Lue keskustelun säännöt.
Miksi ette kerro lastanne hoitaville, jos lapsessanne jotakin " poikkeavaa" ?
01.05.2007 |
Olen hoitajana törmännyt tähän todella usein. Lapsella saattaa olla vakaviakin häiriöitä ja esim. terapioita meneillään, mutta vanhemmat eivät puhua pukahda asiasta mitään. Sitten joutuu pähkäilemään, että mikähän tuota lasta vaivaa, ja mitenköhän vanhemmalle kertoisi, että lapsi käyttäytyy hoidossa poikkeavasti. Mutta sitten selviääkin, että lapsella on diagnoosit ja kaikki, ja vanhempi tietää, että lapsi saattaa olla hoidossa todella ongelmallinen, mutta ei ole sanallakaan siitä hoitajalle maininnut.
Eikö vanhemmat tajua, miten paljon lapsi saattaa kärsiä siitä, ettei häntä hoitavat ihmiset edes tiedä, mikä lasta vaivaa?
Kommentit (14)
Yhtä todella surullista tapausta olen aikoinaan ollut todistamassa, jossa lapsella oli selvästi havaittava aistihäiriö, mutta vanhemmat eivät asiaa hyväksyä eikä lasta näin saatu ajoissa hoitoon. Todella vaikeaa ja turhauttavaa oli taistella tuulimyllyjä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti sanoi, että meidän ' Heikki' on vähän ujo ja hiljainen poika, ja meidän ' Jenna' on vähän ikäisiään jäljessä kehityksessä, sen sijaan että olisi puhunut asioista niiden oikeilla nimillä. Pärjäsin lasten kanssa hyvin, ja he olivat aivan ihania, mutta en tänä päivänäkään ymmärrä miksi äiti ei voinut sanoa ääneen mikä lapsia vaivaa. Hoidin heitä koko lukuvuoden ajan 1-3 kertaa viikossa.
En halua tietää tarkkaa diagnoosia ennen kuin olen tavannut nuoren ja muodostanut hänestä oman mielipiteeni. Tietystä tärkeät asiat täytyy kuulla ( vaikka epilepsia ), mutta ei pilkuntarkkaa psykologin analyysiä. Ne luen tutustuttani nuoreen.
Oman lapsen kohdalla ope luki kuntoutuspalaverilausuntoja ym. ja muodosti vahvan ennakkokäsityksen lapsesta. Lapsi oli kuitenkin kehittynyt huimasti kesän aikana ennen kouluun menoa. Opella oli kuitenkin vahvat käsitykset lapsesta ja niitä hän ei suostunut muuttamaan koko lukuvuoden aikana, vaikka muut tahot ( esim. puheterapeutti ) kertovat koko ajan lapsen huimasta kehittymisestä.
Ennakkoasenteet ovat joskus todella vahingollisia. Erityislapsetkin ovat kuitenkin omia persooniaan diagnoosiensa takana ja joskus toivoisi, että olisi sellainenkin paikka missä he saisivat olla joitain muuta kuin se diagnoosinsa.
Sinulla varmasti on todella, todella paljon tieto-taitoa erityislasten kanssa toimimisesta, joten sinua ei haittaa, vaikket saisi opastusta ja taustatietoa uudesta lapsesta.
Mutta on hiukan eri asia, jos joku ns. maallikkohoitaja eli satunnainen lapsenvahti tai vaikka ihan päiväkodin " tavis" - hoitaja ei saa mitään taustatietoa lapsen hoitoon tullessa?!? Onhan siinä sekin, että jos kuvittelee, että lapsi ns. " normaali" ja vaatii iänmukaista käytöstä, niin lapsi voi saada todella paljon negatiivista palautetta ja jopa rangaistuksia, kun häneltä oletetaan jotain, mihin hänellä ei ole edellytyksiä. Ei sekään varmaan kauhean hyvää tee lapsen kehityksellä ja itsetunnolle.
Toki ns. erityislapsi on oma persoonansa samoin kuin kaikki muutkin ihmiset eikä todellakaan diagnoosinsa summa. Mutta hoitaja saattaa olla aika mahdottoman työn edessä, jos lasta halutaan suojata " leimaamiselta" ja siksi pimitetään hoitajalta todella oleellisia asioita. Kyllähän ihmiset yleensä kertoo hoitajille sellaisia juttuja kuin esim. avioero tai jos joku läheinen on kuollut. tms. surua ja erityistä stressiä perheessä. Ihan samoinhan tämmöisessäkin on se vaara, että kaikkea lapsen käytöstä aletaan selittää sen kautta, että " hän on avioerolapsi" . Mutta on ehkä parempi ottaa se riski kuin että hoitajat joutuvat arvailemaan, mistä mahdollisessa epätavallisessa käytöksessä on kyse. Varsinkin, jos hoitajalla on muitakin lapsia vastuullaan, on tärkeää, että tietää erityispiirteistä ja mahdollisista erityistarpeista.
kun lapsi ja hoitaja ovat jo tutustuneet toisiinsa, näin ennakkoasenteet eivät olisi niin jyrkkiä.
