Lue keskustelun säännöt.
Miksi tahattomasti lapsettomien pitää olla niin uhreja?
28.01.2016 |
Entisessä opiskelijaporukassani on useampi, jotka kärsivät tai ovat kärsineet lapsettomuudesta. Olen ainoa, jolla on ilman hoitoja saatu lapsi. Osalla ei ole lapsia vielä ollenkaan. Joskus illanvietoissa ja muissa puhe kääntyy lapsiin. Itse en koskaan käännä puhetta lapsiin, koska en yksinkertaisesti kestä sitä uhriutumista, jonka puhe lapsista saa aikaan. En voi sanoa mitään, koska kaikki mitä päästän suustani tulkitaan loukkaukseksi lapsettomia kohtaan. Onhan minulla sentään "luomusti" ja "ensimmäisestä yrityskierrosta" saatu lapsi. En voi kiristellä hampaitani lapsen uhmaiälle, koska olen sentään saanut sen lapsen. En saa mainita olevani väsynyt, kun en ole kahteen ja puoleen vuoteen nukkunut yhtään yötä kunnolla lapsen allergioiden takia. Olen kuitenkin saanut lapsen, "luomusti ilman hoitoja", joten en saa valittaa. Uusin loukkaantumisen aihe on se, että kehtasin mennä sterilisaatioon jo yhden lapsen jälkeen, vaikka olisin voinut saada "luomusti" vaikka sata lasta.
Ymmärrän, että tahaton lapsettomuus on suuri suru. Ymmärrän, etten voi tietää miltä näistä kavereista tuntuu. Tottakai se voi tuntua pahalta, kun toinen valittaa "vain" valvomisesta, kun on kuitenkin saanut sen ihanan rakkaan lapsen. Toisen lapsettomuus ei kuitenkaan ole minun vikani. Jos perun illanvieton, koska viimeiset kaksi viikkoa on mennyt taas kolmen tunnin unilla(sekin vartin pätkissä), niin en tee sitä hieroakseni omaa äitiyttäni tahattomasti lapsettoman naamaan.
Kertokaa mulle te tahattomasti lapsettomat, miksi te olette niin uhreja, ettei muiden elämän pienet tai suuret surut voi olla teidän lapsettomuuden rinnalla mitään?
Kommentit (62)
Olen kokenut osan tahattomasti lapsettomista todella raskaiksi ihmisiksi. Omaan pahaan oloon vedoten on ilkeilty jatkuvasti ja määräilty toisia siitä, mistä voi puhua. Lapsen saanut ei saa sanoa mitään negatiivista mistään, koska "olet kuitenkin saanut lapsen ja mikään muu asia elämässä ei voi olla niin vaikea kuin lapsettomuus".
Yksikin tahattomasti lapseton ystäväni suuttui, kun tulin vuosien lapsettomaksi jäämisen pelon jälkeen raskaaksi. Oli kuulemma niin lyhyt aika, etten voi ymmärtää hänen lapsettomuutensa tuskaa, kun hänellä oli yli kymmenen vuotta odotusta takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni lapsettomuudesta kärsivät joutuvat usein äitien hampaisiin ihan aiheetta. En tunne yhtään lapsettomuudesta kärsivää, joka uhriutuisi. Sen sijaan tunnen useita äitejä, jotka ylitulkitsevat lapsettoman puheita ja asettavat jo ennalta lapsettomalle sanat suuhun ja leiman otsaan. Olen päätellyt sen johtuvan siitä, että äidit jotenkin kokevat lapsettoman surun, mutta eivät osaa käsitellä sitä eivätkä ymmärrä sitä, joten on helpompi siirtää ne negatiiviset tunteet sen lapsettoman viaksi.