Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun vaimo on tyytymän parisuhde-elämäämme, mutta ei kerro mitä tahtoo
Minätaiminä
09.02.2016 |
Tämä on nyt vain yksi osio esimerkkinä parisuhde-elämästämme, mutta sama pätee lähes kaikkeen kun hän ei puhu mitä haluaa: vaimo ei saa yhdynnässä orgasmia millään, dildolla/vibralla itsekseen kyllä. Ei auta vaikka kuinka sormia ja kieltä käyttäisin. Ei auta. Olen saanut vuosien varrella käsityksen, että oma varustukseni olisi ohut ja muutenkin turhan pieni. Sitä hän ei ole ääneen sanonut. Siihen avuksi hommasin silikonisia peniksen päälle laitettavia jatkeita, joilla saa sekä pituutta että paksuutta varustukseen. Mutta hän saa raivarin jos niitä esiin yritän kaivaa. Ja silti seksimme on hänestä epätyydyttävää. Ja en todellakaan ajattele vain itseäni. Viimeiset viisi vuotta tuntuu, etten muuta ole ajatellutkaan kuin sitä, miten vaimo olisi tyytyväinen. Mutta kun ei mikään toiminta tai apuväline tunnu olevan ok. Mutta kun hän ei kerro, mikä oikein sitten olisi se, mikä auttaisi tai mitä hän haluaisi.
Sama pätee ihan kaikkeen muuhunkin. Tulee vaan hirveitä raivareita kun olen tehnyt asiat väärin, vaikka parhaani olen yrittänyt. Ja oikeasti teen meillä kotona paljon. Mutta alkaa jo olla omakin hyyyyviiin pitkä pinna jo kohta tiukilla.
Kommentit (17)
Epäreilua että vaimo ei kerro mistä on kyse. Oikeasti, en usko todellakaan että on kikkelin koosta kiinni, ehkä siksi vaimosi hermostuu kun yrität tuoda noita lisäkkeitä mukaan seksiin. Teillä on pikemminkin iso ongelma henkisessä yhteydessä ja jos vaimosi on yhtään motivoitunut, pariterapia olisi varmasti oikea keino saada solmua avattua. Naisella seksuaalisuus toimii usein niin, että kun on muuten suhteessa (ja myös omassa elämässä) asiat riittävän kunnossa, seksikin lähtee toimimaan. Kuulostaa ihanalta, että yrität tosissasi saada suhdetta kuntoon ja sinulle on tärkeää että vaimokin nauttii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonot vuorovaikutustaidot ovat monen suhteen turma.
Jostain nuo "raivarit" johtuvat. En tiedä yhtään mikä on syynä tässä tapauksessa, kun en asian taustoja tunne. Mutta omien kokemusten perusteella ongelma voi olla se, että vaimo on sanonut mitä haluaa eikä mies kuuntele. Silti kyselee edelleen, mitä pitäisi tehdä ja miten. Se on hassua että toinen ei muista, kun kuitenkin selvästi yrittää. Ehkä siinä on liikaa miellyttämisenhalua josta sitten tulee paineita ja "oppimisvaikeuksia".
Ihan varmaa kuitenkin on, että jos ajattelee toisen saavan "raivareita" ilman mitään syytä vaikka kaikkensa yrittää, tuossa on niin paljon toisen osapuolen syyllistämistä että asiaa on hyvin vaikea korjata. On turha yrittää istua pöydän ääreen neuvottelemaan, jos toisella osapuolella on tuollainen asenne. Vikaa voi toki olla myös vaimon asenteessa, ei vain miehen.
Vierailija kirjoitti:
Jostain nuo "raivarit" johtuvat. En tiedä yhtään mikä on syynä tässä tapauksessa, kun en asian taustoja tunne. Mutta omien kokemusten perusteella ongelma voi olla se, että vaimo on sanonut mitä haluaa eikä mies kuuntele. Silti kyselee edelleen, mitä pitäisi tehdä ja miten. Se on hassua että toinen ei muista, kun kuitenkin selvästi yrittää. Ehkä siinä on liikaa miellyttämisenhalua josta sitten tulee paineita ja "oppimisvaikeuksia".
