Olenko idiootti, jos eroan
Olen siis eron kannalta mahdottomassa iässä eli hieman alle nelikymppinen ja perheessämme on pieniä lapsia. Mieheni kuitenkin on käyttäytynyt viimeisimpien parin vuoden aikana usein todella ikävästi (väkivaltaisesti, nöyryyttänyt, uhkaillut, haistatellut, huoritellut, jos olen ollut eri mieltä tai yrittänyt pitää puoliani). Nyt olisi asuntokin hankittuna, mutta tunnen itseni aivan kamalaksi ja vastuuttomaksi, jos lähden lasten kanssa. Ehkäpä se miehen kammottava käytös sittenkin on vain mun syytäni, kuten hän väittää. :( Oon jotenkin hieman hukassa. Äitini ja lähimmät ystäväni sanovat, että mun pitää erota, mutta toisaalta he ovat kuulleet vain mun puolen tarinasta. Mieheni mielestä olen nalkuttava "lompakkoloinen", vaikka siis maksan perheen kuluista tasan 50% huomattavasti huonommasta palkastani huolimatta ja saman maksoin säästöistäni hoitovapaallakin. Mies ei oikein anna mun ostaa itselleni sänkyäkään (= nukun patjalla lattialla olohuoneen nurkassa ja siivoan pedin päiväksi makuuhuoneeseen). Äh, tosi vaikeaa. :( Miltä tilanne kuulostaa?
Kommentit (20)
Miehellä vaihtuu mielipiteetkin suunnilleen joka toinen päivä. Toissapäivänä kirjoitettiin alle avioeropaperit ja eilen ja tänäänkin hän kaavailee meille isompaa asuntoa (johon voisin sitten saada oman sängynkin jne.). Välillä hän hymyilee ja puhuu mukavasti ja asiallisesti - välillä kiroilee, uhkailee nyrkit pystyssä jne. Taannoin kävimme yhdessä isossa marketissakin kaksistaan ja hän potkaisi mua "puolileikisti" takaa päin, mutta se osui ja sattui. Oon ihan ymmällä, vaikka alitajuisesti haluaisin vain pois tällaisesta tilanteesta. Mies käyttäytyy kuin henkisesti 10-vuotias pahankurinen pikkupoika.
Älä viitsi lässyttää. Jos et halua lähteä, sen kun pilaat siinä vaan lastesi elämän, omastasi puhumattakaan. Sitten vasta onkin syytä tuntea syyllisyyttä, senkin luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei sinua rakasta. Täältä varmasti saat asiallisia ja elämää kantavia neuvoja, täällä puhuu kaikkitietävät mammat, tuon ikäisenäkö et tiedä mitä pitää tehdä?
En tosiaan tiedä. Opiskeluissani ja töissäni olen ollut hyvä ja tarkka, mutta ihmissuhteissa olen ihan onneton. Tämä on muutenkin vasta kolmas suhteeni koko elämäni aikana ja ensimmäinen oikeastaan kunnollinen suhde. Yhden illan suhteitakaan en ole koskaan harrastanut. Olen kiltti, työorientoitunut, ihmissuhteissa täysin tumpelo kotikissa, vaikka ikääkin jo on. Olen säälittävä tapaus, tiedän sen.
Olet vastuullinen, jos uskallat lähteä. Sinulla on huolehtevia sukulaisia ja puhelinsoitolla selviää päivähoidot, lastenvalvojat yms..
Mies ei anna ostaa sänkyä ---> lol, koitas ens kerralla jättää edes tämä pois niin provo ei ole ihan yhtä läpinäkyvä
Mitä vittua nyt taas? Provo? Mielisairas?
No tietenkin eroat. Huoh!! Ja sen jälkeen menet terapiaan ettet vaan ota samanlaista sikaa. Hienon mallin annat lapsillesi kuinka naisten kuuluu olla 👌
Minä kerroin miehelleni, että en kestä huutamista ja jatkuvaa lyttäämistä. Mies sanoi, ettei aio muuttaa tapojaan. Viesti tuli selväksi, joten lähdin. Lapsetkin ovat kiittäneet jälkeenpäin. Tänään tosiaan on loppuelämäsi ensimmäinen päivä.
Jos olisin mies, olisin varmaan sellainen peräkammarin poika, jonka on pakko hakea vaimo Kaakkois-Aasiasta, kun kotimaassa ujostuttaa liikaa ja alkoholi ei maistu -> baarit eivät ole koskaan kiinnostaneet -> on mahdotonta tutustua vastakkaiseen sukupuoleen.
Minun isä oli tuollainen äitilleni (syy oli alkoholi ja päihteet) äiti ajatteli aina että on hänen vikansa kun he riitelevät että hän nalkuttaa ja valittaa liikaa sen takia tulee nyrkkiä naamaan.. Muistan kun äiti sitten vihdoin potki isäni pihalle muutaman hirveän vuoden jälkeen, olimme siivoamassa vanhoja kaappeja löysin päiväkirjan minkä olin saanut 7 vuotis lahjaksi, olin kirjoittanut melkeen jokaiselle sivulle että taas iskä on outo ja lyö äitiä toivottavasti he eroavat en jaksa pelätä äitin puolesta.. Olin 7 VUOTIAS. Että lapsen kannalta kun asiaa katsoo pyydän että lähdet tuosta suhteesta ennenkuin asiat menee liian vaikeaksi
No ensinnäkin, kuulostaa siltä, että lähteminen on tosiaankin oikea ratkaisu. Miehesi kuulostaa ykkösluokan kusipäältä ja suhteenne kuulostaa todella onnettomalta. Mutta pohdintaasi..
