Lue keskustelun säännöt.
Miksi tahattomasti lapsettomien pitää olla niin uhreja?
28.01.2016 |
Entisessä opiskelijaporukassani on useampi, jotka kärsivät tai ovat kärsineet lapsettomuudesta. Olen ainoa, jolla on ilman hoitoja saatu lapsi. Osalla ei ole lapsia vielä ollenkaan. Joskus illanvietoissa ja muissa puhe kääntyy lapsiin. Itse en koskaan käännä puhetta lapsiin, koska en yksinkertaisesti kestä sitä uhriutumista, jonka puhe lapsista saa aikaan. En voi sanoa mitään, koska kaikki mitä päästän suustani tulkitaan loukkaukseksi lapsettomia kohtaan. Onhan minulla sentään "luomusti" ja "ensimmäisestä yrityskierrosta" saatu lapsi. En voi kiristellä hampaitani lapsen uhmaiälle, koska olen sentään saanut sen lapsen. En saa mainita olevani väsynyt, kun en ole kahteen ja puoleen vuoteen nukkunut yhtään yötä kunnolla lapsen allergioiden takia. Olen kuitenkin saanut lapsen, "luomusti ilman hoitoja", joten en saa valittaa. Uusin loukkaantumisen aihe on se, että kehtasin mennä sterilisaatioon jo yhden lapsen jälkeen, vaikka olisin voinut saada "luomusti" vaikka sata lasta.
Ymmärrän, että tahaton lapsettomuus on suuri suru. Ymmärrän, etten voi tietää miltä näistä kavereista tuntuu. Tottakai se voi tuntua pahalta, kun toinen valittaa "vain" valvomisesta, kun on kuitenkin saanut sen ihanan rakkaan lapsen. Toisen lapsettomuus ei kuitenkaan ole minun vikani. Jos perun illanvieton, koska viimeiset kaksi viikkoa on mennyt taas kolmen tunnin unilla(sekin vartin pätkissä), niin en tee sitä hieroakseni omaa äitiyttäni tahattomasti lapsettoman naamaan.
Kertokaa mulle te tahattomasti lapsettomat, miksi te olette niin uhreja, ettei muiden elämän pienet tai suuret surut voi olla teidän lapsettomuuden rinnalla mitään?
Kommentit (62)
Se on vaan niin valtava suru. Se on pöyristyttävää. Ihan oikeasti usko vaan. Se muuttaa ihmistä :( minuakin ärsyttää uhritumiseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin kukaan tieten tahtoen haluaa uhrautua ja pahoittaa mielensä kaikesta. Suru lapsettomuudesta voi oikeasti olla todella suuri ja aina ei osaa suhtautua järkevästi kaikkeen, vaan se oma paha olo purkautuu muihin.
Mitäs jos vaikka olisit joskus vaikka ihan tukena etkä vain keskittyisi leuhkimaan asialla? Mullakin on lapsi ja toinen tulossa, mutta osaan siitä huolimatta olla toisen tukena enkä keskity turhan päiväiseen valittamiseen. Katsos kun kaikki ei ole niin yksinkertaista kun oletat. Että naps vaan, pamahdinpa paksuksi....
Naisilla tahaton lapsettomuus on sentään hoidettavissa.
Miehillä taas yleisin tahattoman lapsettomuuden syy on ikisinkkuus, ja sitä on liki toivoton korjata.
Saa valittaa, mutta hyvin useinhan valittamiseen vastataan kertomalla isommista ongelmista. Auto reistaa - no sulla on sentään varaa autoon. Pahaa ruokaa - afrikan lapset. Ja niin edelleen. Se voi olla vain tapa yrittää tsempata eteenpäin, eihän ne lapsettomat ehkä muuten osaa lohduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisilla tahaton lapsettomuus on sentään hoidettavissa.
Miehillä taas yleisin tahattoman lapsettomuuden syy on ikisinkkuus, ja sitä on liki toivoton korjata.
Millä tavalla hoidettavissa? Ei kaikki saa hoidoillakaan. Jollain ei ole miestä, eikä sitten kelpuuta mitä tahansa luovutettuja siittiöitä. Joillain ei ole varaa. Joillain on sairauksia, mutta silti sellaisia ettei se äitiyttä estäisi. Onhan näitä.
Eli ap:llä on oikeus valittaa mistä vaan, mutta lapsettomat eivät saa vihjaistakaan siihen suuntaan, että olisi ehkä myös syytä olla onnellinen? Miksi tahattomasti lapsettomalla ei ole samaa valitusoikeutta? Miksi näet ehkä myötätuntoisiksi ja kannustaviksi tarkoitetut kommentit uhriutumisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meistä useimmilla on isoja unelmia, joista osa toteutuu ja osa jää toteutumatta. Ei ole hyvä idea jäädä uhriutumaan ja vellomaan siinä pettymyksen tunteessa. Maailma tarjoaa aina enemmän kuin sen Yhden Ison Asian. Pettymys tulee käsitellä, hyväksyä, ja sitten siirtyä eteenpäin. Jos uskot, että lapsen saaminen on jotekin poikkeus tähän asiaan, olet niellyt äitimyytin käsitykset vanhemmuuden erityislaatuisuudesta.
