Miksi tahattomasti lapsettomien pitää olla niin uhreja?

Jos ap ei ole provo, niin sitten hänellä on joko vilkas mielikuvitus tai outo kaveripiiri. Ei minun lapsettomat kaverit käyttäydy tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoisesti lapsettomana ymmärrän aika huonosti ihmisiä, jotka haluavat lapsia, mutta vielä huonommin ymmärrän näitä surusta eläviä tahattomasti lapsettomia. Joo, et saanut lasta. Ymmärrän, että se sattuu. Mutta aika harva pääsee elämästä läpi ilman karvaita pettymyksiä ja murskaantuneita unelmia.

Ei sinua määritä se, mitä et saanut, vaan se, miten pettymykseen suhtaudut.

Tuo viimeinen virke on NIIN totta.

Mä en edes ois viettänyt enää sun kanssa aikaa, jos jatkat lapsen saatuasi kuin kaikki olisivat perheellisiä, eli saat purkaa oloasi aivan vapaasti - niille, jotka kestävät ja joita se kiinnostaa. Tahattomasti lapsettomia ei kuule vois vähempää kiinnostaa.

Mikset voi jättää lapsen saamista lukittuun arkkuun tahattomasti lapsettomien läheisyydessä?

Teki mieli tunkea sukkapuikot korviin kun kuuntelin miten lapseton uliuli-uhriutuja avautui lapsensa menettäneelle äidille siitä, että tämä sentään on saanut kokea äitiyden ilon.

Mielestäni sinä, ap, olet ainoa uhri tuossa tilanteessa.

Harmi, että juuri sinun lapsesi nukkuu huonosti ja kärsii allergioista etkä saa nukuttua kunnolla. Nyyhkistä.

Ap ja hänen kaveripiirissä vaikuttavat vähän omituiselta, uhriutumista puolin ja toisin. Ei fiksut ihmiset käyttäydy noin.

Vierailija kirjoitti:

Teki mieli tunkea sukkapuikot korviin kun kuuntelin miten lapseton uliuli-uhriutuja avautui lapsensa menettäneelle äidille siitä, että tämä sentään on saanut kokea äitiyden ilon.

Miten joku kehtaa?! Kamalaa

Vierailija kirjoitti:

Menee ohi aiheen, mutta missä sinulle tehtiin sterilisaatio ja millä perusteilla sait sen? Meilläpäin noudatetaan tiukasti sääntöjä ja sterilisaatioita ei tehdä yhden lapsen vanhemmalle, paitsi jos uusi raskaus uhkaa äidin henkeä.

kyllä tehdään, jos sterilisaation haluava on yli 30-vuotias. vaikka olisi lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoisesti lapsettomana ymmärrän aika huonosti ihmisiä, jotka haluavat lapsia, mutta vielä huonommin ymmärrän näitä surusta eläviä tahattomasti lapsettomia. Joo, et saanut lasta. Ymmärrän, että se sattuu. Mutta aika harva pääsee elämästä läpi ilman karvaita pettymyksiä ja murskaantuneita unelmia.

Ei sinua määritä se, mitä et saanut, vaan se, miten pettymykseen suhtaudut.

Entäs jos myös ammatti ja parisuhde on saamatta? Saako sen päälle jo murskaantua lapsettomuudestakin?

Ihanko oikeasti teidän mielestä tahattomasti lapsettomien seurassa ei saisi edes sivuta aihetta 'oma lapsi' koska jollain voi tulla paha mieli?

Missä saa sterilisaation yhden lapsen jälkeen? Minulle sanottiin, että vasta kolmen lapsen jälkeen lääkärit suostuvat harkitsemaan toimenpidettä ja ikääkin pitää olla silloin riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti teidän mielestä tahattomasti lapsettomien seurassa ei saisi edes sivuta aihetta 'oma lapsi' koska jollain voi tulla paha mieli?

Saa, mutta en aio olla siinä seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee ohi aiheen, mutta missä sinulle tehtiin sterilisaatio ja millä perusteilla sait sen? Meilläpäin noudatetaan tiukasti sääntöjä ja sterilisaatioita ei tehdä yhden lapsen vanhemmalle, paitsi jos uusi raskaus uhkaa äidin henkeä.

kyllä tehdään, jos sterilisaation haluava on yli 30-vuotias. vaikka olisi lapseton.

