PYYDÄTKÖ LAPSELTASI ANTEEKSI jos olet tehnyt jotakin väärin häntä kohtaan? Asiantunteva ja puhutteleva ohjelma tärkeästä asiasta nyt

Olen pyytänyt anteeksi, kun en ole enää osannut käyttäytyä aikuisen tavoin, eli olen menettänyt hermoni. Valitettavasti niitä tilanteita on ollut muutama.

Pyydän anteeksi jos olen käyttäytynyt kohtuuttomasti tai epäreilusti.

Pyydän anteeksi jos olen törttöillyt, ollut epäreilu tai hermostunut/tiuskinut lapselle turhaan.

Eikö aikuinen saa koskaan hermostua? Minusta aika epäterveen vaikutelman antaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö aikuinen saa koskaan hermostua? Minusta aika epäterveen vaikutelman antaa.

Kyse olikin väärintekemisestä. 

Pyydän anteeksi. Pakko myöntää, että se ei aina ole helpoa ja sitä on pitänyt opetella. En muista että lapsuudenperheessä oli anteeksi pyydelty joten sieltäkään ei ole rakentavaa mallia tullut.

Vierailija kirjoitti:

Eikö aikuinen saa koskaan hermostua? Minusta aika epäterveen vaikutelman antaa.

Tietenkin saa. Jos sä hermostut töissä ja huudat työkaverillesi, eikö silloinkin ole aiheellista pyytää työkaverilta anteeksi? Hermostuminen on ok, huutaminen ei. Sama lasten kanssa.

Tunteet on pakko käsitellä joka päivä. Miten päivä on mennyt, mikä tunne jne. Väärinkäsitykset on pyydettävä anteeksi. 

Pyydän. Samoin jos olen vihaisena antanut kohtuuttoman kovan rangaistuksen (esimerkiksi pelikielto kuukaudeksi), en ole kokenut menettäneeni kasvojani, vaikka olen rauhoituttuani kohtuullistanut rangaistusta. Lapsetkin oppivat, että vihaisena ylireagointi on ihan yleistä, mutta asiat voidaan sopia myöhemmin toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö aikuinen saa koskaan hermostua? Minusta aika epäterveen vaikutelman antaa.

Kyse olikin väärintekemisestä. 

Viittasin ekaan vastaajaan. Itse en pyydä anteeksi jos menetän hermoni lapsen (jo kouluiässä) liian huonoon käytökseen, koska minusta on luonnollista ettei ne hermot kestä sellaista mitä ei kuulukaan kestää. Sen sijaan jos olen itse esimerkiksi vaatinut liikaa lapsen ikään nähden tai muuten oma käytös on ollut kohtuutonta, pyydän anteeksi.

Monesti pyydän ja yleensä vielä sanon, että itse asia mistä sanoin oli oikein mutta tapa jolla asian ilmaisin (raivona huutaminen ) ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö aikuinen saa koskaan hermostua? Minusta aika epäterveen vaikutelman antaa.

Kyse olikin väärintekemisestä. 

Viittasin ekaan vastaajaan. Itse en pyydä anteeksi jos menetän hermoni lapsen (jo kouluiässä) liian huonoon käytökseen, koska minusta on luonnollista ettei ne hermot kestä sellaista mitä ei kuulukaan kestää. Sen sijaan jos olen itse esimerkiksi vaatinut liikaa lapsen ikään nähden tai muuten oma käytös on ollut kohtuutonta, pyydän anteeksi.

Minusta tuossa näyttää lapsille mallia ihmissuhdetaidoissa. Pyydän anteeksi kun hermostun ja huudan, teinit ovat jo oppineetkin näkemään koska ylireagoin työ ym. stressien takia. Mutta teinit tulevat myös itse pyytämään anteeksi omaa "ragettamistaan". Asiat menevät perille paljon paremmin ja positiivisemmin kun välit pysyvät hyvinä ja arki on mukavampaa.