Avaudun. Raskauden keskeytys edessä.
En oo peloissani, oon paniikissa. Varsinki ku tätä tilannetta ei helpota yhtään se, että en oo varma oonko jo viikolla 12 vai 5-6.. Ja miten se on mahdollista. No yleensä mulla on ylhäällä kaikki, mut nyt olin parin kuukauden ajalta laittanu vaan kännykkään ja kännykkä sano ittensä irti joten mulla ei oo hajuakaan, sellanen tunne on että viime menkkojan ajankohta olis ollu 30päivä joulukuuta. Noista laskuista en tajuu yhtään mitään, vaikka kuinka oon lukenu.
Outo juttu on myös se, että silloin oli tosi niukat ja kesti vaan kolme päivää, ettei vaan jo sillon ois ollu alkuraskauden vuotoo. Oon siis tehny positiivisen testin, tai aika montaki positiivista ja tänään soitin neuvolaan, huomenna aika sinne mut lääkärille vasta perjantaina ja siitä pitäis venaa viel viikko et pääsee siihe keskeytyksee. Täytyy huomenna kyl mainita et epäilen tän olevan jo kohta liian pitkälle. En voi venaa enää päivääkään.
Noh oireita on ollu jo kolmisen viikkoo. Sillon alko ekaks ihmettelin kolmisen viikkoo sitte ku oli metallin maku suussa, mut aattelin et joku on baarissa laittanu mun juomaa jotain. Sit oli inhottavaa vihlontaa mitä ei koskaa oo aikasemmi ollu. Maha oli välillä kipee, viime viikolla alko ihan kunnolla olee maha kipee ja vihloo tosi inhottavasti. Viimeistää viime viikon torstaina, olin tunnin ollu hereil ja tuli älyttömän kuuma olo nousin ylös ja jalat petti alta, silmät sumeni kaaduin maaha, laattasin ja kaikki meni ohi samantein. Sit aloin miettii et nyt ei oo normaalii ja perjantaina tein testin eli neljä päivää sitte. ja positiivista näytti, rahaa ei oo ostaa täl hetkel sellasta testii missä näkyis viikot.
19 vuotias oon ja tää oli ehkä elämäni pahin asia ja mitkä kivut varmaan vielä edessä. Kuolen. Oon ihan yksin, kellekkää on voi kertoo, en siis oo parisuhteessa. Ehkäsyä kyllä käytin.. silti kävi näin ja ihan yhen yön juttu.
Lasta en todelakaan halua, en tod. Enkä varsinkaa tämmösessä tilanteessa, ettei sillä edes ois isää ja mäki oon tämmönen sairastan pahaa ahdistusta ja masennusta. Kahen viikon sisällä käyny kaks kertaa päivystyksessä, ku oli niin pahasti itsetuhosii ajatuksii. Ei oo helppoo, ni ei musta oo siihen. Sen lisäks oon juonu alkoholii aika paljon, stressaantunu mikä ei tee hyvää sillä.
Oon edelleen niin järkyttyny tästä, etten pysty edes itkee. Pari kertaa kyl romahin lattialle ja vaan itkin tätä juttuu ja pelottaa ihan kauheesti mennä gynelläkää ikinä ollu. Ruokahaluu ei oo ollenkaa ku oon niin paniikissa etten vaan voi syödä etoo kaikki ruoka.
Kuitenki luin moneltaki sivustolta, ku selvitin kaikkee abortista ja raskauden keskeytyksestä ja kaikesta. Yhellä sivustolla luki miten se lapsi kehittyy viikko viikolta. Järkyttävää että jo 6 viikolla sydän alkaa lyömään!
Sitä en ymmärrä, että kun se kelle tänään soitin luuli että oon viikolla 5 ni sano että pitää odottaa pari viikkoo tai jos perjantaina ei näy ni pitää oottaa.. MIKS ne ei voi antaa sitä lääkkeellistä keskeytystä jo viikolla 5 .. ennen ku sen sydän lyö.