Ihan varmaa kuitenkin on, että jos ajattelee toisen saavan "raivareita" ilman mitään syytä vaikka kaikkensa yrittää, tuossa on niin paljon toisen osapuolen syyllistämistä että asiaa on hyvin vaikea korjata. On turha yrittää istua pöydän ääreen neuvottelemaan, jos toisella osapuolella on tuollainen asenne. Vikaa voi toki olla myös vaimon asenteessa, ei vain miehen.
Nyt kyllä lopetan alkuun keskustelun (tiedän mitä jatkosta seuraa), jos oikeasti joku lähtee suoraan tuolle linjalle: Eli miehen asenteessa vikaa ja "ehkä naisellakin". Itse kyllä yritän puhua ja kuunnella ja kaikkea vaikka päällään seisten. Mutta ei johda mihinkään. Lopetan tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain nuo "raivarit" johtuvat. En tiedä yhtään mikä on syynä tässä tapauksessa, kun en asian taustoja tunne. Mutta omien kokemusten perusteella ongelma voi olla se, että vaimo on sanonut mitä haluaa eikä mies kuuntele. Silti kyselee edelleen, mitä pitäisi tehdä ja miten. Se on hassua että toinen ei muista, kun kuitenkin selvästi yrittää. Ehkä siinä on liikaa miellyttämisenhalua josta sitten tulee paineita ja "oppimisvaikeuksia".
Ihan varmaa kuitenkin on, että jos ajattelee toisen saavan "raivareita" ilman mitään syytä vaikka kaikkensa yrittää, tuossa on niin paljon toisen osapuolen syyllistämistä että asiaa on hyvin vaikea korjata. On turha yrittää istua pöydän ääreen neuvottelemaan, jos toisella osapuolella on tuollainen asenne. Vikaa voi toki olla myös vaimon asenteessa, ei vain miehen.
Nyt kyllä lopetan alkuun keskustelun (tiedän mitä jatkosta seuraa), jos oikeasti joku lähtee suoraan tuolle linjalle: Eli miehen asenteessa vikaa ja "ehkä naisellakin". Itse kyllä yritän puhua ja kuunnella ja kaikkea vaikka päällään seisten. Mutta ei johda mihinkään. Lopetan tähän.
Tuossapa aika lailla tulikin se ongelman ydin. Mies ei kestä pienintäkään kyseenalaistamista. Sanoin "ehkä naisellakin" koska en tiedä hänen asenteestaan mitään. Sinun asenteestasi tiedän, koska kirjoitit tänne. Ja tuosta näkyy selvästi, että asetat itsesi kaiken arvostelun yläpuolelle. Miten se vaimokaan voisi mitään muutosta pyytää, kun mies on saman tien sanomassa: "tämä ei johda mihinkään, lopetan tähän".
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain nuo "raivarit" johtuvat. En tiedä yhtään mikä on syynä tässä tapauksessa, kun en asian taustoja tunne. Mutta omien kokemusten perusteella ongelma voi olla se, että vaimo on sanonut mitä haluaa eikä mies kuuntele. Silti kyselee edelleen, mitä pitäisi tehdä ja miten. Se on hassua että toinen ei muista, kun kuitenkin selvästi yrittää. Ehkä siinä on liikaa miellyttämisenhalua josta sitten tulee paineita ja "oppimisvaikeuksia".
Ihan varmaa kuitenkin on, että jos ajattelee toisen saavan "raivareita" ilman mitään syytä vaikka kaikkensa yrittää, tuossa on niin paljon toisen osapuolen syyllistämistä että asiaa on hyvin vaikea korjata. On turha yrittää istua pöydän ääreen neuvottelemaan, jos toisella osapuolella on tuollainen asenne. Vikaa voi toki olla myös vaimon asenteessa, ei vain miehen.
Nyt kyllä lopetan alkuun keskustelun (tiedän mitä jatkosta seuraa), jos oikeasti joku lähtee suoraan tuolle linjalle: Eli miehen asenteessa vikaa ja "ehkä naisellakin". Itse kyllä yritän puhua ja kuunnella ja kaikkea vaikka päällään seisten. Mutta ei johda mihinkään. Lopetan tähän.
Tuossapa aika lailla tulikin se ongelman ydin. Mies ei kestä pienintäkään kyseenalaistamista. Sanoin "ehkä naisellakin" koska en tiedä hänen asenteestaan mitään. Sinun asenteestasi tiedän, koska kirjoitit tänne. Ja tuosta näkyy selvästi, että asetat itsesi kaiken arvostelun yläpuolelle. Miten se vaimokaan voisi mitään muutosta pyytää, kun mies on saman tien sanomassa: "tämä ei johda mihinkään, lopetan tähän".