Mutta kun on vanhempia, jotka eivät siis kerro oikeasti koskaan. Vasta sitten, kun hoitaja varovasti asiaa tiedustelee, että oletteko huomanneet lapsessanne sitä ja tätä jne jne, niin vanhemmat vastaavat, että juu, kyllä se on ollut tiedossa jo viisi vuotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka lapsesta näkisi päällepäin että on vammainen, niin ei se " määrää" vanhempia kertomaan lapsen vammasta esim. naapureille / tuttaville. Joskus vaan se menee niin että " heikki on heikki" ja sillä selvä. Itse erityislapsen vanhempana olen kurkkua myöten täyttä lapsen diagnoosin kertomista ja siihen liittyviä ongelmia. Osa selvittämättä.
Kai meillekkin sallitaan jokin yksityisyys (vaikka eihän sitä käytännössä ole kun palaveerataan jatkuvasti meidän kotona, lapsen asioissa).
En itsekkään esittele itseäni " olen tiina, minulla on hiivasieni emättimessä" !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Vierailija:
Vaikka lapsesta näkisi päällepäin että on vammainen, niin ei se " määrää" vanhempia kertomaan lapsen vammasta esim. naapureille / tuttaville. Joskus vaan se menee niin että " heikki on heikki" ja sillä selvä. Itse erityislapsen vanhempana olen kurkkua myöten täyttä lapsen diagnoosin kertomista ja siihen liittyviä ongelmia. Osa selvittämättä.
Kai meillekkin sallitaan jokin yksityisyys (vaikka eihän sitä käytännössä ole kun palaveerataan jatkuvasti meidän kotona, lapsen asioissa).En itsekkään esittele itseäni " olen tiina, minulla on hiivasieni emättimessä" !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun yksinään hoitaa lasta/lapsia niin on oikeasti vaikeaa jos ei tiedä jonkun olevan erityislapsi. Ja joku kirjoitti jo siitä että tällainen lapsi voi saada vääränlaista hoitoa esim rangaistuksia kun ei hoitaja tiedä mitä lapselta voi edellyttää kun vanhemmat eivät kerro taustoja.
Ei ihme, että kaikki vähänkin poikkeavat abortoidaan, kun on tällainen häpeän kulttuuri vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelimessa juteltiin lapsen äidin kanssa ummet ja lammet, ja tavattiin kerran keskustassa. Oltiin jo sovittu, että aloitan työt parin viikon päästä, ja kun menin ekaa kertaa tyttöä tapaamaan niin äiti suhahti ohimennen että tyttö on muuten sitten adhd-lapsi joka saa ajoittain aikamoisia kilareita.
Turha kai sanoakaan, etten mennyt hoitamaan häntä. Äiti jätti kertomatta aika oleellisen asian!
syitä voi olla monta-
- esim. pelko, että lastenhoitaja peruu
tai
-että ei saa lastenhoitajaa ollenkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella voi olla vaikka mitä ongelmia, joita ei kuitenkaan päiväkodista (jos edes tietävät) saa kertoa eteenpäin kouluun. Vanhemmat luulevat, että voivat jotenkin aloittaa koulussa " puhtaalta pöydältä" ja sitten muka viattomasti ihmetellään, että mitenkähän sillä on tällaisia ja tällaisia ongelmia, kun ei niitä vaan koskaan ennen ole ollut. Ja taas palaa yhteiskunnan rahaa ja opettajien ja muun henkilökunnan aikaa, kun palaveerataan ja tutkitaan asiaa, joka vanhemmilla on jo tiedossa. Hemmetin turhauttavaa. Sitten on vielä toinen lukunsa vanhemmat, jotka eivät kerro lapsen sairauksista leimautumisen pelossa. Eräällä oppilaallani oli epilepsia, enkä tiennyt siitä, ennenkuin sattumalta näin hänen lääkkeensä. Terveydenhoitajamme tiesi, mutta vanhemmat olivat kieltäneet kertomasta opettajalle. No, selvitin sitten itse, mihin tarkoitukseen sen nimiset lääkkeet ovat ja olin kilahtaa, kun selvisi, että oppilaalla oli epilepsia. Mitäpä, jos hän olisi vaikka saanut kohtauksen uimahallissa tms. enkä olisi tiennyt, mikä on hätänä. Hänhän voi vaikka hukkua, tukehtua tms. väärän ensiavun takia.
Ja arvatkaas mitä. Kun lapsi menee yläasteelle, niin taas opet tekee samat selvittelyt! Eikä siinä vielä kaikki. Ammattikoulussa sama on jälleen kerran edessä!!!
Tietenkin tilannetta pitää päivittää, mutta minkä hemmetin vuoksi joka ikisen kerran on lähdettävä uudelleen alusta taas kerran!
Luulen, ettei vanhemmat ole silloin vielä tilannetta hyväksyneet.