Miten sujunut vauvaperheen arki yli 40-vuotiaan miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että on paljon nuorina isäksi tulleita, jotka osaavat olla ihania ja läsnäolevia isiä! Olen jopa tavannut useamman. Mun oma kokemus ja useampi lähipiirin tapaus taas on osoittanut, että vanhempana isäksi tulleet saattavat arvostaa kokemusta vielä enemmänkin. Ei tästä kuitenkaan miksikään tilastoksi ole, tapauksia ei ole niin paljon. :) 

Kiva kirjoitus, mutta jonkinlainen alentuva näkemys sinulla nuorista isistä. Oma mieheni sai lapsemme hyvin nuorena ja on aina ollut aivan loistava isä. Hoitanut lastaan rakkaudella 50/50 ja osallistunut aivan kaikkeen. Lapsi on hänen silmäteränsä. Ihmisestä se on kiinni eikä iästä. En itsekään jaksa uskoa, että olisin kymmenen vuoden päästä nelikymppisenä jotenkin niin erilainen äiti, että arvostaisin lasta miljoonasti enemmän. Tämä siksi, että arvostan jo nyt lastani maailman eniten ja rakastan häntä enemmän kuin mitään.

Mikä tossa nyt oli alentuvaa? En ole tuo lainatun tekstin kirjoittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni sai iltatähden noilla kieppeillä. Sitä märinän määrää, valvomisista, flunssista, sitovuudesta, jne... En sitten tiedä pitikö samaa kotona. Itse olen teinin äiti, odotti luultavasti saavansa myötätuntoa.....not.

Flunssissa ja muissa kiertopöpöissä on kai paljon kiinni tuuristakin? Jos lapsella on pitkä sairastelukierre, ei kai se miehen iästä johdu. Päivähoitoryhmän koko ja se mainittu tuuri taitaa vaikuttaa enemmän?

Jutuista olisi voinut päätellä olevan pallonpuoliskon huonoin tuuri. Lapsi oli yksityisellä pph:lla ja nyt kuusivuotiaana ei kiukuttele yhtään niin paljon kuin isänsä...Ikää enemmän tässä tapauksessa taitaa vaikuttaa se, että miehellä oli jo 15-vuotiaana poika aiemmasta liitosta, ja uusi rouva halusi kovasti yhteisen lapsen.