Tai jos muut ehkäisyt ei sovi. Meillä myös lapseton mieheni teetti vasektomian heti kun täytti 30v. Ei mitään ongelmaa ja kahdessa viikossa pääsi operaatioon (yksityisellä, kuka oikeasti jonottaa julkisella iät ja ajat kun 600e hintaan pääsee heti).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee ohi aiheen, mutta missä sinulle tehtiin sterilisaatio ja millä perusteilla sait sen? Meilläpäin noudatetaan tiukasti sääntöjä ja sterilisaatioita ei tehdä yhden lapsen vanhemmalle, paitsi jos uusi raskaus uhkaa äidin henkeä.

kyllä tehdään, jos sterilisaation haluava on yli 30-vuotias. vaikka olisi lapseton.

Minulle ei tehty viime vuonna vaikka olen jo 34-vuotias. Lääkäri sanoi, että uudet säännöt vaativat, että lapsiluvun täytyy olla kolme tai iän yli 35-vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoisesti lapsettomana ymmärrän aika huonosti ihmisiä, jotka haluavat lapsia, mutta vielä huonommin ymmärrän näitä surusta eläviä tahattomasti lapsettomia. Joo, et saanut lasta. Ymmärrän, että se sattuu. Mutta aika harva pääsee elämästä läpi ilman karvaita pettymyksiä ja murskaantuneita unelmia.

Ei sinua määritä se, mitä et saanut, vaan se, miten pettymykseen suhtaudut.

Entäs jos myös ammatti ja parisuhde on saamatta? Saako sen päälle jo murskaantua lapsettomuudestakin?

Saahan täällä kuka tahansa murskaantua mistä tahansa. Ihminen kun on vapaa olento. Mutta itselleen siinä vain hallaa tekee. Ei näitä kärsimyksiä missään tuonpuoleisessa tulla hyvittämään, valittamiseen kuluneita vuosia korvaamaan. -15

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee ohi aiheen, mutta missä sinulle tehtiin sterilisaatio ja millä perusteilla sait sen? Meilläpäin noudatetaan tiukasti sääntöjä ja sterilisaatioita ei tehdä yhden lapsen vanhemmalle, paitsi jos uusi raskaus uhkaa äidin henkeä.

kyllä tehdään, jos sterilisaation haluava on yli 30-vuotias. vaikka olisi lapseton.

Minulle ei tehty viime vuonna vaikka olen jo 34-vuotias. Lääkäri sanoi, että uudet säännöt vaativat, että lapsiluvun täytyy olla kolme tai iän yli 35-vuotta.

Toivon tosiaan, että valehtelet nyt jostakin syystä huviksesi. Muuten sinulla on ollut lääkäri, joka rikkoo tietoisesti lakia ja ammattietiikkaansa vastaan. -15

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee ohi aiheen, mutta missä sinulle tehtiin sterilisaatio ja millä perusteilla sait sen? Meilläpäin noudatetaan tiukasti sääntöjä ja sterilisaatioita ei tehdä yhden lapsen vanhemmalle, paitsi jos uusi raskaus uhkaa äidin henkeä.

kyllä tehdään, jos sterilisaation haluava on yli 30-vuotias. vaikka olisi lapseton.

Minulle ei tehty viime vuonna vaikka olen jo 34-vuotias. Lääkäri sanoi, että uudet säännöt vaativat, että lapsiluvun täytyy olla kolme tai iän yli 35-vuotta.

Toivon tosiaan, että valehtelet nyt jostakin syystä huviksesi. Muuten sinulla on ollut lääkäri, joka rikkoo tietoisesti lakia ja ammattietiikkaansa vastaan. -15

Minäkin toivon! Odotan niin paljon, että täyttäisin 30v. ja pääsisin sterilisaatioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoisesti lapsettomana ymmärrän aika huonosti ihmisiä, jotka haluavat lapsia, mutta vielä huonommin ymmärrän näitä surusta eläviä tahattomasti lapsettomia. Joo, et saanut lasta. Ymmärrän, että se sattuu. Mutta aika harva pääsee elämästä läpi ilman karvaita pettymyksiä ja murskaantuneita unelmia.

Ei sinua määritä se, mitä et saanut, vaan se, miten pettymykseen suhtaudut.

Entäs jos myös ammatti ja parisuhde on saamatta? Saako sen päälle jo murskaantua lapsettomuudestakin?

Saahan täällä kuka tahansa murskaantua mistä tahansa. Ihminen kun on vapaa olento. Mutta itselleen siinä vain hallaa tekee. Ei näitä kärsimyksiä missään tuonpuoleisessa tulla hyvittämään, valittamiseen kuluneita vuosia korvaamaan. -15

No ei toki, mutta miten se ajatus minua lohduttaa?

