Lue keskustelun säännöt.
Miksi tahattomasti lapsettomien pitää olla niin uhreja?
28.01.2016 |
Entisessä opiskelijaporukassani on useampi, jotka kärsivät tai ovat kärsineet lapsettomuudesta. Olen ainoa, jolla on ilman hoitoja saatu lapsi. Osalla ei ole lapsia vielä ollenkaan. Joskus illanvietoissa ja muissa puhe kääntyy lapsiin. Itse en koskaan käännä puhetta lapsiin, koska en yksinkertaisesti kestä sitä uhriutumista, jonka puhe lapsista saa aikaan. En voi sanoa mitään, koska kaikki mitä päästän suustani tulkitaan loukkaukseksi lapsettomia kohtaan. Onhan minulla sentään "luomusti" ja "ensimmäisestä yrityskierrosta" saatu lapsi. En voi kiristellä hampaitani lapsen uhmaiälle, koska olen sentään saanut sen lapsen. En saa mainita olevani väsynyt, kun en ole kahteen ja puoleen vuoteen nukkunut yhtään yötä kunnolla lapsen allergioiden takia. Olen kuitenkin saanut lapsen, "luomusti ilman hoitoja", joten en saa valittaa. Uusin loukkaantumisen aihe on se, että kehtasin mennä sterilisaatioon jo yhden lapsen jälkeen, vaikka olisin voinut saada "luomusti" vaikka sata lasta.
Ymmärrän, että tahaton lapsettomuus on suuri suru. Ymmärrän, etten voi tietää miltä näistä kavereista tuntuu. Tottakai se voi tuntua pahalta, kun toinen valittaa "vain" valvomisesta, kun on kuitenkin saanut sen ihanan rakkaan lapsen. Toisen lapsettomuus ei kuitenkaan ole minun vikani. Jos perun illanvieton, koska viimeiset kaksi viikkoa on mennyt taas kolmen tunnin unilla(sekin vartin pätkissä), niin en tee sitä hieroakseni omaa äitiyttäni tahattomasti lapsettoman naamaan.
Kertokaa mulle te tahattomasti lapsettomat, miksi te olette niin uhreja, ettei muiden elämän pienet tai suuret surut voi olla teidän lapsettomuuden rinnalla mitään?
Kommentit (62)
Mullakin on näitä uhriutuvia lapsettomia pari kaveripiirissä. Lakkasin jossain vaiheessa ajattelemasta mistä kaikesta ne pahoittavatkaan mielensä, koska muuten olin koko ajan varpaillaan. Ja oikeastihan on hirveän vaikea kertoa ihan normaaleja kuulumisia, jos lapsesta ei saa puhua sanaakaan. En kehu, mutta en myöskään jätä lasta pois puheenaiheista, jos se jotenkin liittyy aiheeseen. Esim. nykyhallituksen politiikasta puhuttaessa tulee paljon puhuttua myös lapsiperheen näkökulmasta. Siitäkin, kuinka ei ole taloudellisesti varaa toiseen lapseen, vaikka sellaisen haluaisikin. Ei tarvitse pyytää minua kahville, jos lapseni mainitseminen loukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapsettomana ymmärrän aika huonosti ihmisiä, jotka haluavat lapsia, mutta vielä huonommin ymmärrän näitä surusta eläviä tahattomasti lapsettomia. Joo, et saanut lasta. Ymmärrän, että se sattuu. Mutta aika harva pääsee elämästä läpi ilman karvaita pettymyksiä ja murskaantuneita unelmia.
Ei sinua määritä se, mitä et saanut, vaan se, miten pettymykseen suhtaudut.
Entäs jos myös ammatti ja parisuhde on saamatta? Saako sen päälle jo murskaantua lapsettomuudestakin?
Saahan täällä kuka tahansa murskaantua mistä tahansa. Ihminen kun on vapaa olento. Mutta itselleen siinä vain hallaa tekee. Ei näitä kärsimyksiä missään tuonpuoleisessa tulla hyvittämään, valittamiseen kuluneita vuosia korvaamaan. -15
Ja aika idiootti oot tuolla "ihminen on vapaa olento" -ajattelullasi. Kylmä. Hirveä. Paskamainen. Toivottavasti itseasiassa olet vela. Ihminen ei ole vapaa olento laisinkaan, vaan sinunkin ajatusmallisi ovat syntyneet lapsuudessa ja ohjaavat sinua aikuisena. Jos sun äitis ois ollut sadisti kärsisit paniikkihäiriöstä, vai voisitko kertoa nyt kaikille paniikkihäiriöisille, miten he vapautuvat peloistaan? Vitun juntti.