Ehei... :) Kotona ei todellakaan ole sanomaasi vastausta. Toisin päin pikemminkin. Mutta palstoilla olen oppinut, että hyvin äkkiä tulee seinään naulatuksi jos alkaa kovin omaa kantaansa puolustelemaan. Varsinkin miehenä Vauva-palstalla. Enemmistö täällä kyllä äkkiä on sitä mieltä, että miehet ovat hunsvotteja ja me naisethan kotona kaiken hoidamme. Jos yrittää kertoa, ettei se kaikissa suhteissa todellakaan ole sinnepäinkään, niin heikoille jää. Eli sori kun vielä kerran kommentoin :) Nyt en enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään enää viitsi vaivautua kertomaan miehelle toiveistani. Olkoon tietämättä, minä pyrin tekemään elämästäni itse omalta osaltani mahdollisimman hyvää.
Ja syitä on ainakin kaksi. Se ensimmäinen jo mainittiin. Että kun toiveista kertoo, niin niitä ei kuunnella. Ja sitten ollaan sormi suussa, että mitähän se vaimo toivookaan. No, toivoisikohan se kenties sitä mitä on sanonut. Vaan jos puheet ovat kuin ilmaa miehelle, niin on nöyryyttävää toistaa toistamisesta päästyään samaa asiaa, kun ei se toistoista huolimatta mene perille. Jos päätä tarvii hakata kiveen, niin mieluummin sitten vaikka lasten vuoksi.
Toinen syy on, että maaperä ei ole hedelmällinen toiveiden esittämiselle. Kun mies vuosien ajan pienesti ja lähes huomaamattomasti mitätöi, ilkkuu, naureskelee, kuittailee, niin ei sille miehelle vaan halua enää antaa mitään pienintäkään asetta, jolla se voi sitten tilaisuuden tullen hyökätä. En ole niin hölmö, että kaivan itse omaa kuoppaani. Paremmin toimii se, että otan itse vastuun onnestani.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään enää viitsi vaivautua kertomaan miehelle toiveistani. Olkoon tietämättä, minä pyrin tekemään elämästäni itse omalta osaltani mahdollisimman hyvää.
Ja syitä on ainakin kaksi. Se ensimmäinen jo mainittiin. Että kun toiveista kertoo, niin niitä ei kuunnella. Ja sitten ollaan sormi suussa, että mitähän se vaimo toivookaan. No, toivoisikohan se kenties sitä mitä on sanonut. Vaan jos puheet ovat kuin ilmaa miehelle, niin on nöyryyttävää toistaa toistamisesta päästyään samaa asiaa, kun ei se toistoista huolimatta mene perille. Jos päätä tarvii hakata kiveen, niin mieluummin sitten vaikka lasten vuoksi.
Toinen syy on, että maaperä ei ole hedelmällinen toiveiden esittämiselle. Kun mies vuosien ajan pienesti ja lähes huomaamattomasti mitätöi, ilkkuu, naureskelee, kuittailee, niin ei sille miehelle vaan halua enää antaa mitään pienintäkään asetta, jolla se voi sitten tilaisuuden tullen hyökätä. En ole niin hölmö, että kaivan itse omaa kuoppaani. Paremmin toimii se, että otan itse vastuun onnestani.
Noin on varmasti monessakin parisuhteessa. Meilläkin. Mutta meillä kyllä nainen on se, joka noin käyttäytyy. Minä olen ilmaa ja mikään, mitä puhun, ei tule rekisteröityä. Sitten kiukutellaan kun joku asia on hoitamatta, vaikka hyvin selväsanaisesti sanoin pariinkin otteeseen, että hoitaisitko sinä tämän kun itselläni on tämä toinen asia jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain nuo "raivarit" johtuvat. En tiedä yhtään mikä on syynä tässä tapauksessa, kun en asian taustoja tunne. Mutta omien kokemusten perusteella ongelma voi olla se, että vaimo on sanonut mitä haluaa eikä mies kuuntele. Silti kyselee edelleen, mitä pitäisi tehdä ja miten. Se on hassua että toinen ei muista, kun kuitenkin selvästi yrittää. Ehkä siinä on liikaa miellyttämisenhalua josta sitten tulee paineita ja "oppimisvaikeuksia".
