Miten sujunut vauvaperheen arki yli 40-vuotiaan miehen kanssa?

Ei ongelmaa, mies 44 -vee. Osallistuu kaikkeen, vaihtaa vaipat, syöttää ja leikkii ihan 50/50. 

Huonosti. Mies ei jaksa enää yösyöttöjä, ei jaksa vauvanhoitotoimia juuri koskaan ja valittelee jatkuvaa väsymystä vaikkei siis heräile öisin kun nukkuu korvatulpilla. Seksielämä loppui täysin vauvan tultua, luojan kiitos ei saatu kaksosia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmaa, mies 44 -vee. Osallistuu kaikkeen, vaihtaa vaipat, syöttää ja leikkii ihan 50/50. 

Sama täällä!

Toivottavasti hyvin. 

Nykyään on melkein tavallista, että aletaan lisääntyä vasta noilla hujakoilla. 

Mies 45v, lapsia 10, joista vanhin 15v ja kuopukset 4kk. Ihan kivasti on jaksanut en tiedä johtuuko siitä, että näkee heitä reissutyönsä takia vain viikonloppuisin ;-)

Hyvin, toki olisi vähän enemmän olis pitkäjännitteisyyttä mm. soseiden syöttämisesessä, ettei antaisi heti periksi, kun ruokailu lähtee yleensä käyntiin hiljalleen.

Olen jopa vähän yllättynytkin miten hyvin on pärjännyt:)

Miehen on vaikea luopua omasta elämästään. Toista lasta ei halua. Tekee illat töitä ja reissaa paljon.

Mies on todella osallistuva tekee mitä sanotaan ja hyvin tekeekin niin yöllä kun päivälläkin.

Jotenkin niin outoa kuvitella mahdollisesti päälle viisikymppistä pappaa jossain ala-asteen vanhempainilloissa. Oma isäni on 57v ja minä olen 27v. Hän ei ole edes saanut minua nuorena, vaan ihan normi-ikäisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Miehen on vaikea luopua omasta elämästään. Toista lasta ei halua. Tekee illat töitä ja reissaa paljon.

Luulisi tuossa iässä jo tajuavan mikä on tärkeää ja olennaisinta elämässä. Se ei ole työ. 

Yleensä kovimmat työnarkomaniavuodet ajoittuu välille 20-35 kun pitää lunastaa oma paikkansa. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin niin outoa kuvitella mahdollisesti päälle viisikymppistä pappaa jossain ala-asteen vanhempainilloissa. Oma isäni on 57v ja minä olen 27v. Hän ei ole edes saanut minua nuorena, vaan ihan normi-ikäisenä. 

Tule pois 70-luvulta. 

Ihmisten elinikä kasvaa, opiskeluajat pitenee, työtilanteen vakiintuminen pitkittyy. Ja lastensaanti lykkääntyy. 

Sinunkin pitäisi olla jo äiti jos vanhan liiton kaavojen mukaan mennään. 

Minusta nämä ovat enemmän yksilö kuin ikäkysymyksiä. Minulla on vain positiivisia kokemuksia ja jos rehellinen olen niin miehelläni on paremmat hermot kuin minulla. Hän hoiti koliikkivauvaa tyynen rauhallisesti ja jaksaa paremmin yövalvomiset kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti hyvin. 

Nykyään on melkein tavallista, että aletaan lisääntyä vasta noilla hujakoilla. 

Ei kyllä ole tavallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin niin outoa kuvitella mahdollisesti päälle viisikymppistä pappaa jossain ala-asteen vanhempainilloissa. Oma isäni on 57v ja minä olen 27v. Hän ei ole edes saanut minua nuorena, vaan ihan normi-ikäisenä. 

Tule pois 70-luvulta. 

Ihmisten elinikä kasvaa, opiskeluajat pitenee, työtilanteen vakiintuminen pitkittyy. Ja lastensaanti lykkääntyy. 

Sinunkin pitäisi olla jo äiti jos vanhan liiton kaavojen mukaan mennään. 

Niin olenkin, äiti siis. Yliopistotutkinto ja asuntolaina löytyy. Kaikki eivät opiskele 38-vuotiaaksi, ja alavalinta on mahdollista tehdä alalla, jossa ON töitä. 

Miehellä on kokemusta lapsista vai että miehellä on lapsia? Hankalaa tulee olemaan, been there done that. Miten mies on hoitanut "edelliset" lapset? Ikä painaa, väsymys painaa. Valvominen ei mene enää samalla painolla. Mikään ei varsinaisesti tule uutena miehelle, jaksaako olla yhtä innoissaan kuin sinä? Riittääkö koiranpentu?

Kiitos jo toistaiseksi vastauksista, rohkaisevat kummasti asiassa.

 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti hyvin. 

Nykyään on melkein tavallista, että aletaan lisääntyä vasta noilla hujakoilla. 

Ei kyllä ole tavallista.

Koulutetuilla ihmisillä ihan normi-ikää alkaa lapsia tekemään. Naisilla myös. 

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on kokemusta lapsista vai että miehellä on lapsia? Hankalaa tulee olemaan, been there done that. Miten mies on hoitanut "edelliset" lapset? Ikä painaa, väsymys painaa. Valvominen ei mene enää samalla painolla. Mikään ei varsinaisesti tule uutena miehelle, jaksaako olla yhtä innoissaan kuin sinä? Riittääkö koiranpentu?

Miehellä on yksi lapsi entuudestaan. Innostunut on.

ap

Hyvin, ei ole tullut pahemmin ongelmia vastaan. Mies pärjää tietyissä asioissa paremmin kuin minä esim. yövalvomiset ja vauvan nukuttaminen sujuvat häneltä paremmin, minulla taas on enemmän pitkäjänteisyyttä syöttää vauvaa. Mies on hirveän tarkka auton ja turvakaukalon turvallisuuden kanssa.

Tuttuni sai iltatähden noilla kieppeillä. Sitä märinän määrää, valvomisista, flunssista, sitovuudesta, jne... En sitten tiedä pitikö samaa kotona. Itse olen teinin äiti, odotti luultavasti saavansa myötätuntoa.....not.