Oho, tulipa sieltä yllättävän voimakas tunnereaktio. Mistäs moinen? -15
Aika jännää, jos teillä on tiedossa paljonkin tällaisia lapsettomia kavereita. Itse en tiedä yhtäkään lapsettomuudesta kärsivää itseni lisäksi, sillä aika harvoin näistä asioista kerrotaan muille. Minä olen kertonut omasta lapsettomuudestani kahdelle ystävälleni. Toista olen tukenut lapsen kiukutteluissa, toista taas olen tsempannut, kun hän stressasi olevansa vahingossa raskaana. Minulle ainakin saa siis kertoa mistä tahansa, sillä ymmärrän monien elämäntilanteiden olevan eri tavoilla rankkoja. Muistan hyvin itsekin pelänneeni joskus aikanaan vahinkoraskautta, vaikka se nykytietämyksellä olikin turha pelko, toisaalta toivon jonain päivänä pääseväni kokemaan lapsiperheen elämän. En koe olevani uhri enkä ole menettänyt empatiakykyäni, vaikka oma tilanne usein surettaa ja ahdistaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapsettomana ymmärrän aika huonosti ihmisiä, jotka haluavat lapsia, mutta vielä huonommin ymmärrän näitä surusta eläviä tahattomasti lapsettomia. Joo, et saanut lasta. Ymmärrän, että se sattuu. Mutta aika harva pääsee elämästä läpi ilman karvaita pettymyksiä ja murskaantuneita unelmia.
Ei sinua määritä se, mitä et saanut, vaan se, miten pettymykseen suhtaudut.
Entäs jos myös ammatti ja parisuhde on saamatta? Saako sen päälle jo murskaantua lapsettomuudestakin?
Saahan täällä kuka tahansa murskaantua mistä tahansa. Ihminen kun on vapaa olento. Mutta itselleen siinä vain hallaa tekee. Ei näitä kärsimyksiä missään tuonpuoleisessa tulla hyvittämään, valittamiseen kuluneita vuosia korvaamaan. -15
Ja aika idiootti oot tuolla "ihminen on vapaa olento" -ajattelullasi. Kylmä. Hirveä. Paskamainen. Toivottavasti itseasiassa olet vela. Ihminen ei ole vapaa olento laisinkaan, vaan sinunkin ajatusmallisi ovat syntyneet lapsuudessa ja ohjaavat sinua aikuisena. Jos sun äitis ois ollut sadisti kärsisit paniikkihäiriöstä, vai voisitko kertoa nyt kaikille paniikkihäiriöisille, miten he vapautuvat peloistaan? Vitun juntti.
Oho, tulipa sieltä yllättävän voimakas tunnereaktio. Mistäs moinen? -15
Olen kärsinyt muiden minulle aiheuttamista asioista elämässäni aivan tarpeeksi. Se on niin helppo kuitata, että oma syy. Että ihan oma syy, jos lapsen kuolema murskaa, eiks nii.
Vierailija kirjoitti:
Aika jännää, jos teillä on tiedossa paljonkin tällaisia lapsettomia kavereita. Itse en tiedä yhtäkään lapsettomuudesta kärsivää itseni lisäksi, sillä aika harvoin näistä asioista kerrotaan muille. Minä olen kertonut omasta lapsettomuudestani kahdelle ystävälleni. Toista olen tukenut lapsen kiukutteluissa, toista taas olen tsempannut, kun hän stressasi olevansa vahingossa raskaana. Minulle ainakin saa siis kertoa mistä tahansa, sillä ymmärrän monien elämäntilanteiden olevan eri tavoilla rankkoja. Muistan hyvin itsekin pelänneeni joskus aikanaan vahinkoraskautta, vaikka se nykytietämyksellä olikin turha pelko, toisaalta toivon jonain päivänä pääseväni kokemaan lapsiperheen elämän. En koe olevani uhri enkä ole menettänyt empatiakykyäni, vaikka oma tilanne usein surettaa ja ahdistaakin.
Haluan vielä lisätä, että olen maininnut asian kahdesti kummallekin ystävälle, vaikka lasta on yritetty jo kaksi vuotta. En siis jauha siitä jatkuvasti. Lisäksi keskustelemme ahkerasti myös lapsiin liittyvästä politiikasta ja muistakin lapsiaiheista kaveripiirissäni, enkä saa siitäkään mitään kohtauksia. En suutu myöskään siitä, jos minulla kysellään lastenhankkimissuunnitelmista, vaikka se aina sattuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapsettomana ymmärrän aika huonosti ihmisiä, jotka haluavat lapsia, mutta vielä huonommin ymmärrän näitä surusta eläviä tahattomasti lapsettomia. Joo, et saanut lasta. Ymmärrän, että se sattuu. Mutta aika harva pääsee elämästä läpi ilman karvaita pettymyksiä ja murskaantuneita unelmia.