Ihan varmaa kuitenkin on, että jos ajattelee toisen saavan "raivareita" ilman mitään syytä vaikka kaikkensa yrittää, tuossa on niin paljon toisen osapuolen syyllistämistä että asiaa on hyvin vaikea korjata. On turha yrittää istua pöydän ääreen neuvottelemaan, jos toisella osapuolella on tuollainen asenne. Vikaa voi toki olla myös vaimon asenteessa, ei vain miehen.
Nyt kyllä lopetan alkuun keskustelun (tiedän mitä jatkosta seuraa), jos oikeasti joku lähtee suoraan tuolle linjalle: Eli miehen asenteessa vikaa ja "ehkä naisellakin". Itse kyllä yritän puhua ja kuunnella ja kaikkea vaikka päällään seisten. Mutta ei johda mihinkään. Lopetan tähän.
Tuossapa aika lailla tulikin se ongelman ydin. Mies ei kestä pienintäkään kyseenalaistamista. Sanoin "ehkä naisellakin" koska en tiedä hänen asenteestaan mitään. Sinun asenteestasi tiedän, koska kirjoitit tänne. Ja tuosta näkyy selvästi, että asetat itsesi kaiken arvostelun yläpuolelle. Miten se vaimokaan voisi mitään muutosta pyytää, kun mies on saman tien sanomassa: "tämä ei johda mihinkään, lopetan tähän".
Ehei... :) Kotona ei todellakaan ole sanomaasi vastausta. Toisin päin pikemminkin. Mutta palstoilla olen oppinut, että hyvin äkkiä tulee seinään naulatuksi jos alkaa kovin omaa kantaansa puolustelemaan. Varsinkin miehenä Vauva-palstalla. Enemmistö täällä kyllä äkkiä on sitä mieltä, että miehet ovat hunsvotteja ja me naisethan kotona kaiken hoidamme. Jos yrittää kertoa, ettei se kaikissa suhteissa todellakaan ole sinnepäinkään, niin heikoille jää. Eli sori kun vielä kerran kommentoin :) Nyt en enää.
Jos täällä kerran on niin kelvotonta kommentointia eikä naisilta voi saada kerta kaikkiaan mitään kuuntelemisen arvoista neuvoa, miksi ihmeessä kirjoitit tänne? Saadaksesi riidellä jonkun kanssa ja mitätöidä niiden puheet, jotka haluavat ongelmaasi jotenkin yrittää ratkoa? Ei vaikuta kovin rakentavalta toiminnalta.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain nuo "raivarit" johtuvat. En tiedä yhtään mikä on syynä tässä tapauksessa, kun en asian taustoja tunne. Mutta omien kokemusten perusteella ongelma voi olla se, että vaimo on sanonut mitä haluaa eikä mies kuuntele. Silti kyselee edelleen, mitä pitäisi tehdä ja miten. Se on hassua että toinen ei muista, kun kuitenkin selvästi yrittää. Ehkä siinä on liikaa miellyttämisenhalua josta sitten tulee paineita ja "oppimisvaikeuksia".
Ihan varmaa kuitenkin on, että jos ajattelee toisen saavan "raivareita" ilman mitään syytä vaikka kaikkensa yrittää, tuossa on niin paljon toisen osapuolen syyllistämistä että asiaa on hyvin vaikea korjata. On turha yrittää istua pöydän ääreen neuvottelemaan, jos toisella osapuolella on tuollainen asenne. Vikaa voi toki olla myös vaimon asenteessa, ei vain miehen.
Nyt kyllä lopetan alkuun keskustelun (tiedän mitä jatkosta seuraa), jos oikeasti joku lähtee suoraan tuolle linjalle: Eli miehen asenteessa vikaa ja "ehkä naisellakin". Itse kyllä yritän puhua ja kuunnella ja kaikkea vaikka päällään seisten. Mutta ei johda mihinkään. Lopetan tähän.
Olipa oudon hyökkäävä vastaus.