On tosi kamalaa et jos joudun tässä venaamaan monta viikkoo sitä enemmän se myös sattuu. Olla tässä ja odottaa ku se koko ajan tuol kehittyy. Ja perjantaina toivottavasti ku selvii ne viikot, et jos oiski enemmän ku se 6 .. ni pistävät vauhtii tähän hommaan.
En edes yöllä pysty nukkuu, ku mietin vaa koko ajan niit viikkoja ja jotain. Sit on koko ajan jano et pakko juoda ja sit kauhee vessa hätä sitku taas yrittää nukkuu ni taas jano.
Jos joku on samassa tilanteessa, ois tosi kiva jutella?
Tai jos joku käyny tämän läpi, ni ois tosi ihana kun kertois kaikkee mahollista?
Oon vaa nii paniikissa ja kaikkee, että pakko oli johonki kirjottaa.
Pelottaa se lääkäri ihan sairaasti, se että oon ihan yksin.. ja päivät saan olla yksin himassa mut pelkään sitä kipua ihan sairaasti ja jos vaikka taju lähtee ni ei siinä sitte ketää oo.
Kaikki jutut pyörii mielessä ja miten tästäki niinku selvii.
Kommentit (55)
Ihan hirveesti tsemppiä! Eikö sulla ole yhtään ketään jonka voisit ottaa mukaan?
Itse tein abortin ala-ikäisenä, yli kymmenen vuotta sitten. Yksin. Voimia sulle! <3 Kyllä se ajan kanssa helpottaa. Itse olin myös 100% varma etten voinut silloin tulla äidiksi. Kyllähän sitä miettii minkä ikäinen lapsi olisi jne jne. Mutta abortti voi olla parempi vaihtoehto niin "äidille" kuin "lapsellekkin". Sinä päätät. Pidä parempi huoli ehkäisystä jatkossa. Niin minäkin opein. Kantapään kautta.
Kannattaa kertoa jollekin, esim. perheenjäsenelle. On hyvä olla jonkun kanssa keskeytyksen jälkeen.
Oisko sun mitenkään mahdollista mennä yksityiselle? Pääsisit heti. Oon ite samoilla linjoilla tosta et keskeytys ois hyvä tehdä mahdollisimman pian. Toisaalta ei kannata miettiä mitään sydämenlyöntejä. Asiantuntijat ovat määrittäneet noudatettavat rajat, eikä niissä ole mitään epäeettistä.
- Tuuli
Kiitos. Ajattelin et tulee jotain kauheeta haukkumista tai jotain. Ei oo kyl ketään, yhelle kaverille oon kertonu. Joka on semmonen läheisempi, mut se asuu kauempana.
En voi oikeen kenellekään muulle kertoo, tai sit ne on muutenki semmossia että ei se kertominen mitään hyödytä, kuten vaikka äiti. Heittäis mut varmaan pihalle täältä, suuttuis ja se viel pahentais tätä oloo. Parempi ku eivät muut tiedä yhtää mitää. Eli siis perheenjäsenet vaan pahentais tätä juttuu, ei missään nimessä voi kertoo.
Oltava vaa yksin ei tässä muukaa auta ja pakko se on tehä. :/
^^ Silloin minulla oli lääkkeellinen keskeytys. Kotona, yksin. Nykyään alaikäiset pidetäänkin sairaalassa. Ehkä sinutkin? Kyllä olin kipeä. Oksensin vessan lattialle ja etein lääkkeen uudestaan ja nielin sen taas. Supisteli. Mutta kyllä sä selviit siitä, jos haluut abortin tehdä. Harmitti silloin kun en pystynyt kertomaan äidilleni. Vasta vuosia, vuosia myöhemmin kun aloin odottamaan vanhempana esikoistani. Hän oli pahoillaan etten ollut kertonut, mutta ymmärsi päätökseni.