Ei sinua määritä se, mitä et saanut, vaan se, miten pettymykseen suhtaudut.
Entäs jos myös ammatti ja parisuhde on saamatta? Saako sen päälle jo murskaantua lapsettomuudestakin?
Saahan täällä kuka tahansa murskaantua mistä tahansa. Ihminen kun on vapaa olento. Mutta itselleen siinä vain hallaa tekee. Ei näitä kärsimyksiä missään tuonpuoleisessa tulla hyvittämään, valittamiseen kuluneita vuosia korvaamaan. -15
Ja mulla on nykyään lapsia, mutta tekee mieli huomauttaa, että jos lapsesi kuolee tai vammautuu, niin muistathan tuon, mitä juuri sanoit? Kukaan ei korvaa sinulle kuollutta lastasi, eikä hyvitä tuonpuoleisessa. Että miksi ees surra? Eihän se sinun elämäsi edes ollut. Oot osannut elää lapsettomaana, mikset sitten osaisi uudestaankin ilman mitään marinoita.
En sanonut, ettei saisi surra. Suru on ihan normaalia ja hyödyllistä... mutta sitä ei kannata ottaa osaksi identiteettiä vaan antaa itselleen lupa olla jotakin muuta kuin se "sureva lapseton, jonka unelma riistettiin". Se on hyvän elämän kannalta aika oleellista. -15
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapsettomana ymmärrän aika huonosti ihmisiä, jotka haluavat lapsia, mutta vielä huonommin ymmärrän näitä surusta eläviä tahattomasti lapsettomia. Joo, et saanut lasta. Ymmärrän, että se sattuu. Mutta aika harva pääsee elämästä läpi ilman karvaita pettymyksiä ja murskaantuneita unelmia.
Ei sinua määritä se, mitä et saanut, vaan se, miten pettymykseen suhtaudut.
Entäs jos myös ammatti ja parisuhde on saamatta? Saako sen päälle jo murskaantua lapsettomuudestakin?
Saahan täällä kuka tahansa murskaantua mistä tahansa. Ihminen kun on vapaa olento. Mutta itselleen siinä vain hallaa tekee. Ei näitä kärsimyksiä missään tuonpuoleisessa tulla hyvittämään, valittamiseen kuluneita vuosia korvaamaan. -15
No ei toki, mutta miten se ajatus minua lohduttaa?
Minusta on ainakin lohdullista ajatella, että vaikka menisi miten huonosti, voin kuitenkin aina jollakin tavalla toimia arvojeni mukaisesti ja toteuttaa elämässäni niitä asioita, jotka minusta tekevät elämästä hyvää. -15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapsettomana ymmärrän aika huonosti ihmisiä, jotka haluavat lapsia, mutta vielä huonommin ymmärrän näitä surusta eläviä tahattomasti lapsettomia. Joo, et saanut lasta. Ymmärrän, että se sattuu. Mutta aika harva pääsee elämästä läpi ilman karvaita pettymyksiä ja murskaantuneita unelmia.
Ei sinua määritä se, mitä et saanut, vaan se, miten pettymykseen suhtaudut.
Entäs jos myös ammatti ja parisuhde on saamatta? Saako sen päälle jo murskaantua lapsettomuudestakin?
Saahan täällä kuka tahansa murskaantua mistä tahansa. Ihminen kun on vapaa olento. Mutta itselleen siinä vain hallaa tekee. Ei näitä kärsimyksiä missään tuonpuoleisessa tulla hyvittämään, valittamiseen kuluneita vuosia korvaamaan. -15
No ei toki, mutta miten se ajatus minua lohduttaa?
Minusta on ainakin lohdullista ajatella, että vaikka menisi miten huonosti, voin kuitenkin aina jollakin tavalla toimia arvojeni mukaisesti ja toteuttaa elämässäni niitä asioita, jotka minusta tekevät elämästä hyvää. -15
No, mulla ei ole sellaisia asioita eikä arvoja, mutta onneksi sinulla on ja oot tarpeksi typerä luulemaan, että kaikilla muillakin on. Eikä sekään ole minun vikani. En edes ymmärrä, mistä arvoista puhut. Eli niin pihalla mä oon niistä. Sulle ne on varmaan tulleet taivaan lahjana lapsuudesta, toisille ei sit oo tullut. Toisten äiti on ollut narsisti!