Jos kirjoittelee av-palstalle, voi suurella todennäköisyydellä odottaa saavansa jopa törkeitä vastauksia. Niitä tulee lähes joka ketjuun. Sellaisia ei kuitenkaan näy vielä tässä ketjussa ap:lle tulleen ja silti reaktio on näin aggressiivinen. Kyllä vähän pistää miettimään, että millainen ap on puolisonakin, vaikka en sitä voikaan näiden viestien perusteella oikeasti päätellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvästi vaimolla on jotain hampaankolossa miestä kohtaan. Jotain on täytynyt tapahtua menneisyydessänne, jotain todella suurta, musertavaa vaimolle, jossa sinä olet ollu osatekijänä. Asia on sovittu, mutta se on jääny jäytämään vaimoasi, eikä ole päässyt asiasta yli. Mutta ei voi siitä enää avautuakaan, kun se on ollutta ja mennyttä ja sovittu ja olisi epäreilua tuoda se pintaan nyt, mutta vaimo oireilee asiasta tällä tavoin. Olen varma, että taustalla on jotain tällaista tosi suurta. Mutta sitähän ap ei tule tänne varmasti kertomaan. Veikkaan, että liittyy jotenkin luottamuksen pettämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain nuo "raivarit" johtuvat. En tiedä yhtään mikä on syynä tässä tapauksessa, kun en asian taustoja tunne. Mutta omien kokemusten perusteella ongelma voi olla se, että vaimo on sanonut mitä haluaa eikä mies kuuntele. Silti kyselee edelleen, mitä pitäisi tehdä ja miten. Se on hassua että toinen ei muista, kun kuitenkin selvästi yrittää. Ehkä siinä on liikaa miellyttämisenhalua josta sitten tulee paineita ja "oppimisvaikeuksia".
Ihan varmaa kuitenkin on, että jos ajattelee toisen saavan "raivareita" ilman mitään syytä vaikka kaikkensa yrittää, tuossa on niin paljon toisen osapuolen syyllistämistä että asiaa on hyvin vaikea korjata. On turha yrittää istua pöydän ääreen neuvottelemaan, jos toisella osapuolella on tuollainen asenne. Vikaa voi toki olla myös vaimon asenteessa, ei vain miehen.
Nyt kyllä lopetan alkuun keskustelun (tiedän mitä jatkosta seuraa), jos oikeasti joku lähtee suoraan tuolle linjalle: Eli miehen asenteessa vikaa ja "ehkä naisellakin". Itse kyllä yritän puhua ja kuunnella ja kaikkea vaikka päällään seisten. Mutta ei johda mihinkään. Lopetan tähän.
Tuossapa aika lailla tulikin se ongelman ydin. Mies ei kestä pienintäkään kyseenalaistamista. Sanoin "ehkä naisellakin" koska en tiedä hänen asenteestaan mitään. Sinun asenteestasi tiedän, koska kirjoitit tänne. Ja tuosta näkyy selvästi, että asetat itsesi kaiken arvostelun yläpuolelle. Miten se vaimokaan voisi mitään muutosta pyytää, kun mies on saman tien sanomassa: "tämä ei johda mihinkään, lopetan tähän".
Ehei... :) Kotona ei todellakaan ole sanomaasi vastausta. Toisin päin pikemminkin. Mutta palstoilla olen oppinut, että hyvin äkkiä tulee seinään naulatuksi jos alkaa kovin omaa kantaansa puolustelemaan. Varsinkin miehenä Vauva-palstalla. Enemmistö täällä kyllä äkkiä on sitä mieltä, että miehet ovat hunsvotteja ja me naisethan kotona kaiken hoidamme. Jos yrittää kertoa, ettei se kaikissa suhteissa todellakaan ole sinnepäinkään, niin heikoille jää. Eli sori kun vielä kerran kommentoin :) Nyt en enää.
Jos täällä kerran on niin kelvotonta kommentointia eikä naisilta voi saada kerta kaikkiaan mitään kuuntelemisen arvoista neuvoa, miksi ihmeessä kirjoitit tänne? Saadaksesi riidellä jonkun kanssa ja mitätöidä niiden puheet, jotka haluavat ongelmaasi jotenkin yrittää ratkoa? Ei vaikuta kovin rakentavalta toiminnalta.