Jos et halua / voi kertoa läheisillesi/perheelle, niin olisiko mahdollista kertoa jollekin ystävälle / luotettavalle aikuiselle, esimerkiksi terveydenhoitajalle. Mielestäni tärkeää olisi, että saisit kertoa tunteistasi ja ajatuksistasi jollekin. Hurjasti tsemppiä ja virtuaalihalaus täältä <3
Pyydät että saat olla sairaalassa seurannassa. Varmasti ymmärrät jos kerrot ettet voi muille kertoa. Itselläni ei taju lähtenyt. Mutta lattialla makasin. Tunne oli vähän niinkuin kuukautiskivut x20. En siis halua pelotella. Mutta että sun vois olla hyvä olla sairaalassa. Saisit kivunlievitystä. Kipukin on varmasti yksilöllistä!
En oo alaikänen. Mutta en mä kyl ite varmaan mainitse, että voinko jäädä sinne seurantaan. Kuitenki ehkä mielummin oon kotona ja makaan lattialla tai meen vaikka kuumaa suihkuu. Saa jotenki olla nii kipee ku on. Tietenki vähän saattaa helpottaa tai auttaa tieto siitä, jos ois siellä seurannassa ni että joku on siin lähel jos tapahtuu jotain.
Ja huomenna on tapaaminen sen terveydenhoitajan kaa, sille varmaan jotain jos pystyn sanomaan ni sanon.
Itse olin lääkeellisessä tyhjennyksessä keskenmenon takia, vaikka on vähän eri tilanne niin... Suosittelen tukijoukoille puhumista, sillä kokemus voi olla rankka, vaikka päätös on tehty. Luulen, että saat päättää menetkö kotiin tekemään tyhjennyksen vai jäisitkö sairaalalle tyhjennykseen. Kannattaa miettiä tarkoin mitä tekee. Sairaalassa on hoitajat ja apu napin painalluksen päässä. Tsemppiä ja muista käyttää kipulääkkeitä!
Tein abortin 15-vuotiaana, lähes 20v. sitten. Se tehtiin lääkkeillä, emättimeen laitettiin jokin pilkeri, eikä kipu tai kokemus ollut paljon menkkoja kummempi. Kuin runsaammat, mutta peruskivuliaat kuukautiset. Toimenpide oli siis helppo, enkä myöhemmin ole katunut tai toivonut tehneeni toista ratkaisua. Mutta uskon tällä olevan jotain tekemistä sen kanssa, etten koskaan myöhemmin ole halunnut lapsia.
Älä mieti niitä viikkoja, niille et mitään mahda. Sitä paitsi, luultavasti raskaus on tosi alussa jos menkat oli vuodenvaihteessa. Toimenpiteestä ei maallikko välttämättä paljon ymmärrä, eikö tarvitse, olet hyvissä käsissä siellä, ja voit pyytää myös keskusteluapua samalla.
Kovasti tsemppiä!
No ensinnäkin sydän on vain osa koneistoa. Sydän ei luo tunteita tai tietoisuutta tms., vaikka siihen liitetäänkin voimakkaita mielleyhtymiä. Selitithän lääkärille kuukautisistasi ja siitä, ettet ole varma, millä kuulla olet?
Kannattaa nyt ottaa vain kaikki lääkärin vinkit vastaan. Hän kyselee myös jaksamisestasi ja antaa tarvittaessa yhteystiedot tukiryhmiin ja psykiatriseen hoitoon. Voitko vaikka soittaa sille kaukaiselle ystävällesi? Asiaa on hyvä puida jonkun kanssa. Se auttaa hahmottamaan. Ja on hyvä kuulla läheiseltä ihmiseltä, että hän on tukemassa eikä kaikkoa luotasi.
Et ole tekemässä mitään pahaa vaan sinulla on nyt viimeinen hetki olla vastuullinen ja miettiä, millainen elämä mahdollista lasta odottaisi. Nyt se on solumöykky. Vaikka tunnet outoja juttuja lehossasi, ne ovat pääasiassa hormonitoimintaa ja rakennelmia, joilla keho valmistautuu raskauteen, ei mitään suurempaa.
