaa vauvaa sinulla on ollut noiden vuosien aikana?

Ei yhtään, kun ei kiinnosta huutava ja puklaileva sinappikone, joka ei osaa tehdä mitään itse ilman tukea ensimmäisen viiden vuoden aikana. Ap

Niin tuota.. Yllättävän paljon LUULET tietäväsi vaikkei sinulla ole yhtäkään lasta. En minäkään sen kummemmin välitä muiden lapsista, harvoin ovat edes söpöjä. Mutta omiin lapsiin on vaan semmoinen side mitä ei pysty toiselle selittämään.

Vierailija kirjoitti:

Ei niissä muuten mitään ihanaa olekaan kuin se että ne on itse kantanut ja vaivalla synnyttänyt ja se että ne on omia samoine piirteineen mitä itselläkin on.

Eli ei kestä vaivaa, jos tuossa on kaikki se ihanuus. Ap

Mun mielestä vauvat on lähinnä säälittäviä kaikessa avuttomuudessaan. Tykkään enemmän isommista lapsista. Ja yksi oma on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niissä muuten mitään ihanaa olekaan kuin se että ne on itse kantanut ja vaivalla synnyttänyt ja se että ne on omia samoine piirteineen mitä itselläkin on.

Eli ei kestä vaivaa, jos tuossa on kaikki se ihanuus. Ap

Teet siis jotain gallupia täällä että hankkiako vai ei? Ukkosi on ehdottanut ystävänpäivän kunniaksi että pistetäänkös emäntä pullat uuniin? Nooh mutta täältä palstalta saat varmasti vastauksesi ja se tulee olemaan juuri se mitä toivotkin :)

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä vauvat on lähinnä säälittäviä kaikessa avuttomuudessaan. Tykkään enemmän isommista lapsista. Ja yksi oma on.

Meitä on joka junaan - musta vauvat ovat suloisia avuttomuudessaan, leikki-ikäiset ärsyttäviä. Yksi oma täälläkin, teini.

Ihminen, joka ei kestä itsessään tarvitsevuuden ja avuttomuuden tunteita, ei kestä nähdä niitä lapsissakaan. Se muistuttaa heitä sietämättömästi siitä, että itse on ollut samanlainen, ja että jos elää riittävän vanhaksi, tulee olemaan jälleen samanlainen. Tarvitsee toista ihmistä kaikkeen, syömisestä pyllynpesuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako omaa vauvaa sinulla on ollut noiden vuosien aikana?

Ei yhtään, kun ei kiinnosta huutava ja puklaileva sinappikone, joka ei osaa tehdä mitään itse ilman tukea ensimmäisen viiden vuoden aikana. Ap

Niin, ehkäpä tässä on aika iso syy. Jos muuten vauvat eivät kiinnosta, miksi teit tämän avauksen? Ja oletko varmasti jo 30?

Koska kaikilla kavereilla ja sukulaisilla ja tutuilla on lapsia ja niitä työnnetään väkisin syliin ja vaaleanpunaisin aurinkolasein ihannoidaan äitiyden uskontoa. Ja koska ikävä kyllä on jo nainen, parisuhteessa ja kolmekymmentä, niin toistuvasti kuulee kysymyksen: Milloinkas te hankitte lapsia?

Olen kurkkua myöten täynnä tuota tuttujen tuputtamistä, niin haluan tietää mikä muka on niin ihanaa, kun sitä selvää vastausta ei saa noilta ihmisiltä, koska vaikuttavat olevan koko ajan jossain äitiyshöryissä ja kaipaisin JÄRKEVÄN ihmisen perusteluita asialle.

Minulla on 2-vuotias lapsi ja myönnän, että en itsekään juurikaan välitä vauvoista. Toki omaani olen rakastanut aina täydellä sydämellä ja hoitanut parhaani mukaan, vilpittömästi haluten tehdä lapsen elämästä mahdollisimman luottavaista ja hyvää, mutta rehellisesti sanottuna nautin huomattavasti enemmän arjesta taaperon kuin vauvan kanssa.

Minulla ei ole ollut vauvakuumetta enkä näe itseäni enää uudelleen vauvan äitinä, en ole sellainen joka kyynelehtii muiden vauvoista. Tunnekylmä en ole, mutta kyllä koen enemmän olevan lapsi-ihminen kuin vauvaihminen.

