Lue keskustelun säännöt.
Rento kasvatustyyli, tuleeko tuosta hyvä vai katastrofi?
05.02.2016 |
Te isompien lasten äidit ja isät, jotka olette kokeneet itsenne suht rennoiksi vanhemmiksi; millaisia lapsistanne kasvoi?
Jotkut tuntuvat pyörittelevän silmiään ja hyvä ettei kauhistuvan, kun kuulee/näkee kasvatustyyliäni. Alusta saakka olen ollut aika "mene ja kokeile"-tyylinen lastani kohtaan; toki eliminoin vaaran paikat kotona, mutta annoin (ja annan) hänen tunnustella maailmaa itsekseen, jos sattui jotain niin toki lohdutin mutta en ollut kaappaamassa heti vastaan, jos juuri seisomaan oppinut lapsi kellahti kyljelleen.
Olen yhä (lapsi on 2) mielestäni aika rento, toki hänellä on rajansa ja rytminsä ja on asioita, joissa olen ehdoton (esim. sohvalla ei hypitä, ketään ei satuteta, tietä ylittäessä pidetään kädestä, kaupassa ei juosta/huudeta, bussissa ollaan nätisti jne), mutta esim. kotona ollaan aika vapaasti. Toki kaikkeen vaikuttaa lapsen lempeä temperamentti ja helppo luonne; tosi harvoin hän tekeekään mitään kiellettyä.
Samaten ulkona annan hänen tutkia, tutustua, kokeilla ja satuttaakin. En kulje koko aikaa perässä ja jos lapsi kaatuukin, en ole heti hellimässä ja nostamassa ylös vaan annan tilaa hänen oppia itse. Tämäkin on tilanne, jossa jotkut katsovat puistossa ihmetellen.
Miten te kasvatatte lastanne? Tuleeko tällaisesta "mene, koe ja tee"-kasvatuksesta loppupeleissä mitään? :D
Kommentit (6)
Meillä on rento meno ja kolme lasta. Vanhin on 17, kakkonen 13 ja nuorin 7. Kaikki ovat hyväkäytöksisiä, ihan muidenkin mielestä. Esimerkiksi käyttäytymisnumero on vanhimmalla ja keskimmäisellä ollut aina yhdeksän ja nuorimmalla oli käytösrastit parhaassa. Eli ainakin koulusta palaute on hyvää. Kavereita riittää ja ovat suosittuja kaveripiirin vanhempien keskuudessa, että kelpaavat kavereiksi ja viettämään aikaa perheisiin.
Muuten ollaan kyllä kuin Ellun kanat. Ei meillä juuri sääntöjä ole. Nukkumaan mennään suunnilleen johonkin aikaan, muttei sekään niin tarkkaa ole. Oikeastaan on vain kolme sääntöä: hampaat pestään ennen yöunia, toisille puhutaan nätisti ja toisia ihmisiä ei häiriköidä ravintoloissa, lentokoneissa jne. Enemmän se tulee omasta esimerkistä: itse ollaan kohteliaita (myös lapsille), tervehditään ihmisiä, autetaan ja vältetään huutamista. Aika paljon annetaan itsestämme lapsille ja se taas tekee lapsista avuliaita ja mukavia, kun vanhemmat ei ole itsekkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuossa nyt kovin pitkästä kasvatuksesta puhuta. Eka vuosi mennään perushoitoa, puoli vuotta katsotaan perään ja sen jälkeen aletaan miettiä kasvatusperiaatteita. Jatka samaan linjaan niin hyvä siitä tulee. Itselläni kolme itsenäiseen harkintaan kykenevää teiniä. Vältä kuitenkin alle kouluikäisellä lapsella sanoja nätisti/kunnolla/kauniisti jne. Pitää olla konkreettisempi. Lapsi ei tiedä mitä nätti käytös on. Se voi ihan yhtä hyvin ymmärtää sen hiljaa olemisena tai, että ei saa juosta. Ole siis aina konkreettinen ja erittele asiat (ei saa huutaa, ei saa juosta, ei saa hyppiä jne.)
No 2 v. kohdalla asia vielä niin alulla että et voi oikein kasvatukseta puhua. Kasvatus tulee peliin vasta myöhemmin. Silloin täys vapaus ei tule kuuloonkaan tai siitä ei ainakan hyvä seuraa- Suosittelen lapsen kasvaessa rajoja ja rakkautta! Helpompaa sulle sekä lapselle
Kiltin kaksivuotiaan kanssa ei kannata ehkä vielä vetää johtopäätöksiä sen enempää lopputuloksesta kuin omasta tyylistään kasvattajana. Paljon voi olla yllätyksiä edessä, kun ipana lähtee tekemään irtiottoa symbioosista.
Parasta on, kun muistaa ette kasvatus ole teoriaa tai ideologiaa vaan ihmissuhde.
No toihan on ihan normaalia kasvatusta. Varmasti suurin osa vanhemmista kasvattaa lapsena juuri noin: on tietyt rajat mutta joka asiaan ei mennä säheltämään väliin. Hyvä muksu siitä tulee!