Miettikää että lapsettomat työkaverit voivat rojahtaa vapaasti työpäivän jälkeen sohvalle vaikka koko illaksi

Minäkin voin. Lapseni ovat aikuisia.

Ei ne lapsettoman pyykit pese itse itseään, tai tiskit. Kyllä se lapsetonkin tarvitsee ruokaa, lapsettomankin asunto täytyy imuroida, vuodevaatteet vaihtaa ja kaupassakin käydä. Lasten tekeminen on ihan vapaaehtoista. 

Ei ne lapset ole ainoa asia maailmassa joka voi uuvuttaa ja aiheuttaa työtä/huolta.

Vanha intiaanien sananlasku: "Arvostele toista ihmistä vasta kun olet yhden kuunkierron kulkenut hänen mokkasiineissaan".

Koskaan et voi tietää mitä toisen elämä on vaikka se ulospäin näyttäisi ja kuulostaisi miltä.

T: neljän lapsen työssäkäyvä äiti

Niin rojahdankin ja valitan myös jos huvittaa! Hyvällä omatunnolla.

Minä voin. Lapsi on jo 12-vuotias ja minulla on mies.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne lapsettoman pyykit pese itse itseään, tai tiskit. Kyllä se lapsetonkin tarvitsee ruokaa, lapsettomankin asunto täytyy imuroida, vuodevaatteet vaihtaa ja kaupassakin käydä. Lasten tekeminen on ihan vapaaehtoista. 

Mutta kaikki tuo on aika mukavaa ilman lapsia...

Mulla on neljä lasta enkä koe tekeväni toista työpäivää illalla. Nytkin on lisäksi kaksi lasten kaveria kylässä. 1-vuotias vaatii tietysti enemmän huomiota. En tee viikolla oikeastaan ollenkaan kotitöitä. Lämmitän ruoaksi viikonloppuna tehtyä ruokaa. Tällä hetkellä löhöän sohvalla. Esikoinen lukee kokeisiin, kaksi leikkii kavereiden kanssa ja 1-vuotias näpertää palapeliä. Ysiltä ollaan kaikki nukkumassa.

Ah ja se on ihanaa <3

Ihmisillä on erilaisia henkisiä, emotionaalisia ja fyysisiä voimavaroja. Ei kaikkea voi mitata ja määrittää esim onko lapsia, kuinka monta, terveitä vai vammasia tai sairaita ja siitä päätellä kuinka helppoa tai raskasta jonkun elämä on/saisi olla.

Siitä olen kateellinen, että lapsettomat saavat olla täydessä hiljaisuudessa omassa kodissaan. Minä kaipaan äänettömyyttä.

Juu ja masentuneen kuullen ei ikinä pitäisi valittaa alakuloaan. Eiku..

Mäkin olen lojunut koko illan sohvalla vaikka on lapsi. Ja nyt se lähti vielä ostamaan mulle jätskiä 😃.

Olisiko kannattanut olla tekemättä niitä lapsia, jos kerran lapseton elämä on niin kadehdittavaa?

Mä seurustelen lapsettoman miehen kanssa ja toki hänen arkensa on mun arkea helpompaa. Mutta väsymys on subjektiivinen kokemus. Uskon, että välillä hän tuntee itsensä tosi väsyneeksi, vaikka samassa tilanteessa mun täytyy vain puskea vielä iltakin läpi. Silti ymmärrän hänen väsymystään. Elämä on valintoja, lapsia ei ole pakko hommata kenenkään.

T.3 lapsen työssäkäyvä yh

Meidän nuoret aikuiset ovat muuttaneet jo omilleen. Voin aivan hyvin maata sohvalla vaikka koko päivän ja silti välillä nauttia myös lasteni vierailusta. Olen edelleen äiti ja emo, vaikka poikaset ovat lentäneet jo pesästä. Win-win tilanne.

Lasten hankkiminen on tasan oma valinta, joten sillä ei pitäisi saada mitään etuoikeutettua suojakuplaa, ettei ympärillä saa valittaa mistään. Lisäksi: ihan yhtälailla lapseton ihminen voi kärsiä unettomuudesta tai muista henkilökohtaisista tilanteista, jotka väsyttävät seuraavana työpäivänä. Olet todella sinisilmäinen aasi, jos kuvittelet, että VAIN elämä lasten kanssa voi väsyttää ihmistä henkisesti tai fyysisesti.

Olet itse valinnut elämäntilanteesi. Katkeruutesi ei oikeuta määrittelemään, miten muut saavat ympärilläsi ilmaista olotilaansa.

Tämä on varmasti fiksuin vastaus, mitä olen täällä koskaan lukenut. Oot fiksu nainen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne lapset ole ainoa asia maailmassa joka voi uuvuttaa ja aiheuttaa työtä/huolta.

Vanha intiaanien sananlasku: "Arvostele toista ihmistä vasta kun olet yhden kuunkierron kulkenut hänen mokkasiineissaan".

Koskaan et voi tietää mitä toisen elämä on vaikka se ulospäin näyttäisi ja kuulostaisi miltä.

T: neljän lapsen työssäkäyvä äiti

Kyllä minulle saa valittaa, vaikka asiat olisi jotenkin paremminkin. Parempipalkkainen työkaveri kitisee pienestä palkastaan, minua hoikempi olemattomista läskeistään jne. Minä olen lapseton, mutta minulla on univaikeuksia. Herään monta kertaa viikossa klo 2-3 saamatta enää unta loppuyöstä, mutta en tiennyt, että valittaminen kenelle tahansa lapselliselle on sopimatonta. Saanhan minä tosiaan maata zombina sohvalla töiden jälkeen.

Minäkin voin, lapset on yli kymmenvuotiaita.

Omituinen aloitus, oletko kateellinen lapsettomien 'helppoon' elämään? Mistä tiedät, mikä kenenkin väsymyksen aiheuttaa?

Ei lapsellisuus kenestäkään tee yhtään arvokkaampaa. Jos olet väsynyt, ehkä se vaan kertoo olemattomasta ajankäytön taidostasi? Tai olemattomista kasvatustaidoista?

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsellisilla on kotona uusi työpäivä edessä!

Lapsettomien ei kyllä ikinä pitäisi ainakaan väsymystä valittaa töissä lapsellisten kuullen.

Tässä tapauksessa tuo termi lapsellinen taitaa olla osuva.