Lue keskustelun säännöt.
millainen ihminen ei näe itsessään mitään vikaa, vain toisissa?
06.02.2016 |
Yksi kaverini on tällainen; hän teki minulle oharit viime tipassa sovitun illanvieton suhteen, suutuin tästä ja sanoin asioita tiukkaan sävyyn. Pyysin häneltä anteeksi mutta hänellä ei ollut mitään anteeksi pyydettävää minulta. Vika oli siis vain minussa.
Olen puhunut hänelle luottamuksellisia asioita, hän oli puhunut tästä omalle miehelleen ja tämä mies naureskeli asiaa kolmannelle henkilölle. Taaskaan ei ollut ko. henkilö kokenut tehneensä mitään väärää.
Kerran hän mm. kertoi minulle miten epäkohtelias olen ollut- syy oli minun mielestä tuolloin molemmissa eikä vain minussa.
Hän odottaa itse tukea minulta esim. lapsen yhden yön sairaalakäyntiin. Mutta itse häviää kuin perusteella saharaan, kun kaverille tuli avioero. Kysyttäessä mikset ole tukena, niin kuin ystävien kuuluu,
niin vastaus on; "pitääkö aikuista ihmistä muka tukea????"
Mikä siis vaivaa ihmistä, joka näkee syyn ja vian vain toisissa mutta ei itsessään niin, että voisi esim pyytää anteeksi??
Kommentit (9)
Samanlaisia kokemuksia, valitettavasti. Päällepäin (esim. somemaailmassa) ollaan muka niin välittäviä ja empaattisia, mutta oikeissa, ystävien välisissä tilanteissa ei edes yritetä ajatella muita.
Olen käynyt jo kolmen ihmisen kanssa tämän tyylisen tapauksen läpi: ystävyyttä otetaan vastaan monin tavoin (palveluksina, luottamuksellisina keskusteluina ja tukena), mutta sitten kun olisinkin itse ollut vastaavaa vailla, niin minulle sanotaan, ettei "ystäviltä voi vaatia mitään, ei sellainen kuulu ystävyyteen".
No anteeksi vaan, mutta kyllä minusta vastavuoroisuutta voi ystäviltä vaatia, ja kyllä minusta kuuluu voida olettaa, että ystävä tukee vaikeuksissa. Kaverit menee ja tulee, mutta juuri tämä sitoutuminen toiseen erottaa ystävän kaverista. Olen pettynyt jo useaan kertaan, mutta oppinut vihdoin pitämään etäisyyteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia kokemuksia, valitettavasti. Päällepäin (esim. somemaailmassa) ollaan muka niin välittäviä ja empaattisia, mutta oikeissa, ystävien välisissä tilanteissa ei edes yritetä ajatella muita.
Olen käynyt jo kolmen ihmisen kanssa tämän tyylisen tapauksen läpi: ystävyyttä otetaan vastaan monin tavoin (palveluksina, luottamuksellisina keskusteluina ja tukena), mutta sitten kun olisinkin itse ollut vastaavaa vailla, niin minulle sanotaan, ettei "ystäviltä voi vaatia mitään, ei sellainen kuulu ystävyyteen".
No anteeksi vaan, mutta kyllä minusta vastavuoroisuutta voi ystäviltä vaatia, ja kyllä minusta kuuluu voida olettaa, että ystävä tukee vaikeuksissa. Kaverit menee ja tulee, mutta juuri tämä sitoutuminen toiseen erottaa ystävän kaverista. Olen pettynyt jo useaan kertaan, mutta oppinut vihdoin pitämään etäisyyteni.
Tuli mieleen miten yksi ex-ystävä otti yhteyttä ja elämäntilanteeni vuoksi en olisi millään ehtinyt näkemään (ihan aikuisten oikeasti), sanoin asiasta ja saimme aikaan riidan, minkä seurauksena veti herneen nenään minun hankaluudestani. Liian kilttinä minä koin velvollisuudekseni pahoitella töykeyttäni (wtf) ja samaan aikaan tämä ex-kaveri jakoi fb-sivullaan tekstejä, joissa korostettiin sitä miten hänet on kasvaettu hyvin ja osaa toimia jopa riitatilanteissa fiksusti :D :D
Olemme tunteneet melkein 20v. Aiemmin ei ole ollut suuremmin tilanteita, joissa olisin tarvinnut tukea. Esim. ko. henkilön läheinen kuoli, soitin ja ehdotin yhteistä kivaa tekemistä. Hän sanoo avioeron jälkeen, että pitääkö aikuista ihmistä muka tukea??? Miten en aiemmin huomannut hänen olevan tuollainen, en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia kokemuksia, valitettavasti. Päällepäin (esim. somemaailmassa) ollaan muka niin välittäviä ja empaattisia, mutta oikeissa, ystävien välisissä tilanteissa ei edes yritetä ajatella muita.
