Lue keskustelun säännöt.
Katkera ja lapseton :(! Neuvoja?
29.01.2016 |
Olen 38-vuotias nainen. Tapasin mieheni neljä vuotta sitten. Alku oli hankala johtuen masennustaustastani, mutta voin nyt hyvin. Rakennettiin talo kaksi vuotta sitten , sitten kävin täydennyskoulutuksen ja annettiin vauvalle lupa tulla, kun kaikki stressaavat jutut (rakentaminen jne) oli takana. Vuoteen ei ole vauvaa tullut ja aika on varattu tutkimuksiin . Olen ollut kateellinen jollain tavalla jo vuosia heille, jotka ovat saaneet perheen . Esimerkiksi minulle oli kova paikka, kun veljeni vaimo alkoi odottaa toista lasta. Ahdistaa jopa äitini onni mummoudesta :(. En pysty enää oikeastaan tapaamaan vauvaperheitä , enkä pysty onnittelemaan tai puhumaan raskaudesta . Facebookissa olen piilottanut kaikki, jotka saattavat kirjoittaa raskaudesta tai vauvoista. Häpeän katkeruutta mutten voi tälle mitään :(! Paras ystäväni on kertonut väsymyksestä koliikkivauvan kanssa ja minun on tosi vaikea olla empaattinen. Pelottaa , etten edes hoitojen avulla saa lasta :(. Mitä ihmettä teen tälle myrkylle joka pilaa jokaisen päivän?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Hanki ammattiapua, ei ole normaalia heijastaa toisten onnea negatiivisesti omaan elämään eikä antaa sen hallita ajatuksia. Kuulostat aika empatiakyvyttömältäkin, kannattaakohan edes harkita omaa lasta, sehän se vasta katkeroittaakin.
Parhain terkuin keittiöpsykologi
Miten oma lapsi noin lähtökohtaisesti katkeroittaa?
Ja miten aloittajan viesti välitti empatiakyvyttömyyttä? On sitä paitsi varsin normaalia pohdiskella elämänkulkuuan toisiin heijastaen.
Eli pysypä tosiaan siellä keittiön puolella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki ammattiapua, ei ole normaalia heijastaa toisten onnea negatiivisesti omaan elämään eikä antaa sen hallita ajatuksia. Kuulostat aika empatiakyvyttömältäkin, kannattaakohan edes harkita omaa lasta, sehän se vasta katkeroittaakin.
Parhain terkuin keittiöpsykologi
No kyllä se kuule turhauttaa kun vuosia etsii sopivaa miestä ja kaikki ympärillä tuntuvat sikiävän ties monennetta kertaa jo alle kolmekymppisenä ! Minäkin olisin halunnut elämäni menevän niin. Vaan kun ei mennyt :(. Ap
Onko kellään ollut samaa tilannetta? Häipyykö katkeruus jos saa oman lapsen ? Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut samaa tilannetta? Häipyykö katkeruus jos saa oman lapsen ? Ap
Usko mua kyllä se katkeruus häipyy, kun saat oman lapsen :-) itsekkin toivoin aikaisemmin lasta todella paljon ja tulin surulliseksi, kun kuulin, että ystäväni ovat raskaana ja minä en ollut ja mietin koko ajan, että onko minussa jotain vikaa ja jne.. Mutta kyllä se katkeruus menee pois, kun saat oman pikkuisen itsellesi :-) itse olen kyllä nuorempi, kuin sinä, mutta kesti 3vuotta ennenkuin tulin raskaaksi niin oli siinä kyllä miettimistä, että tulenkohan koskaan raskaaksi ja onko minussa jotain vikaa ja jne.. Vasta kun lopetin miettimisen niin tulinkin raskaaksi :)
Sulla on vielä aikaa saada haluamasi lapsi. Luin erään hedelmöityshoitoja tarjoavan tahon sivustoilta että 80 % heillä käyneistä pareista on saanut lapsen, joten mahdollisuudet sinullakin tulla äidiksi on vielä hyvät. Tällä klinikalla vanhin äidiksi tullut oli 45-vuotias. Joten vielä on aikaa, älä vielä menetä toivoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peli ei ole kuitenkaan pelattu ennenkuin viimeinenkin kivi on käännetty, voimia.
Lisääntyminen ei ole kaikille ihan itsestäänselvyys, mutta toivottavasti saat joskus kokea äitiyden ja nauttia siitä milloin kaikki nuo ikävät tunteet unohtuvat.
Lapsettomuushoidot ovat kehittyneet ja lähes 7/10 pareista saa oman terveen lapsen, on myös muita mahdollisuuksia kuten adoptio tai sijaisvanhemmuus
Outo tärkeysjärjestys on elämässäsi ollut?
Talo ja täydennyskoulutus ja 38-vuotiaana sitten ihmettelet, kun vauva ei tule kuin tilauksessa. Hedelmällisyys laskee jyrkästi 35:n jälkeen. Toki suurin osa tulee luomuna tämänkin jälkeen raskaaksi halutessaan, mutta todennäköisyys spontaanille raskaudelle on olennaisesti pienempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään ollut samaa tilannetta? Häipyykö katkeruus jos saa oman lapsen ? Ap
Varmaankin. Ja voi häipyä vaikka ei saisikaan. Minulla oli samanlaisia tuntoja vähän alle nelikymppisenä. Minulla ei ollut lasta, koska ei ollut miestä. Yritin kovasti etsiä nettideiteistä, mutta molemminpuolista kiinnostusta ei vaan syntynyt sellaisiin ihmisiin, joita isäksi viitsisi harkita. Olin tosi katkera ja surullinen ja elämälle vihainen, että minä olin hylkiö joka ei saa täytettyä biologista perustarvetta jatkaa geenejään, ei vaikka olin akateeminen ja kunnollinen ja kohtuu hyvän näköinenkin. Asiaa ei auttanut, että äitini itku kurkussa syyllisti minua siitä, että hän jää lapsenlapsettomaksi minun kylmän ja luonnottoman naisen takia, joka en HALUA tehdä lasta (hän ei uskonut että voi käydä niin ettei miestä löydy vaikka haluaa).
No, sitten ikää tuli 40 ja vielä vähän lisää. Tajusin, että ei, en minä enää a) todennäköisesti saa lasta ja b) enpä taitaisi enää halutakaan. Sen verran mukavuudenhaluiseksi sitä oli tullut, ettei oikeasti haluaisi enää yövalvomisia ja vaipparallia ja ruuhkavuosia. Hyväksyin sen että minun elämäni nyt meni näin, että lapsia en saanut. Tajusin, että siihenkin elämäntapaan kuuluu myös hyviä puolia - että jos tekee lapsia, niin menettää jotain ja saa jotain, ja jos taas ei tee, niin edelleen menettää jotain ja saa jotain, ne asiat on vaan eri tapauksissa vähän erilaisia mitä saa ja mitä menettää. Nykyisin en ole lainkaan katkera siitä että minulla ei ole miestä eikä lapsia, kun olen osani täysin hyväksynyt.
Hanki ammattiapua, ei ole normaalia heijastaa toisten onnea negatiivisesti omaan elämään eikä antaa sen hallita ajatuksia. Kuulostat aika empatiakyvyttömältäkin, kannattaakohan edes harkita omaa lasta, sehän se vasta katkeroittaakin.
Parhain terkuin keittiöpsykologi