Miehen pornon kulutus ja välinpitämättömyys saa minut haluttomaksi

Miehelläni ja minulla on ollut ongelmia jo pidemmän aikaa erityisesti seksin saralla. Olen muuttunut ulkonäöllisesti mm. nestettä kerryttäneen kipu/ahdistuslääkkeen vuoksi. Vielä suurempia ongelmia ja traumaperäisiä stressioireita aiheuttavat menneen taustani purkaminen.

Mieheni tietää traumaattisen taustani, joka vaikuttaa koko ihmisyyteeni lähtemättömällä tavalla. Nyt nuorella aikuisiällä olen päässyt käsittelemään kipeitä asioita: varhaisesta teini-iästäni alkanutta väkivallan, kirstystyksen ja armottoman hyväksikäytön pilanneen nuoruuden. Olin vuosikausia minua miltein 30 vuotta vanhemman, epätasapainoisen, äärimmäiseen fyysiseen että henkiseen väkivaltaan taipuvaisen juopon armoilla, joka "rakasti minua ja teki kaiken parhaakseni, että en joutuisi huonoille teille". Olin täysin aseeton ja lainsuojaton, koska pelkäsin virkakoneiston epäoikeudenmukaisuutta - huostaanottooni vedoten ja perheeni turvallisuutta uhaten hän pystyi kiduttamaan minua häikäilemättömästi. Koko elämääni kontrolloiden hän teki minusta seksiorjansa, vaimon korvikkeensa ja ilmeisesti jopa huumasi minua säännöllisesti, jotta en voisi paeta ja antaisin hänen mukaansa postiiviset huumeseulat, joiden tarvetta hän uhkasi poliiseille "huolestuneena sivusta seuraajana" kehoittaa. Sain useamman kuin kerran turpaani ja lujaa, koska en suostunut juomaan alkoholia hänen seuranaan ja jäin kiinni drinkin viemäriin kaatamisesta, jotta olisin voinut teeskennellä juoneeni.

Kaiken sen helvetin keskellä meikkasin mustelmat piiloon jo suihkusta tullessani lukitussa vessassa, pidin visusti huolta etteivät vanhemmat huomanneet mitään, mutta oikein pahojen jälkien ja miltein murtunuiden luiden valehtelin tulleen kännissä rymyämisestä ja sain hetken hengähdystauon kotiarestina. Hullu tosin ajoi ikkunani editse kymmeniä kertoja päivässä ja vaati minua tulemaan näytille juuri sillä sekunnilla. Taistelin puolikuolleena koulun läpi loistavin arvisanoin - huolimatta jatkuvasta tehtävieni sabotoinnista, kokeisiin lukemisen estämisestä ja alati painostavasta pelosta, että "miesystäväni" pamahtaa koululle tarkastamaan minun olevan varmasti siellä enkä "huoraamassa". Aina hän haki ja vei minut, jotta minulle ei jöisi mahdollisuutta huorailuun. Pillun tarkastaminen kuului jokapäiväiseen rutiiniin ja oli epäilyttävää mikäli se oli liian puhdas tai pahalla päällä ollessaan väitti haistavansa mällit ja heitteli pitkin seiniä kylmään suihkuun, vain mielikuvitus on rajana. Kavereita minulla ei ollut, elämänhaluni katosi - uskoin lopulta olevani näin arvoton. En uskaltanut virtsata saati ulostaa hänen läsnäollessaan ja aloin kuivua nestehukasta. Nälkiinnyin ja minusta tuli anorektinen. Kotonani tiedettiin minun pitäneeni itseäni lihavana ja siitä oli piikiteltykin, joten vasta luiden törröttäessä alkoi huoli syömisistäni. Lopulta mies laittoi minut lihotuskuurille ja sitä kautta sai minut valjastettua tekemään kaikki ateriat hänelle (eli purkkilihapullilla tuota ennen).

Oli tärkeää valottaa kuinka kamala menneisyys todellakin minua pitää yhä otteessaan ja kuinka voimakkaat paniikki- ja ahdistuskohtaukset voivat saada PTSD:nkin rinnalla minut sekaisin. Ainoa hyväksynnän hakemisen muoto, jonka opin oli miehen seksuaalinen miellyttäminen ja tulin siinä todellakin taitavaksi. Tavatessani nykyisen kumppanini hän pelasti minut tältä piinaajalta ja suojeli minua. Harrastimme sukupuolista kanssakäymistä ensimmäiset vuodet kuin kamoissa olevat kiimaise kanit, mutta sitten minuun iski syvä masennus em. oireineen. Kekusteluterapiaan hakeutuminen oli yhtä tyhjän kanssa, koska tarvitsisin sellaisen asiantuntijan jolla olisi kokemusta psykologisesta todistelusta oikeudenkäynnistä. En pääse tästä asiasta yli ellei henkilö saa vähintään ehdotonta vanhkeusrangaistusta, sillä hänen vuokseen on koulutus- ja urakehitykseni puhjenneiden sairauksien vuoksi pilalla.