Voihan sitä ryhtyä vaikka sijaisvanhemmaksi, jolloin saa edes lainalapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No entäs sitten se, jos tahattomasti lapsettomalle menee sanomaan ettei halua lapsia/on tullut vahinkoraskaaksi ja haluaa abortin? Sille tuomitsemiselle ei tule loppua! "Ei ole reilua abortoida/olla haluamatta lapsia, kun MINÄ en voi saada omia".
Ne uhriutumattomat lapsettomat eivät vaan ole puhuneet asiasta sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:llä on oikeus valittaa mistä vaan, mutta lapsettomat eivät saa vihjaistakaan siihen suuntaan, että olisi ehkä myös syytä olla onnellinen? Miksi tahattomasti lapsettomalla ei ole samaa valitusoikeutta? Miksi näet ehkä myötätuntoisiksi ja kannustaviksi tarkoitetut kommentit uhriutumisena?
Tottakai olen onnellinen, mutta sitä ainakaan ei voi ilmaista näiden kuullen. Siinä kohtaa niellä sitruuna, jos toinenkin. Yritän pitää puheenaiheet ihan muissa jutuissa. Enkä yleensä valita. Jos joku kommentoi, että näytän taas todella väsyneeltä, niin saanhan siinä kohtaa kertoa miksi minulla on nyrkin kokoiset silmäpussit. On inhottavaa miten tahattomasti lapsettomien kanssa saa olla koko ajan varpaillaan, ettei vaan sano jotain mistä toiselle voi tulla paha mieli. Ap
Menee ohi aiheen, mutta missä sinulle tehtiin sterilisaatio ja millä perusteilla sait sen? Meilläpäin noudatetaan tiukasti sääntöjä ja sterilisaatioita ei tehdä yhden lapsen vanhemmalle, paitsi jos uusi raskaus uhkaa äidin henkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaaehtoisesti lapsettomana ymmärrän aika huonosti ihmisiä, jotka haluavat lapsia, mutta vielä huonommin ymmärrän näitä surusta eläviä tahattomasti lapsettomia. Joo, et saanut lasta. Ymmärrän, että se sattuu. Mutta aika harva pääsee elämästä läpi ilman karvaita pettymyksiä ja murskaantuneita unelmia.
Ei sinua määritä se, mitä et saanut, vaan se, miten pettymykseen suhtaudut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:llä on oikeus valittaa mistä vaan, mutta lapsettomat eivät saa vihjaistakaan siihen suuntaan, että olisi ehkä myös syytä olla onnellinen? Miksi tahattomasti lapsettomalla ei ole samaa valitusoikeutta? Miksi näet ehkä myötätuntoisiksi ja kannustaviksi tarkoitetut kommentit uhriutumisena?
Tottakai olen onnellinen, mutta sitä ainakaan ei voi ilmaista näiden kuullen. Siinä kohtaa niellä sitruuna, jos toinenkin. Yritän pitää puheenaiheet ihan muissa jutuissa. Enkä yleensä valita. Jos joku kommentoi, että näytän taas todella väsyneeltä, niin saanhan siinä kohtaa kertoa miksi minulla on nyrkin kokoiset silmäpussit. On inhottavaa miten tahattomasti lapsettomien kanssa saa olla koko ajan varpaillaan, ettei vaan sano jotain mistä toiselle voi tulla paha mieli. Ap
Oletko nyt ihan varma, ettet vaan kuvittele asiaa? Oletko koittanut ihan vaan olla normaalisti, tekemättä numeroa sinun lapsesta ja muiden lapsettomuudesta? Kaverit voivat myös olla onnellisia puolestasi, vaikka heitä oma lapsettomuus satuttaisikin.
Ap on provo, pari kohtaa paljasti sen.
Vierailija kirjoitti:
Meistä useimmilla on isoja unelmia, joista osa toteutuu ja osa jää toteutumatta. Ei ole hyvä idea jäädä uhriutumaan ja vellomaan siinä pettymyksen tunteessa. Maailma tarjoaa aina enemmän kuin sen Yhden Ison Asian. Pettymys tulee käsitellä, hyväksyä, ja sitten siirtyä eteenpäin. Jos uskot, että lapsen saaminen on jotekin poikkeus tähän asiaan, olet niellyt äitimyytin käsitykset vanhemmuuden erityislaatuisuudesta.
Äitimyytti ei ole koskaan oikein auennut minulle. Lapsi tulee perheen jatkoksi, jos on tullakseen. Elämässä on miljoona muutakin hienoa asiaa. Ei lapsi tee ketään autuaaksi. Ap
Lapsistaan valittavat ovat kyllä sinänsä ihan yhtä rasittavia kuin lapsettomuudestaan valittavat. -15
Tavallaan tuo ap:nkin käyttäytyminen on uhriutumista. Yhyy, en voi olla iloinen lapsistani enkä saa valittaa, en voi olla mitenkään päin joidenkin kavereideni kanssa.
Seuransa saa valita ja voimahali sullekin.
Hedelmöityshoidot pitäisi lopettaa kokonaan. Ei seuraa hyvää, kun vauhkot lapsettomuudesta kärsineet uhrinaiset saavat lapsen kasvatettavakseen...