Siis ei kai nyt kukaan vakavissaan vertaa tahatonta lapsettomuutta olemassa olevan lapsen kuolemaan? Valoja päälle nyt... molemmat ovat toki tragedioita omalla tavallaan, mutta ihan oikeasti.
Tuo toisen elämänfilosofiasta loukkaantunut kirjoilija vaikutti kyllä muutenkin vähän ylidramaattiselta draamalaamalta. Toivottavasti se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja hei, jos puhutaan elämänasenteista yleisellä tasolla, ei ole ihan tasapainoista ruveta raivoamaan keskustelijoille siksi, että omassa lapsuudessa on ollut narsistiäiti...
vaikutat raskaalta ihmiseltä. Sellaiselta, jonka seurassa oleminen tuntuu munankuorilla kävelyltä, ei voi tietää mistä sylki alkaa seuraavaksi lentää.
Ja kyllä, sinä VOIT itse vaikuttaa omaan asenteeseesi ja käytökseesi. Suosittelen lämpimästi esim. Ben Furmanin kirjaa "Ei koskaa myöhäistä saada onnellinen lapsuus".
t. ei se jolle alunperin raivosit
Vierailija kirjoitti:
Ja hei, jos puhutaan elämänasenteista yleisellä tasolla, ei ole ihan tasapainoista ruveta raivoamaan keskustelijoille siksi, että omassa lapsuudessa on ollut narsistiäiti...
vaikutat raskaalta ihmiseltä. Sellaiselta, jonka seurassa oleminen tuntuu munankuorilla kävelyltä, ei voi tietää mistä sylki alkaa seuraavaksi lentää.
Ja kyllä, sinä VOIT itse vaikuttaa omaan asenteeseesi ja käytökseesi. Suosittelen lämpimästi esim. Ben Furmanin kirjaa "Ei koskaa myöhäistä saada onnellinen lapsuus".
t. ei se jolle alunperin raivosit
No enhän VOI, kai mä nyt itte tiedän, kun oon elänyt elämääni etkä sinä. Tai en voinut, ennen kuin tapasin narsismiin erikoistuneen terapeutin, ilman häntä en olisi VOINUT. Että revi sä vaan siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No entäs sitten se, jos tahattomasti lapsettomalle menee sanomaan ettei halua lapsia/on tullut vahinkoraskaaksi ja haluaa abortin? Sille tuomitsemiselle ei tule loppua! "Ei ole reilua abortoida/olla haluamatta lapsia, kun MINÄ en voi saada omia".
No on kyllä uskomattoman ajattelematonta ja jopa julmaa mennä avautumaan tahattomasti lapsettomalle abortistaan (huom. hyväksyn abortin täysin, siitä ei ole kysymys). Inhimillisyyteen kuuluu tietty sosiaalinen tilannetaju.
Vähän OT mutta minua on alkanut oikeasti huolestuttaa millaisille ihmisille noita lapsettomuushoitoja tarjotaan. Erään lapsettomuusbloggaajan ajatuksia:
-tapan itseni jos en saa lasta
-lapsi on mulle syy elää koko loppuelämän ajaksi, oon sille aina tärkein ihminen maailmassa
-jos tästä hoidosta lapsi tulee niin sitä on vaikea rakastaa kun on niin paljon paskaa jo aiheuttanut
-piti taistella itseäni vastaan etten syöksynyt niiden raskaana olevien naisten kurkkuun kiinni
Välissä monia lääkeyliannostuksia, osastojaksoja, järjetöntä vihaa ja uhkailua, yrittänyt pakonomaisesti lasta jo 17-vuotiaasta saakka. Hyvä kasvuympäristö lapselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän OT mutta minua on alkanut oikeasti huolestuttaa millaisille ihmisille noita lapsettomuushoitoja tarjotaan. Erään lapsettomuusbloggaajan ajatuksia:
-tapan itseni jos en saa lasta
-lapsi on mulle syy elää koko loppuelämän ajaksi, oon sille aina tärkein ihminen maailmassa
-jos tästä hoidosta lapsi tulee niin sitä on vaikea rakastaa kun on niin paljon paskaa jo aiheuttanut
-piti taistella itseäni vastaan etten syöksynyt niiden raskaana olevien naisten kurkkuun kiinni
Välissä monia lääkeyliannostuksia, osastojaksoja, järjetöntä vihaa ja uhkailua, yrittänyt pakonomaisesti lasta jo 17-vuotiaasta saakka. Hyvä kasvuympäristö lapselle?