No olipas kummallinen vastaus. "eikä naisilta voi saada kerta kaikkiaan mitään kuuntelemisen arvoista neuvoa, miksi ihmeessä kirjoitit tänne" Todella outo asenne. "Saadaksesi riidellä jonkun kanssa...". Vielä oudompaa. Itse en kyllä tuollaista alkuperäisen viesteistä havainnut. Pitäisiköhän itse katsoa peiliin???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen 44. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain nuo "raivarit" johtuvat. En tiedä yhtään mikä on syynä tässä tapauksessa, kun en asian taustoja tunne. Mutta omien kokemusten perusteella ongelma voi olla se, että vaimo on sanonut mitä haluaa eikä mies kuuntele. Silti kyselee edelleen, mitä pitäisi tehdä ja miten. Se on hassua että toinen ei muista, kun kuitenkin selvästi yrittää. Ehkä siinä on liikaa miellyttämisenhalua josta sitten tulee paineita ja "oppimisvaikeuksia".
Ihan varmaa kuitenkin on, että jos ajattelee toisen saavan "raivareita" ilman mitään syytä vaikka kaikkensa yrittää, tuossa on niin paljon toisen osapuolen syyllistämistä että asiaa on hyvin vaikea korjata. On turha yrittää istua pöydän ääreen neuvottelemaan, jos toisella osapuolella on tuollainen asenne. Vikaa voi toki olla myös vaimon asenteessa, ei vain miehen.
Nyt kyllä lopetan alkuun keskustelun (tiedän mitä jatkosta seuraa), jos oikeasti joku lähtee suoraan tuolle linjalle: Eli miehen asenteessa vikaa ja "ehkä naisellakin". Itse kyllä yritän puhua ja kuunnella ja kaikkea vaikka päällään seisten. Mutta ei johda mihinkään. Lopetan tähän.
Tuossapa aika lailla tulikin se ongelman ydin. Mies ei kestä pienintäkään kyseenalaistamista. Sanoin "ehkä naisellakin" koska en tiedä hänen asenteestaan mitään. Sinun asenteestasi tiedän, koska kirjoitit tänne. Ja tuosta näkyy selvästi, että asetat itsesi kaiken arvostelun yläpuolelle. Miten se vaimokaan voisi mitään muutosta pyytää, kun mies on saman tien sanomassa: "tämä ei johda mihinkään, lopetan tähän".
Ehei... :) Kotona ei todellakaan ole sanomaasi vastausta. Toisin päin pikemminkin. Mutta palstoilla olen oppinut, että hyvin äkkiä tulee seinään naulatuksi jos alkaa kovin omaa kantaansa puolustelemaan. Varsinkin miehenä Vauva-palstalla. Enemmistö täällä kyllä äkkiä on sitä mieltä, että miehet ovat hunsvotteja ja me naisethan kotona kaiken hoidamme. Jos yrittää kertoa, ettei se kaikissa suhteissa todellakaan ole sinnepäinkään, niin heikoille jää. Eli sori kun vielä kerran kommentoin :) Nyt en enää.
Jos täällä kerran on niin kelvotonta kommentointia eikä naisilta voi saada kerta kaikkiaan mitään kuuntelemisen arvoista neuvoa, miksi ihmeessä kirjoitit tänne? Saadaksesi riidellä jonkun kanssa ja mitätöidä niiden puheet, jotka haluavat ongelmaasi jotenkin yrittää ratkoa? Ei vaikuta kovin rakentavalta toiminnalta.
No olipas kummallinen vastaus. "eikä naisilta voi saada kerta kaikkiaan mitään kuuntelemisen arvoista neuvoa, miksi ihmeessä kirjoitit tänne" Todella outo asenne. "Saadaksesi riidellä jonkun kanssa...". Vielä oudompaa. Itse en kyllä tuollaista alkuperäisen viesteistä havainnut. Pitäisiköhän itse katsoa peiliin???
Eikö sinun pitänyt lopettaa kommentointi?
Vai on sinusta outoa? No täytyy uskoa että todella on mielestäsi outoa, kun ihan kolme kysymysmerkkiä laitat. Valitettavasti tuollaiset tehokeinot eivät kumma kyllä minua vakuuta.
Uskoisin, että vaimo ei ole vain tyytymätön seksielämäänne vaan myös tyytymätön koko parisuhteeseen. Silloin ei auta keksiä kikkoja seksielämän piristykseksi, kun hän ei niitä kaipaa..
Ihan ymmärrettävää että alkaa olla pinna tiukalla.
Olettako vaimo kuitenkin että sinun tulisi tietää mitä hän tahtoo vai onko hän pikemmin tyytymätön itseensä esim. sen suhteen ettei oikein tiedä itsekään mitä tahtoo?