Minulla on kokemusta lääkkeellisestä keskeytyksestä. Se oli kuin pahat kuukautiset. Mutta sen kesti. Jos teet sen kotona, on hyvä olla joku vahtimassa vierellä, ettet vaikka pyörry. Mutta jos et sellaista saa, voit tehdä keskeytyksen myös sairaalassa/naistenklinikalla/tms. Itselläni varsinainen kipuosuus lääkkeellisestä keskeytyksestä kesti vain joitain tunteja. Vuotoa oli pitkään, mutta olethan sä kuukautisiin tottunut.
Toinen vaihtoehto on kaavinta, mutta siitä ei ole omakohtaista kokemusta. Lääkäri tietää, mikä sopii tilanteessaasi.
Tsemppiä ja jaksamista! Puhu jollekulle! On se sitten läheinen tai tuntematon ammattiuttaja. Puhuminen selkeyttää ajatuksia ja rauhoittaa.
Heippa! Mene terveyskeskukseen heti aamusta ja kerro, että tarvitset lähetteen aborttiin. Luultavasti saat lääkäriajan jo samalle päivälle ja lähetteen sairaalaan, jossa se tehdään. Tsemppiä!
Olen samaa mieltä viestin 13 kirjoittajan kanssa, heti huomenna varaat ajan terveyskeskukseen. Et voi jäädä odottelemaan, koska raskautesi saattaa olla niin pitkällä, että kohta et enää saa aborttia. Suosittelen tätä myös sen vuoksi, että sinulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin sydän on vain osa koneistoa. Sydän ei luo tunteita tai tietoisuutta tms., vaikka siihen liitetäänkin voimakkaita mielleyhtymiä. Selitithän lääkärille kuukautisistasi ja siitä, ettet ole varma, millä kuulla olet?
Kannattaa nyt ottaa vain kaikki lääkärin vinkit vastaan. Hän kyselee myös jaksamisestasi ja antaa tarvittaessa yhteystiedot tukiryhmiin ja psykiatriseen hoitoon. Voitko vaikka soittaa sille kaukaiselle ystävällesi? Asiaa on hyvä puida jonkun kanssa. Se auttaa hahmottamaan. Ja on hyvä kuulla läheiseltä ihmiseltä, että hän on tukemassa eikä kaikkoa luotasi.
Et ole tekemässä mitään pahaa vaan sinulla on nyt viimeinen hetki olla vastuullinen ja miettiä, millainen elämä mahdollista lasta odottaisi. Nyt se on solumöykky. Vaikka tunnet outoja juttuja lehossasi, ne ovat pääasiassa hormonitoimintaa ja rakennelmia, joilla keho valmistautuu raskauteen, ei mitään suurempaa.
Minulla on kokemusta lääkkeellisestä keskeytyksestä. Se oli kuin pahat kuukautiset. Mutta sen kesti. Jos teet sen kotona, on hyvä olla joku vahtimassa vierellä, ettet vaikka pyörry. Mutta jos et sellaista saa, voit tehdä keskeytyksen myös sairaalassa/naistenklinikalla/tms. Itselläni varsinainen kipuosuus lääkkeellisestä keskeytyksestä kesti vain joitain tunteja. Vuotoa oli pitkään, mutta olethan sä kuukautisiin tottunut.
Toinen vaihtoehto on kaavinta, mutta siitä ei ole omakohtaista kokemusta. Lääkäri tietää, mikä sopii tilanteessaasi.
Tsemppiä ja jaksamista! Puhu jollekulle! On se sitten läheinen tai tuntematon ammattiuttaja. Puhuminen selkeyttää ajatuksia ja rauhoittaa.
On vaan jotenki karua, että pitää oottaa että sydän lyö ja sit se pysäytetään miksei voi aikasemmin vaan keskeyttää. Kyllä mä yritän sille selittää huomenna ku tapaan sen terveydenhoitajan, sanon että en oo ihan varma nyt ja että oliko se tammikuussa vaan jotain alkuraskauden vuotoo. Sit on kyl jo kiire.
