Miksi ihmiset haluaa esimiesasemaan?

Niinhän duunareille sanotaan, että palkka on sama, että pysyvät ruodussa :D tosin vain tyhmimmät uskoo siihen.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän duunareille sanotaan, että palkka on sama, että pysyvät ruodussa :D tosin vain tyhmimmät uskoo siihen.

Verotoimistossa näkee tulot...

-ap

Mun kollega halusi ja kovasti. Pääsikin.

Kolme kuukautta sitten oli ekat yt:t missä joutui potkimaan vanhoja kavereita pois. kaksi viikkoa sitten ilmoitettiin, että siirtyy takaisin myyntiin ja johtoon tulee uusi henkilö talon ulkopuolelta.

Ei ole helppoa olla pomo, vaatii tiettyä luonnetta, jopa kovuutta ja kylmyyttä. Asennetta nähdä asiat asioina ja unohtaa kaverisuhteet töissä. Mutta siitä heille maksetaan ja ihan oikeutetusti.

Jonkun ne on paskahommatkin hoidettava.

Niin, en minäkään siihen tähdännyt ennenkuin huomasin tekeväni jo paljon esimieheni hommia muutenkin. Palkka vaan oli esimiehelläni 30% parempi. Olen duunariluonteinen itse, eikä minulla mielestäni ole ollut tarpeeksi kunnianhimoa koskaan kovin ylös tähdätä, mutta niin se vaan henkilöstöjohtaminen onkin ollut luontevampaa kuin olin ajatellutkaan.

Kunnianhimo ja johtamisen halu. Joissakin on sitä luonnostaan ja hyvä niin. 

Ihan yksinkertaisesti, olen mieluummin päättämässä kuin päätösten kohteena. Tätä koetan aina muistuttaa itselleni, kun työssä vituttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan yksinkertaisesti, olen mieluummin päättämässä kuin päätösten kohteena. Tätä koetan aina muistuttaa itselleni, kun työssä vituttaa.

Saa olla jo vähän isompi pomo, että pääsee päättämäänkin. Useimmiten esimies vain johtaa ylempää tulevien päätösten mukaan. Tai voihan sille antaa jotain pientä päätettävää, niin pysyy itsetunto korkealla. Vitsivitsi. ;)

Tälläkin palstalla elää voimakkaana myytti esimiesten jostakin paremmasta tasosta. Kyllä olette lampaita, ei voi muuta sanoa.

Olen ollut ns henkilöstö/talousvastuullisessa esimiesasemassa yhteensä 2.5 vuotta, vajaan vuoden ns osastopäällikkönä & 50 alaista. Ylivoimaisesti kurjinta/tylsintä aikaa työurallani, mitään "kivaa" ei saanut tehdä. Mutta senkin edestä tylsää viikko/kuukausiraportointia, budjetointia (=kiistelyä takakireiden controllereiden kanssa), kehityskeskusteluita, "managerimööttejä", turhaa firmapolitikointia, prosessinysvinkiä yms hyvin kaukana oikeasti asiaa vievistä hommista pois. Kun tuli mahdollisuus palata kenttäprojekteihin ns nokkamieheksi (vain kustannusvastuu, HR-lässytykset muiden harmina) kiristin sen homman itselleni irtisanoutumisella uhaten.

Nyt olen jokseenkin taas kerran rivi-inssi, mutta saan ainakin "ryönätä" niin paljon kuin huvittaa ja melkein päättää mitä teen. Palkka muuten parempi kuin hommat minun jälkeeni ottaneella osastofyyherillä. Eikä enää koskaan tuollaisiin esimieshommiin takaisin, se on varma.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ns henkilöstö/talousvastuullisessa esimiesasemassa yhteensä 2.5 vuotta, vajaan vuoden ns osastopäällikkönä & 50 alaista. Ylivoimaisesti kurjinta/tylsintä aikaa työurallani, mitään "kivaa" ei saanut tehdä. Mutta senkin edestä tylsää viikko/kuukausiraportointia, budjetointia (=kiistelyä takakireiden controllereiden kanssa), kehityskeskusteluita, "managerimööttejä", turhaa firmapolitikointia, prosessinysvinkiä yms hyvin kaukana oikeasti asiaa vievistä hommista pois. Kun tuli mahdollisuus palata kenttäprojekteihin ns nokkamieheksi (vain kustannusvastuu, HR-lässytykset muiden harmina) kiristin sen homman itselleni irtisanoutumisella uhaten.

Nyt olen jokseenkin taas kerran rivi-inssi, mutta saan ainakin "ryönätä" niin paljon kuin huvittaa ja melkein päättää mitä teen. Palkka muuten parempi kuin hommat minun jälkeeni ottaneella osastofyyherillä. Eikä enää koskaan tuollaisiin esimieshommiin takaisin, se on varma.

Hienoa että pääsit mukaviin hommiin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan yksinkertaisesti, olen mieluummin päättämässä kuin päätösten kohteena. Tätä koetan aina muistuttaa itselleni, kun työssä vituttaa.

Saa olla jo vähän isompi pomo, että pääsee päättämäänkin. Useimmiten esimies vain johtaa ylempää tulevien päätösten mukaan. Tai voihan sille antaa jotain pientä päätettävää, niin pysyy itsetunto korkealla. Vitsivitsi. ;)

Tässä keskustelussa taitaa eri henkilöt ymmärtää esimiehellä hieman eri asioita. On toki ihan eri asia, onko jonkun muuttoautotiimin nokkamies vai tulosvastuullinen liiketoimintayksikön johtaja.

Jotkut mulkut nyt ovat valmiita huoraamaan ketä ja mitä tahansa euron kiilto silmissä. Ovat valmiita loikkaamaan vaikka vihollisen puolelle, jos siitä saa vaan rahaa tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut mulkut nyt ovat valmiita huoraamaan ketä ja mitä tahansa euron kiilto silmissä. Ovat valmiita loikkaamaan vaikka vihollisen puolelle, jos siitä saa vaan rahaa tarpeeksi.

Aikamoinen mulkku täytyy olla, että saa vihollisia hankituksi.

I do it for the money, I do it for the glory.

Vierailija kirjoitti:

Työntekijänä on yleisesti ottaen paljon stressittömämpää, rennompaa, vähemmän paperihommia. Saa tehdä käytännön hommia, eikä tartte viedä töitä kotiin. Palkka on usein käytännössä sama kuin pomolla.

Kaikki eivät halua stressittömiä ja rentoja hommia, vaan myös ns. haasteita. Onhan se johtaminen hommana omalla tavallaan mielenkiintoista, siinäkin voi oppia paljon.

Sitten on meitä, joilla on alaisena ollessa ollut kovastikin mielipiteitä siitä, miten itse johtaisi, jos tilaisuus annetaan. Kyllä sitä silloin haluaa tilaisuuden tarjoutuessa päästä kokeilemaan, toimisivatko ne omat ajatukset käytännössä.

Mutta tietysti jos asenne on "mä oon täällä vain töissä", ei varmaan kannata pyrkiä esimiesasemaan.

Oma lukunsa ovat sitten pyrkyrit, jotka viihtyvät firman ylemmän johtoportaan kanssa paremmin kuin työkavereittensa.