Mies syyllistää minua samojen asioiden jankkaamisesta ja ei jaksa kuunnella enää luoja ties monettako vuotta samasta aiheesta (ymmärrän, mutta seksissä se vain tulee pintaan). Olen koittanut korjata omaa seksuaalisuuttani ja kumppanini epäkypsä käytös on jättänyt lähtemättömän arven raivostumalla muutama vuosi takaperin minun salaa suihkussa runkkaamisestani (otin asian esille, kun hän suuttui ettei saanut loppuun ja minä kysyin mitenkäs mun saamiseni, kun sitä ihmettä ei tapahdu kuin kuvailemallani tavalla). En kyennyt lähes vuoteen ajattelemaankaan orgasmin saamista, vaikka hän osasikin pyytää oma-aloitteisesti anteeksi naurettavaa reaktiotaan. Viimeisin raivostuminen tuli siitä, että en ollut syttynyt lemmekkäälle tuokiolle hänen törkeän käytöksensä vuoksi ja myöhemmin samana päivänä hän huomasi vibraattoriani käytetyn - tämä oli muka häneltä pois ja anteeksiantamattoman törkeää puoleltani, vaikka laite hankittiin esim. juurikin halujani lisäämään tilanteissa, jolloin ne tuntuvat olevan kateissa.

Kärsin raskausarpien runtekemasta, lihaviin mittasuhteisiin paisuneesta kehostani ja taistelen uskaltaakseni olla alasti hänen seurassaa. Inhoan kehoani niin paljon, että pysyn pukeissa yksinkin ollessani. Mieltäni on aina jonkin verran painanut miehen pornon katselu, mutta vasta iime aikoina se on alkanut tuntua loukkaavalta. Vaikka kuinka tiedostan, että hän ei vertaa minua näyteltyihin sessioihin ja leikeltyihin naisiin syventävät ne kaikesta huolimatta itsetunto-ongelmiani. Pyrkimykseni koittaa ollaa vapautuneemmin intiimeissä tilanteissa mukana tuntuu tulleen vain minulle sysätty ongelma.

Miehen suustaan päästelemät sammakot ja lapselliset inttämiset aiheuttavat minussa todellista ihmetystä. Esimerkiksi uniorgasmini ovat muka pettämistä ja pornoa paljon pahempi asia! Olen anatomialtani hankala tapaus, jolle on suuri ihme saavuttaa orgasmi edes kerran, kaksi vuodessa. Pidän näitä penetraarion kautta saavutettuja mielihyvähuippuja kyllä kaikkein parhaimpina.

Miehen taholta loukkaavaa on myös virtsatietulehdukseni pelko ja sen ennaltaehkäisemiseksi laaditun protokollan suorittamisesta naljailu. Mies ei lupauksistaan huolimatta pidä kynsiään aivan lyhyinä ja sileiksi viilauttuina eikä myöskään rasvaa käsiään kuin satunnaisesti näön vuoksi. Olen tuonut tuubikaupalla rasvaa, jotta hän ei voi vedota varattomuuteenkaan. Hän tietää, että sisältä käsin sormettelu on minulle ekstaattista, mutta se kysyy vaivaa ja puuduttaa sormia (puhumattakaan, että hän tekisi näitä asioita spontaanisti aloittaen, hänen luojan luoman sauvansa helliminen on pääosassa eivätkä minun lihaskramppini tai vastaavat saisi vaikuttaa asioihin lainkaan).

Suoranainen piittamattomuus yhteisen ehkäisyn hoidosta on vain pahentunut vuosien mittaan. Joudun itse muistamaan e- pillerit eikä mies ei ole käyttänyt kuuden vuoden aikana sentin latia ehkäisyn kustannuksiin tai unohtuneiden pillereitten vuoksi hankittujen ja tehtyjen raskaustestien hankintaan osallistuakseen. Nyt on alkanut hokeminen, että mun pitäisi lopettaa ne pillerit sitten kokonaan ettei niistä tartteisi aina olla nalkuttamassa, kun ne kerta ovat noin vaikeita MINUN muistaa. Minulla on mitä todennäköisimmin lateksiallergia (sekin muka omaa keksintöäni) enkä muutenkaan luota kondomin ehkäisytehoon ja jaksaisi elää jatkuvassa raskauden pelossa. Vahingon raskaaksi tulemisesta kantaisin minä kehossani, mutta "sehän nyt olisi niin epätodennäköistä ja sattuessaankin pikku juttu hoitaa". Tästä katkesi kamelin selkä ja näytin kuvia kaavituista, rusennetuista sikiön raajoista ja kokonaisina ulos tulleista kokonaisista pikkusikiöistä. Hän ei suostunut lukemaan metodeista, joita raskaudenkeskeytyksissä käytetään ja selväksi tuli myös näkökanta ettei em. laisia kuvia saisi olla edes julkaistuna missään.

http://takkirauta.blogspot.fi/2009/01/valinta-vai-henki.html Tämän linkin takaa löytyy vain asiallista keskustelua, mutta halutessaan on blogisti linkittänyt tekstiin mm. prolife- sivuston kuvia. En yhdy Ruukinmatruunan kantaan abortin laittomaksi julistamisesta, mutta teksti on asiapitoinen ja kuuluisi jokaisen naisen lukea ajatuksen kanssa. Biologia on epäreilua ja nainen joutuu ne jälkiseuraamukset kantamaan, mutta yhtälailla tulisi heteroseksiä harrastavan miehenkin ymmärtää mitä vakavimmillaan joudutaan tekemään.

Kirjoitan lisää kun jaksan, pahoittelen epäselvää jaottelua ja väsynyttä kirjoitustyyliä. Toivon asiallisia vastauksia, jätä se sika ja itse olet kuoppasi kaivanut- tyylisten kommentien sijasta. Kertokaa vaikka kuinka selvisitte itsetunto-ongelmistanne lihomisen myötä ja kuinka olette pärjänneet traumaattisten seksiin liittyvien asioiden kanssa