Ja sä sitten yleistätä tämän koskemaan lapsettomuushoitoja saavia? Ehh... Ja mietipä hetki; jos tuollainen hlö tulee luomusti raskaaksi, niin kukaan ei sano mitään. Ja voihan joitain lapsi rauhoittaakin ja antaa itsetuntoa yms. Sä vaan kuvittelet olevasi itse ainoana äiti nro 1.
Mun lapseton kaveri pisti välit lopullisesti poikki, koska tein abortin. Ei mitään väliä, vaikka avioliittoni oli tuolloin ihan riekaleina ja refluksista kärsivä esikoisemme vasta 7kk. Saimme miehen kanssa välit korjattua ja olemme nykyisin onnellinen kolmen hengen perhe. Sama ex-kaveri oli jokin aika sitten yhteiselle ystävälle mutissit, että ihan hyvin olisimme voineet pitää lapsen, kun olemme nyt niin onnellisia. Abortistani on aikaa kolme vuotta. Ja rehellisesti voin sanoa, että siinä kunnossa ollut parisuhde ei olisi kestänyt toista vauvavuotta tai elämää kahden pienen kanssa. En ymmärrä miksi kaveri on edelleen katkera minun elämänvalinnastani.
Vierailija kirjoitti:
Vähän OT mutta minua on alkanut oikeasti huolestuttaa millaisille ihmisille noita lapsettomuushoitoja tarjotaan. Erään lapsettomuusbloggaajan ajatuksia:
-tapan itseni jos en saa lasta
-lapsi on mulle syy elää koko loppuelämän ajaksi, oon sille aina tärkein ihminen maailmassa
-jos tästä hoidosta lapsi tulee niin sitä on vaikea rakastaa kun on niin paljon paskaa jo aiheuttanut
-piti taistella itseäni vastaan etten syöksynyt niiden raskaana olevien naisten kurkkuun kiinni
Välissä monia lääkeyliannostuksia, osastojaksoja, järjetöntä vihaa ja uhkailua, yrittänyt pakonomaisesti lasta jo 17-vuotiaasta saakka. Hyvä kasvuympäristö lapselle?
Jotenkin huvittavaa, että kaikki lapsettomuushoitoihin turvautuvat yleistetään tällaisiksi, vaikka ylivoimaisesti suurin osa niistä paskoistakin vanhemmista on kuitenkin saanut lapsensa ihan sillä perinteisellä tavalla. Lapsettomuudesta kärsivät sentään joutuvat oikeasti miettimään (usein hyvinkin pitkään ja moneen kertaan), että haluavatko he lapsia oikeasti. Helposti raskaaksi tulevat voivat pyöräytellä lapsia huomattavasti pienemmällä harkinnalla. Niitä voi hankkia kaikessa rauhassa lisää silloinkin, kun aiempiakaan lapsia ei jakseta hoitaa kunnolla. Onneksi suurin osa kaikista vanhemmiksi tulevista, myös lapsettomuudesta kärsineistä, on sentään järkeviä.
OT, mutta mun tietämät hoidoilla saadut lapset sairastaa ihan järkyttävästi. En tiedä onko mitään tekemistä hedelmöityshoitojen kanssa, kun tunnen vain kolme perhettä. Onko muilla samaa huomiota?
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos vaikka olisit joskus vaikka ihan tukena etkä vain keskittyisi leuhkimaan asialla? Mullakin on lapsi ja toinen tulossa, mutta osaan siitä huolimatta olla toisen tukena enkä keskity turhan päiväiseen valittamiseen. Katsos kun kaikki ei ole niin yksinkertaista kun oletat. Että naps vaan, pamahdinpa paksuksi....
Herranen aika nainen/mies! Lue aloittajan viesti ja vastaa vasta sitten. Eihän aloittaja sanonut että ei olisi tukenut, ei leuhkinut lapsella tai sillä että raskautui helposti, eikä valita turhasta vaan ihan aiheesta. Jotain rajaa nyt toisten arvostelemiselle.
Joo näitä herneenvetäjiä löytyy kyllä. Se on oikeasti aika pelottavaa.
Se, että minä saan lapsen, mutta kaverini ei, ei ole pois siltä kaverilta. Ja silti suorastaan suututaan asiasta.
Ja aika idiootti oot tuolla "ihminen on vapaa olento" -ajattelullasi. Kylmä. Hirveä. Paskamainen. Toivottavasti itseasiassa olet vela. Ihminen ei ole vapaa olento laisinkaan, vaan sinunkin ajatusmallisi ovat syntyneet lapsuudessa ja ohjaavat sinua aikuisena. Jos sun äitis ois ollut sadisti kärsisit paniikkihäiriöstä, vai voisitko kertoa nyt kaikille paniikkihäiriöisille, miten he vapautuvat peloistaan? Vitun juntti.