Autisti- ja aspergerlasten vanhemmat!

Vierailija kirjoitti:

Ainut kokemus autisminkirjolaisista on mulla ystävä, joka opiskelee insinööriksi ja on naurettavan lahjakas ihminen lukuunottamatta hiljaisuutta ja tiettyä tilannetajun puutetta, mulla ei koskaan tullut mikään sairaus mieleenkään ennen kuin itse mainitsi sairastavansa arpergeria. Asiaan, tämän tyypin takia minun on hirveän vaikea ymmärtää mitä vaikeuksia kyseinen sairaus voi tuoda mukanaan. En osaa yhtään mieltää sitä ongelmaksi. Saisinko teidän kokemuksia asperger- ja autistilasten kanssa elämisestä, itsekin kun olen raskaana niin haluaisin ymmärtää paremmin, ikinä kun ei tiedä mitä omassa elämässä vastaan tulee. Kiitos etukäteen!

Autismi ei ole sairaus

Kyllä se on sairaus, vaikka puhutaan neurologisesta häiriöstä ja syndroomasta ja autismikirjosta, sairaus se on silti ja sitä on todella monen asteista. Omalla lapsellani on aspergerista syvä muoto, lähellä hyvätasoista autistia. Voi olla, että ei pärjää koskaan täysin itsenäisesti, koska on kovin omaehtoinen ja erkaoituva kaveri. Ohana monella tapaa vanhempiensa mielestä, mutta ulkopuolisten mielestä outo ja kulmikas tapaus.

Kannattaa ap googlettaa. Aiheesta on netissä paljon, mm. Aspergesyhdistyksen sivuilla.

Autismikirjo on laaja, siihen kuuluu kehitysvammaisia ja puhumattomia, syvästi autistisia ihmisiä ja toisessa ääripäässä likipitäen normaaleja ihmisiä.

Olennaista on, että kaikille heistä sosiaalinen kanssakäyminen on jollakin astetasolla haasteellista. Ilman sosiaalisten taitojen ongelmia ei saa autismikirjon diagnoosia.

Liitännäisinä voi olla uniongelmia, valikoivaa syömistä, tuntoaistin ali- tai yliherkkyyttä, motorisia ongelmia, hurjan hyvä näkömuisti, erityiskiinnostuksen kohteita, monotoninen puhenuotti ja puheentuotannon ongelmia...

Jokainen autismikirjolainen on yksilö, ja autismi on heistä vain yksi puoli. Se on tärkeintä muistaa.

Noin pääsääntöisesti kannattaa sanoa ajatuksensa ja toiveensa suoraan, autismikirjolaiset yleensä eivät ymmärrä "rivien välistä" viestintää kovinkaan hyvin. Ei kannata hermostua siitä, että he usein ilmaisevat itseään vähän töksähtäen, he eivät itsekään yleensä kiertele tai kaartele. Monille heistä rutiinit ovat todella tärkeitä, ja yllättävät tilanteet voivat saada pasmat sekaisin pahemmin kuin ns. normaalihenkilöllä.

Heillä ON huumorintaju ja empatiaa, toisin kuin monet normaali-ihmiset luulevat. Mutta se voi kohdistua vähän eri juttuihin kuin normiporukalla ja empatiaa osoitetaan usein toisella tapaa, enemmänkin käytännönläheisesti kuin teoin.

... Siis erakoituva. Anteeksi muutenkin typot, tuo typerä vauvapalstan palkki heiluu tekstin edessä sitä mukaa kun kirjoittaa, eikä tuota ole helppo oikolukea. Ainakaan Ipadilla kirjoittaessa.

2

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on sairaus, vaikka puhutaan neurologisesta häiriöstä ja syndroomasta ja autismikirjosta, sairaus se on silti ja sitä on todella monen asteista. Omalla lapsellani on aspergerista syvä muoto, lähellä hyvätasoista autistia. Voi olla, että ei pärjää koskaan täysin itsenäisesti, koska on kovin omaehtoinen ja erkaoituva kaveri. Ohana monella tapaa vanhempiensa mielestä, mutta ulkopuolisten mielestä outo ja kulmikas tapaus.

Kannattaa ap googlettaa. Aiheesta on netissä paljon, mm. Aspergesyhdistyksen sivuilla.