14 siis ap. Ja on mieskin jo välillä haaveillut lapsesta. Kissanpentuvideot ja kissat on söpöjä. Mutta vauvat ei herätä mitään positiivisia tuntemuksia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako omaa vauvaa sinulla on ollut noiden vuosien aikana?

Ei yhtään, kun ei kiinnosta huutava ja puklaileva sinappikone, joka ei osaa tehdä mitään itse ilman tukea ensimmäisen viiden vuoden aikana. Ap

Niin, ehkäpä tässä on aika iso syy. Jos muuten vauvat eivät kiinnosta, miksi teit tämän avauksen? Ja oletko varmasti jo 30?

Koska kaikilla kavereilla ja sukulaisilla ja tutuilla on lapsia ja niitä työnnetään väkisin syliin ja vaaleanpunaisin aurinkolasein ihannoidaan äitiyden uskontoa. Ja koska ikävä kyllä on jo nainen, parisuhteessa ja kolmekymmentä, niin toistuvasti kuulee kysymyksen: Milloinkas te hankitte lapsia?

Olen kurkkua myöten täynnä tuota tuttujen tuputtamistä, niin haluan tietää mikä muka on niin ihanaa, kun sitä selvää vastausta ei saa noilta ihmisiltä, koska vaikuttavat olevan koko ajan jossain äitiyshöryissä ja kaipaisin JÄRKEVÄN ihmisen perusteluita asialle.

Voi kamalaa, missä noin on. Minun tuttavapiirissäni on ihan päinvastainen meininki. Lapsettomien kanssa ei jaeta lapsiin liittyviä asioita. Äitiys on niin herkkä ja henkilökohtainen asia, ettei sitä avata sille, joka ei ole siitä kiinnostunut tai ei voi ehkä saada lapsia vaikka haluaisikin, koska ei halua vääntää puukko haavassa. Lapsista saatu onni ja ilo jaetaan vain niiden kesken, jotka sitä arvostavat. Lapsettomia tavataan vain ilman lapsia ja kodin ulkopuolella, ettei näiden pidä sopeutua asioihin joita eivät ymmärrä (kuten siihen että aivan pienten lapsen tarpeisiin on vastattava myös kesken aikuisen keskustelujen).  Lapsettomien kesken voi näennäisesti vähän valittaa perhe-elämän rankkuudesta jos haluaa jostain syystä mielistellä lapsetonta,  ja sitten muun ajan puhua muista kuin lapsista. Siitä, kuinka ihanaa on olla äiti, kuinka ihanaa lasten kanssa on elää ja kuinka paljon enemmän elämässä on rakkautta, iloa ja naurua lasten myötä ei puhuta kuin toisten perheellisten kanssa.

Minä olen vasta kolmannen kohdalla haltiossani. Ihan mahtava tyyppi tämä, joka nyt nukkuu sylissäni! Herttainen, suloinen, ja kyllä, aivan avuton (kun on vasta vähän päälle 3kk).

Esikoinen on 7v, keskimmäinen 5. Nyt kun on kokemusta, niin osaa olla rennommin. Ja koska isommat on ohittaneet taaperoiän, he voivat jopa auttaa joskus vauvan kanssa. Ja on oikeastaan aika terapeuttista huomata, että osaan minäkin lukea vauvoja, ja on aika ihanaa kun voi vain olla eikä tarvitse stressata että pitäisi tehdä kaikkea ja ymmärtää ja tietää kaikki (vrt esikoisen vauva-aika) ja ei ole niin kamalan väsynyt koko ajan (keskimmäisen vauva-aika).

Muiden vauvat on korkeintaan ihan suloisia, ei muuta. Ja jos ei tykkää vauvoista, niin ei kannata tehdä vauvoja. Elää voi hyvin ilmankin :)

Mua ei vois vähempää muiden vauvat kiinnostaa. Mutta omat kaksi ovat koko maailmani eikä mistään löydy suloisempia vauvoja.

Mua suorastaan ärsyttää ihmiset, jotka ovat joka ikisen vauvan kohdalla ihailemassa ja huokailemassa. Ihme touhua, miten voi vieraiden vauvat kiinnostaa ketään niin paljon? Tietysti kohteliaasti kehun esim. kavereiden vauvoja jne.

Ja nyt alapeukkua tulemaan...

Niin ja pikemminkin kysymys ei ole oikeastaan lapsista vaan tuttavahöyrypäät näköjään ajattelee, että kaikilla on samanlainen vauvakuume kuin heillä ja kaikki pitää vauvoista. No voi kun ei pidä. Lapset on ok, vauvat ei. Ap