Ymmärrän kumpaakin näkökantaa. Koska olen ollut molemmissa saappaissa, nyt yhden lapsen äiti ja toiseen kertaan raskaana. Esikoista odotettiin vuosia ja se muutti minua ihmisenä. Muistan vielä kristallinkirkkaana omia ajatuksiani noista Ap:n kuvailemista illanvietoista, joissa äiti ihmiset puhuivat lapsistaan. Itse olin ehkä juuri sinä iltana juonut alkuillan alkoholittomia juomia raskauden toivossa kun kuukautiset olivat muutaman päivän myöhässä, kunnes eräällä vessareissulla taas toiveet karisivat veriseen vessapaperiin.

Ei -- siinä kohtaa kun kaikin voimin sain itseni taas muiden joukkoon, en olisi jaksanut kuunnella perhe-elämän raskautta ja silmäpusseja, vaikka se olisi ollut kuinka kohteliasta ja toivottua. Oma taakka oli liian suuri kantaa.

Sen muistan että se oma lapsettomuus oli jotenkin läsnä aina, aina oli meneillään joko yritys, odotus tai pettymys. Viikkojen välein. Se miten huomasi itsensä muuttuvan, käpertyvän, ottavan etäisyyttä perheellisiin oli itselleni suojakeino etten joutunut itkemään itseäni tuntikausien hysteriaan. Oli monia tapaamisia äiti-ihmisten kanssa, joiden jälkeen palasin kotiin romahtaen kynnysmatolle polvilleni itkemään. Tahaton lapsettomuus meinasi murskata minut. Vain oman lapsen saaminen oli tie siitä surusta ulos.

Tiedän että lapsettomien silmissä olen jo siellä kuilun toisella puolella ja kykenemätön ottamaan osaa lapsettomuuskeskusteluun, koska olen jo äiti. Ymmärrän sen, enkä yritäkään liiaksi enää samaistua koska tilanne on kohdallani jo ihan eri. Jotenkin vain sen lapsettomuuden kokeminen jätti ikuiset jäljet, osaan ottaa vastaan toisten surua enkä vaadi omalle perhe-elämälläni liiaksi tilaa niissä keskusteluissa ihan silkasta kunnioituksesta. Vaikka paljon purnattavaa tästä lapsiperheen arjesta toki olisikin, teen sen siellä missä sille on oma aikansa ja paikkansa. Se ei minusta ole niiden lapsettomien kanssa paras mahdollinen aihepiiri eikä tilanne jossa kokisin että kumpikin osapuoli nauttii keskustelusta.

Nyt esikoinen on 3-vuotias ja vatsassa potkii toinen tulokas. Olen jo kaukana siitä, mistä tähän lähdin mutta tiedän sen etten koskaan unohda. Sisimmässäni sydän lyö aina ylimääräisen lyönnin kun joku avautuu lapsettomuudestaan ja pidän sitä itseasiassa ihan äärimmäisen rohkeana tekona koska en itse vuosia sitten osannut siitä ääneen puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoisesti lapsettomana ymmärrän aika huonosti ihmisiä, jotka haluavat lapsia, mutta vielä huonommin ymmärrän näitä surusta eläviä tahattomasti lapsettomia. Joo, et saanut lasta. Ymmärrän, että se sattuu. Mutta aika harva pääsee elämästä läpi ilman karvaita pettymyksiä ja murskaantuneita unelmia.

Ei sinua määritä se, mitä et saanut, vaan se, miten pettymykseen suhtaudut.

Entäs jos myös ammatti ja parisuhde on saamatta? Saako sen päälle jo murskaantua lapsettomuudestakin?

Saahan täällä kuka tahansa murskaantua mistä tahansa. Ihminen kun on vapaa olento. Mutta itselleen siinä vain hallaa tekee. Ei näitä kärsimyksiä missään tuonpuoleisessa tulla hyvittämään, valittamiseen kuluneita vuosia korvaamaan. -15

Ja mulla on nykyään lapsia, mutta tekee mieli huomauttaa, että jos lapsesi kuolee tai vammautuu, niin muistathan tuon, mitä juuri sanoit? Kukaan ei korvaa sinulle kuollutta lastasi, eikä hyvitä tuonpuoleisessa. Että miksi ees surra? Eihän se sinun elämäsi edes ollut. Oot osannut elää lapsettomaana, mikset sitten osaisi uudestaankin ilman mitään marinoita.