Lue keskustelun säännöt.
Minä en halua elää pitkään.t.ammattivalittaja
Kommentit (10)
Riippuu siitä, millaisena terveys säilyy. Jos ei ole pahasti vaivoja niin kyllä sitä tuonne 80 vuoden tienoille voisi porskuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pysyn terveenä ja toimintakykyisenä, eli voin elää itsenäistä elämää, pelaa kroppa ja pää. Mutta tuollaisena kuin suurin osa yli 80-vuotiaista elää, en todellakaan halua elää. Meillä on tässä miehen kanssa huollettavana 3 yli 80-v vanhusta ja he kaikki ovat sairaita ja raihnaisia ja toivovat ja odottavat jo itsekin kuolemaa. Kahdella on mennyt muisti lähes täysin, yksi melkein kuuro, toisella kaihi silmissä, on sydämentahdistinta, pallolaajennuksia, astmaa, diabetesta, liikkumisvaikeuksia, virtsan ja ulosteen pidätyskyvyttömyyttä, huimausta, jatkuvia kipuja (joihin pitää ottaa kipulääkkeitä, joista tulee sivuoireita), ummetusta...elämässä ei ole oikein enää mitään mieltä, kun ei pysty tekemään mitään muuta kuin olemaan ja odottamaan, että joku tulisi käymään. Ei tuossa ole mitään mieltä.
Mä en haluaisi elää pitkään vaikka olisin hyväkuntoinenkin vanhana. Tätä tylsyyttä riittänyt jo aivan tarpeeksi kauan. Kammottaa vaan kun molemmat vanhempani tuntuvat olevan pitkäikäisiä ja muutenkin suvussa ollut pitkäikäisiä ihmisiä ettei vaan 80v tai yli tarvitsisi elää.ap
Jos pitäisi valita hyvä/elämä mahdollisimman omatoimisena/kotona vai loppu elämä sairaana/avuttomana mutta mahdollisimman pitkään, mieluummin eka. Mieluummin elämää vuosiin kuin vuosia elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näillä näkymin. Elämällä ei ole minulle mitään annettavaa, enkä mä jaksa antaa elämälle.
Haluan, jos vain toimintakykyä riittää. Geenieni pitäisi olla aika hyvät. Äitini jäi pois työelämästä 84-vuotiaana, isäni on perheyrityksessä kokopäiväisesti töissä nyt vielä 86-vuotiaanakin. Ovat siis sekä fyysisesti että henkisesti paremmassa kunnossa kuin moni 70-vuotias, joten jos yhtä hyvässä kunnossa olen vanhana, niin mielelläni eläisin ainakin 90-vuotiaaksi ja pidempäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluan, jos vain toimintakykyä riittää. Geenieni pitäisi olla aika hyvät. Äitini jäi pois työelämästä 84-vuotiaana, isäni on perheyrityksessä kokopäiväisesti töissä nyt vielä 86-vuotiaanakin. Ovat siis sekä fyysisesti että henkisesti paremmassa kunnossa kuin moni 70-vuotias, joten jos yhtä hyvässä kunnossa olen vanhana, niin mielelläni eläisin ainakin 90-vuotiaaksi ja pidempäänkin.
oikeesti onko moisia ihmisiä olemassa? :o millaset elintavat heillä on jos saa kysyä? Etenkin tuo että molemmat on ollut töissä yli 80 vuotiaana on mun mielestä hienoa!
itse en halua elää vanhaksi ihan sen takia kun elämä on niin kurjaa ja olen 24v että periaatteessa sen pitäisi olla vasta edessä mutta en halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan, jos vain toimintakykyä riittää. Geenieni pitäisi olla aika hyvät. Äitini jäi pois työelämästä 84-vuotiaana, isäni on perheyrityksessä kokopäiväisesti töissä nyt vielä 86-vuotiaanakin. Ovat siis sekä fyysisesti että henkisesti paremmassa kunnossa kuin moni 70-vuotias, joten jos yhtä hyvässä kunnossa olen vanhana, niin mielelläni eläisin ainakin 90-vuotiaaksi ja pidempäänkin.
oikeesti onko moisia ihmisiä olemassa? :o millaset elintavat heillä on jos saa kysyä? Etenkin tuo että molemmat on ollut töissä yli 80 vuotiaana on mun mielestä hienoa!
itse en halua elää vanhaksi ihan sen takia kun elämä on niin kurjaa ja olen 24v että periaatteessa sen pitäisi olla vasta edessä mutta en halua.
Onhan näitä vielä. Useimmiten ihmiset, jotka ovat hyvin pitkään työelämässä, ovat yrittäjiä. Ihmisiä, jotka eivät käy töissä siksi, että on pakko, vaan siksi, että sattuvat pitämään työstään. Olen itsekin tehnyt keski-iässä harrastuksestani ammatin ja vaikka virallinen eläkeikäni koittaakin jo 10 vuoden päästä, tuskin tulen jäämään eläkkeelle vielä silloin, jos vaan töitä ja työkykyä riittää.
Noista elintavoista.. molemmat vanhempani ovat eläneet lapsuutensa 30-luvun pula-ajalla ja teinivuotensa sotien jaloissa. Ravinto on ollut silloin sitä, mitä on sattunut saamaan. Mitä muistan lapsuudestani 60-luvulta ja noin muutenkin vanhempieni ruokailusta nykyisin, niin annoskoot ovat aina olleet nykypäivän suomalaisiin annoskokoihin nähden varsin pieniä. Samoin kasviksia ovat syöneet keskimääräistä enemmän ja lihaa/kalaa vastaavasti vähemmän. Eli söivät siis tavallaan suositusten mukaan jo ennenkuin mitään suosituksia olikaan.
Tupakkaa vanhempani eivät ole polttaneet koskaan, alkoholiakin (lasi viiniä tai kuohuviiniä) vain joskus juhlissa ruuan kanssa tai päivänsankarin kanssa kilistellessä. Työ itsessään on tietysti pitänyt aivot terävinä, kun on pitänyt olla rivillä alalla tapahtuvista muutoksista ja oppia koko ajan uusia asioita. Molemmat ovat aina lukeneet paljon, matkustelleet paljon, seuranneet yhteiskunnallisia ja maailmalla tapahtuvia asioita. Oma tekijänsä - ja uskoakseni aika merkittäväkin tekijä - on ollut myös se, että heillä on ollut varaa käydä yksityislääkärillä sairastuttuaan. Ei siis ole tarvinnut odotella työkyvyn menetystä julkisen puolen leikkausjonossa vaan kun on esim tarvinnut uuden lonkkanivelen, niin leikkaukseen on päässyt viikon sisällä lääkärissäkäynnistä. Tai kun on luomi alkanut kasvaa ja näyttää pahanlaatuiselta, se on poistettu heti eikä ole ehtinyt lähettämään etäpesäkkeitä minnekään. Tietysti mukana on ollut myös tuuria eli ei ole sattunut mitään tapaturmia tai onnettomuuksia.
Jaaha..