Olen käynyt jo kolmen ihmisen kanssa tämän tyylisen tapauksen läpi: ystävyyttä otetaan vastaan monin tavoin (palveluksina, luottamuksellisina keskusteluina ja tukena), mutta sitten kun olisinkin itse ollut vastaavaa vailla, niin minulle sanotaan, ettei "ystäviltä voi vaatia mitään, ei sellainen kuulu ystävyyteen".
No anteeksi vaan, mutta kyllä minusta vastavuoroisuutta voi ystäviltä vaatia, ja kyllä minusta kuuluu voida olettaa, että ystävä tukee vaikeuksissa. Kaverit menee ja tulee, mutta juuri tämä sitoutuminen toiseen erottaa ystävän kaverista. Olen pettynyt jo useaan kertaan, mutta oppinut vihdoin pitämään etäisyyteni.
Tuli mieleen miten yksi ex-ystävä otti yhteyttä ja elämäntilanteeni vuoksi en olisi millään ehtinyt näkemään (ihan aikuisten oikeasti), sanoin asiasta ja saimme aikaan riidan, minkä seurauksena veti herneen nenään minun hankaluudestani. Liian kilttinä minä koin velvollisuudekseni pahoitella töykeyttäni (wtf) ja samaan aikaan tämä ex-kaveri jakoi fb-sivullaan tekstejä, joissa korostettiin sitä miten hänet on kasvaettu hyvin ja osaa toimia jopa riitatilanteissa fiksusti :D :D
En nyt oikein ymmärrä, miten tarinasi liittyy tuohon lainaukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia kokemuksia, valitettavasti. Päällepäin (esim. somemaailmassa) ollaan muka niin välittäviä ja empaattisia, mutta oikeissa, ystävien välisissä tilanteissa ei edes yritetä ajatella muita.
Olen käynyt jo kolmen ihmisen kanssa tämän tyylisen tapauksen läpi: ystävyyttä otetaan vastaan monin tavoin (palveluksina, luottamuksellisina keskusteluina ja tukena), mutta sitten kun olisinkin itse ollut vastaavaa vailla, niin minulle sanotaan, ettei "ystäviltä voi vaatia mitään, ei sellainen kuulu ystävyyteen".
No anteeksi vaan, mutta kyllä minusta vastavuoroisuutta voi ystäviltä vaatia, ja kyllä minusta kuuluu voida olettaa, että ystävä tukee vaikeuksissa. Kaverit menee ja tulee, mutta juuri tämä sitoutuminen toiseen erottaa ystävän kaverista. Olen pettynyt jo useaan kertaan, mutta oppinut vihdoin pitämään etäisyyteni.
Tuli mieleen miten yksi ex-ystävä otti yhteyttä ja elämäntilanteeni vuoksi en olisi millään ehtinyt näkemään (ihan aikuisten oikeasti), sanoin asiasta ja saimme aikaan riidan, minkä seurauksena veti herneen nenään minun hankaluudestani. Liian kilttinä minä koin velvollisuudekseni pahoitella töykeyttäni (wtf) ja samaan aikaan tämä ex-kaveri jakoi fb-sivullaan tekstejä, joissa korostettiin sitä miten hänet on kasvaettu hyvin ja osaa toimia jopa riitatilanteissa fiksusti :D :D
En nyt oikein ymmärrä, miten tarinasi liittyy tuohon lainaukseen?
Kuinka et? Ihan selväähän tuo oli. FB:ssä oman imagon luominen hyvästä, ihmissuhteissa loistavasta ihmisestä = tosiasiassa urpo omissa ihmissuhteissaan ja kyvytön ajattelemaan muita.
Kypsymättömyys, huono kasvatus, empatiakyvyttömyys, alhainen sosiaalinen älykkyys.
Itse olen vetänyt välit poikki tuollaisiin "ystäviin". Mitä tekee sellaisella ystävällä, johon ei voi luottaa?