Autismikirjo on laaja, siihen kuuluu kehitysvammaisia ja puhumattomia, syvästi autistisia ihmisiä ja toisessa ääripäässä likipitäen normaaleja ihmisiä.

Olennaista on, että kaikille heistä sosiaalinen kanssakäyminen on jollakin astetasolla haasteellista. Ilman sosiaalisten taitojen ongelmia ei saa autismikirjon diagnoosia.

Liitännäisinä voi olla uniongelmia, valikoivaa syömistä, tuntoaistin ali- tai yliherkkyyttä, motorisia ongelmia, hurjan hyvä näkömuisti, erityiskiinnostuksen kohteita, monotoninen puhenuotti ja puheentuotannon ongelmia...

Jokainen autismikirjolainen on yksilö, ja autismi on heistä vain yksi puoli. Se on tärkeintä muistaa.

Noin pääsääntöisesti kannattaa sanoa ajatuksensa ja toiveensa suoraan, autismikirjolaiset yleensä eivät ymmärrä "rivien välistä" viestintää kovinkaan hyvin. Ei kannata hermostua siitä, että he usein ilmaisevat itseään vähän töksähtäen, he eivät itsekään yleensä kiertele tai kaartele. Monille heistä rutiinit ovat todella tärkeitä, ja yllättävät tilanteet voivat saada pasmat sekaisin pahemmin kuin ns. normaalihenkilöllä.

Heillä ON huumorintaju ja empatiaa, toisin kuin monet normaali-ihmiset luulevat. Mutta se voi kohdistua vähän eri juttuihin kuin normiporukalla ja empatiaa osoitetaan usein toisella tapaa, enemmänkin käytännönläheisesti kuin teoin.

No ei taatusti ole sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on sairaus, vaikka puhutaan neurologisesta häiriöstä ja syndroomasta ja autismikirjosta, sairaus se on silti ja sitä on todella monen asteista. Omalla lapsellani on aspergerista syvä muoto, lähellä hyvätasoista autistia. Voi olla, että ei pärjää koskaan täysin itsenäisesti, koska on kovin omaehtoinen ja erkaoituva kaveri. Ohana monella tapaa vanhempiensa mielestä, mutta ulkopuolisten mielestä outo ja kulmikas tapaus.

Kannattaa ap googlettaa. Aiheesta on netissä paljon, mm. Aspergesyhdistyksen sivuilla.

Autismikirjo on laaja, siihen kuuluu kehitysvammaisia ja puhumattomia, syvästi autistisia ihmisiä ja toisessa ääripäässä likipitäen normaaleja ihmisiä.

Olennaista on, että kaikille heistä sosiaalinen kanssakäyminen on jollakin astetasolla haasteellista. Ilman sosiaalisten taitojen ongelmia ei saa autismikirjon diagnoosia.

Liitännäisinä voi olla uniongelmia, valikoivaa syömistä, tuntoaistin ali- tai yliherkkyyttä, motorisia ongelmia, hurjan hyvä näkömuisti, erityiskiinnostuksen kohteita, monotoninen puhenuotti ja puheentuotannon ongelmia...

Jokainen autismikirjolainen on yksilö, ja autismi on heistä vain yksi puoli. Se on tärkeintä muistaa.

Noin pääsääntöisesti kannattaa sanoa ajatuksensa ja toiveensa suoraan, autismikirjolaiset yleensä eivät ymmärrä "rivien välistä" viestintää kovinkaan hyvin. Ei kannata hermostua siitä, että he usein ilmaisevat itseään vähän töksähtäen, he eivät itsekään yleensä kiertele tai kaartele. Monille heistä rutiinit ovat todella tärkeitä, ja yllättävät tilanteet voivat saada pasmat sekaisin pahemmin kuin ns. normaalihenkilöllä.

Heillä ON huumorintaju ja empatiaa, toisin kuin monet normaali-ihmiset luulevat. Mutta se voi kohdistua vähän eri juttuihin kuin normiporukalla ja empatiaa osoitetaan usein toisella tapaa, enemmänkin käytännönläheisesti kuin teoin.

Kyseessä on neurobiologinen oireyhtymä, ei sairaus. Terveisin as- lapsen äiti ja ammatin puolesta aika paljon autismista tietävä.