Kyllä mä otan kaikki vinkit vastaan. Ja kyl mä taidan ihan kotona kuitenki olla ja yksin. Jos jotain kauheeta tulee, ni soittaa sit vaik sille kaverille.
Ja nyt on kyllä kaikella mahdollisella ja mahdottamallaki tavalla huono hetki, johonki lapseen. Jolla ei edes olis isää ja munkaa henkinen terveys ei kestäis. Sen lisäks on suuri mahdollisuus, ettei se kehittyis edes kunnolla, koska tosiaan oon juonu alkoholia aika lailla ja myös käyttäny lääkkeitä vielä bentsot (xanor) . Välillä vaikeisiin ahdistus tilanteiseen. Ei tee hyvää sille ollenkaa.
Jos yhtään lohduttaa, niin saat keskeytyksen joka tapauksessa, jos viikkoja on alle 20+0.
Näytät päätöksesi tehneen, mutta lapsi on mahdollista ottaa vastaan joko niin että synnytät ja luovutat adoptioon tai pidät itse. Siitäkin kyllä selviäisi. Kannattaa kysyä lääkäriltä noitten lääkkeitten vaikutuksesta, koska siitä ei niin maallikot tiedä. Sun on pakko kertoa ja tukeutua lääkäriin.
Sinivihreä kirjoitti:
Näytät päätöksesi tehneen, mutta lapsi on mahdollista ottaa vastaan joko niin että synnytät ja luovutat adoptioon tai pidät itse. Siitäkin kyllä selviäisi. Kannattaa kysyä lääkäriltä noitten lääkkeitten vaikutuksesta, koska siitä ei niin maallikot tiedä. Sun on pakko kertoa ja tukeutua lääkäriin.
Joo ei kyl. En ikin antais adoptioon, luopuis siitä jos synnyttäisn ja niinku aiemmin mainitsin että se tuskin näiden mun elintapojen ja henkisen hyvinvoinnin vuoks suuri riski ettei ala edes kehittymän kunnolla, että aivot ei kehity kunnolla. Onhan synnyttäminen kivuliaampaa ja pahempaa ku abortti tai keskeytys. Ja mites salaisin sen kaikilta... perheeltä.
Mä tein abortin vuos sitte. Lääkkeillä ja himassa. Olin muistaakseni noin viikolla 7.. lapsen isä häipyi toiselle puolelle maapalloa kuultuaan raskaudesta ja ilmoitti ettei ole tulossa takaisin. Mä jäin ihan yksin ja halusin asian vaan pois alta mahdollisimman nopeasti.
Parin neuvolakäynnin jälkeen istuin naisten klinikalla ja sain ekan pillerin sielä ja loput otin kotona. Tuijotin leffoja samalla kun tyhjennys vuoto alkoi. Mua pelotti etukäteen kivut myös tosi paljon, mut ei se sitten ollutkaan niin kivuliasta kuin pelkäsin. Jälki vuodon tosin piti kestää vaan muutama viikko.. mulla se kesti lähes 2kk.. epäilen että sinne saattoi ehkä jäädä jotain kamaa sisään ja jos olisin käynyt jälkitarkastuksessa niin olisin varmaan joutunut kaavintaan.. olin kuitenkin häipynyt indonesiaan silloin niin jälkitarkastus jäi hoitamatta ja n. 2kk abortin jälkeen tuli joku valtava jälki vuoto ja sitä verta tuli kuin vesiputouksesta eikä sitä pysäyttänyt mikään.. sen jälkeen kaikki kivut loppui.
No mikä päivä se sun yhden yön juttu oli? Siitähän me voidaan laskea sun viikot suurin piirtein. Siis että onko lähempänä viittä vai kahtatoista.
Kerro noista sun ajatuksista ja tilanteesta ihan avoimesti neuvolassa, ni osaavat auttaa ja tukea sua. Tsemppiä!