Siis ketä kohtaan olisit vastuuton, jos lähtisit? Lasten ei ole hyvä nähdä tuollaista elämää ja miehestäsi et ole vastuussa ylipäätään.
Toisekseen, mitä väliä, aiheutatko miehesi käytöksen omalla käytökselläsi? Jos suhteenne on sellainen, että molemmat käyttäydytte kamalalla tavalla, niin ero on oikea ratkaisu.
Mikä se syy olisi, että et haluaisi erota? Miksi jäisit?
Olette oikeassa. Tosiaan oon vähän onneton just miehen kamalan kohtelun vuoksi, niin on niin vaikeaa ponnistaa tällaisesta upottavasta suosta pois. Mutta ainakin kämppä on hommattuna ja muutto suunniteltuna. Toivottavasti en vain kadu sitä muuttopäätöstäni. :(
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin, kuulostaa siltä, että lähteminen on tosiaankin oikea ratkaisu. Miehesi kuulostaa ykkösluokan kusipäältä ja suhteenne kuulostaa todella onnettomalta. Mutta pohdintaasi..
Siis ketä kohtaan olisit vastuuton, jos lähtisit? Lasten ei ole hyvä nähdä tuollaista elämää ja miehestäsi et ole vastuussa ylipäätään.
Toisekseen, mitä väliä, aiheutatko miehesi käytöksen omalla käytökselläsi? Jos suhteenne on sellainen, että molemmat käyttäydytte kamalalla tavalla, niin ero on oikea ratkaisu.
Mikä se syy olisi, että et haluaisi erota? Miksi jäisit?
Ehkä pelkään jäädä ns. tyhjän päälle. Sosiaalisessa mielessä ero on häpeällistä ja taloudellisessa mielessä tulee todella karut ajat. Mies ei suostu ositukseen (uhkasi minua jos niin tekisin) ja hän ei myöskään suostu maksamaan mitään elatusapua. Olen toki valmis elättämään lapset täysin yksinkin, mutta tosiaan asunto on hieman liian kallis minulle, samoin kaikki muutkin kulut. Vaihtuu hieman köyhäilyksi elämä. Mutta toisaalta nykyinen elämä on ahdistavaa nykyisellään myös.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei anna ostaa sänkyä ---> lol, koitas ens kerralla jättää edes tämä pois niin provo ei ole ihan yhtä läpinäkyvä
Aivan, myös olohuoneen nurkka oli ihan liikaa :D
Vierailija kirjoitti:
Mies ei anna ostaa sänkyä ---> lol, koitas ens kerralla jättää edes tämä pois niin provo ei ole ihan yhtä läpinäkyvä
Joo, vähän turhan kunnianhimoinen provo. Kannattaa jättää turhat ylilyönnit pois, niin voi mennäkin lävitse
Olet kirjoittanut tänne udeasti ennenkin, muistan sut. Miehesi on vakavasti sairas hullu ja todella vaarallinen. Eroat nyt heti, kun sait asunnonkin järjestettyä vihdoin! Sun täytyy eroa jo lastesi vuoksi. Lähde!
Ps. Olet hullu, jos ET eroa.
Oikeasti, älä kuuntele miehen manipulointiyrityksiä enää, vaan eroa. Olen tosi iloinen puolestasi, että olet saanut vihdoin voimia järjestää itsesi ja lapsesi vapauteen ja hankkinut sen asunnonkin, vaikka moni sitä silloin epäili, kun kerroit. Jatka samaan malliin, olet osoittanut hienia rohkeutta vaikeassa tilanteessa!
Ap, ositus ja elarit eivät ole mitenkään vapaaehtoisuuteen perustuvia. Hanki hyvä juristi ja anna hänen hoitaa asiat.
Ei perkele mitä tekstiä? Ei ole omaa sänkyä? Patja olkkarin nurkassa, asutteko jossain pohjanmaalla, oletteko jotain uskovaisia?
Minä olen pitänyt huolta muijasta lapsesta, on autot pelit ja vehkeet, rempattu kämppä ym. Ja silti saan muijalta palkinnoksi paskaa käytöstä ja pillusta ei voi nähdä kuin unta.
Miten helvetissä palstalla akat valittaa jatkuvasti että hakataan, haukutaan, alistetaan ja sorretaan suhteessa, sitten mietitään että eroaisiko kun se kuitenkin kerran viikossa vähän pitää hyvänä.
Pidin lyhennysvapaan vuoden että rahat riitti muijan olla kotona niin pitkään että lapsi oli vähän yli 1.5v ennen kuin laitettiin tarhaan.
Muistan sut, miehesi on vaarallinen hullu. Eroa heti! Hienoa että olet saanut aikaiseksi erojärjestelyt, olen ylpeä susta! Pelasta itsesi ja lapsesi, tiedät sisimmässäsi mitä tehdä, vaikka päätls tuntuu nyt vaikealta. Elämä alkaa eron jälkeen muuttua paremmaksi!
Miehesi ei sinua rakasta. Täältä varmasti saat asiallisia ja elämää kantavia neuvoja, täällä puhuu kaikkitietävät mammat, tuon ikäisenäkö et tiedä mitä pitää tehdä?