Jos saisit yhden päivän, mitä tekisit ihastuksesi kanssa?

Haluaisin purjehtia hänen kanssaan kauniina kesäisenä päivänä. Rakastaisin häntä.

Halisin ja suutelisin kaulaa. Nuuhkisisin niskaa ja silittäisin hiuksia. Koko päivän. Ehkä makoillen jossain hotellin sängyllä. Ihan hiljaa vaan.

Joo ei tuu tapahtuun. Liikaa lapsia,vaimoja ja aviomiehiä. Mut saa kai sitä salaa haaveilla...

Mentäisi Tornihotelliin hyvään huoneeseen ylimpiin kerroksiin... Ja vietettäisi siellä koko ilta, toisistamme nautiskellen. Ehkä voisi sitten käydä kaupungillakin drinkillä tai parilla, sitten takaisin hotellihuoneeseen... :)

Mä ajattelin toteuttaa tuon tässä kevään aikana.

Merenrannalle kävelemään viikonloppuna. Pakkaisin meille graavilohileivät, suklaata ja kahvia mukaan. Sitten voisi nauttia seurasta ja maisemista.

Istuisin hänen syliinsä (ilman pikkareita) ja pussailisin. Toivoisin, että hän haluaisi mua yhtä paljon, kuin minä häntä.

Aika paljon sais kyllä tapahtua, että tästä voisi tulla totta. Mutta ainakin mun päiväunissani sattuu ja tapahtuu. Vaikka mitä.

Ja tämä menee yhdelle ihanalle laihalle miehelle Helsinkiin. x

Aluksi haluaisin vain jutella ja tutustua paremmin. Kävellä jossain kauniissa paikassa käsi kädessä, halailla, suukotella, nauraa. Myöhemmin toivottavasti jotain muutakin.

Juttelisin. Ihan sama missä.

Tiedän tästä kaupungista usean vähemmän tunnetun paikan jossa katsella kuulasta tähtitaivasta tai kesäillan auringonlaskua. Ei ylimääräistä hälinää, ei jännitystä, vain me kaksi.

Tuo nyt on tuollaista teinipoikamaista haaveilua. Ei mitään tekemistä tosielämän kanssa.

Menisin puikkariin bisselle.

Tanssisin vanhassa linnassa. Meidät olisi puetu nätisti ja vanhanaikaisesti.  Sellaista vanhaa romantiikkaa. Päivä vain sitte jatkettais omaa elämää.

Haluaisin olla hänen kanssaan kahdestaan ja jutella...kertoisin miltä minusta tuntuu ja haluaisin häneltä rehellisen mielipiteen minusta. Paikalla ei olisi niin väliä. Rittäisi vain jos saisin edes yhden kerran suuni avattua ja sanottua mitä mulla on mielessäni. Jos sitten sais vaikka jotain juttua alotettua. Ei mitään mahdotonta haaveilua kuitenkaan. Noh eihän mun rohkeus tuohon riitä vaikka mahdollista olisikin, teiniajoista en mihinkään ole varmaankaan muuttunut, kun en silloinkaan saanut sanottua ihastukselleni niitä muutamia tärkeitä sanoja.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tästä kaupungista usean vähemmän tunnetun paikan jossa katsella kuulasta tähtitaivasta tai kesäillan auringonlaskua. Ei ylimääräistä hälinää, ei jännitystä, vain me kaksi.

Tuo nyt on tuollaista teinipoikamaista haaveilua. Ei mitään tekemistä tosielämän kanssa.

Voi kunpa olisit hän ja tämä toteutuisi pian.

En päästäisi hänestä irti. Työkaveri, mies, joka saa pääni sekaisin. Sillä kertaa näkisimme eteläisellä saarella, vain me kaksi.

Lähettäisin hänet kuuhun. Tyttöystävänsä kanssa, jotta ei voisi enää pettää sitä naista ja jättäisi minut rauhaan.

Johonkin mökkiin meren rantaan päiväksi. Molempien koirat mukaan. Sitten toteutuu kun olemme molemmat sinkkuja. Ei aiemmin missään nimessä.

Yksi päivä on kyllä aivan liian vähän... Mutta jos saisin tehä ihan mitä vain niin todennäköisesti näyttäisin hänelle paikkoja, käytäisiin pieneläinpihalla, Käveltäisiin luontopolulla, Ehkä kalaa kokeltaisiin saada, kaupoissa, kokkailtaisiin jotain yhdessä ( hän onkin kokki nääs, joten olisi varmaan tosi mielenkiintoista hommaa ), käytäisiin maisemapoluilla,  illalla löhöltäisiin vierekkäin soffalla herkkujenäärellä katsoen jotain todella paskaa/ erittäin outoa leffaa ja kommentoitiaisiin yhdessä tapahtumista. Lopussa sitten ehkä vaihdetaan kuulumisia ja ajatuksia, höpötetään niitä näitä mitä yleensäkin tähänkin asti kavereina. Tosin baariin en uskaltaisi hänen kanssaan mennä kun muuttuu aika höpöksi juodessaan liikaa. Sitten mentäisiin nukkumaan omiin pehkuihimme.

Kyllähän se varmaan sekstailun puolelle menis. Yleensä mulla on kyllä sellaisia romanttisia haaveita ihastuksistani, että ollaan nätisti käsi kädessä ja tunnelmoidaan, mutta tämä herra, joka n. vuosi sitten sai pääni sekoamaan, saa aikaan lähinnä sellaisia lihallisia ja hyvin, HYVIN,  fyysisiä ajatuksia.

Ei siis tunneta kuin pintapuolisesti, enkä tiedä olisiko meillä juuri mitään yhteistä, mutta silti.. Ah, niitä ilkikurisia hymyjä, kauniita silmiä ja hieman hävyttömiä vitsejä. Harmi, ettei enää nähdä.:(

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin olla hänen kanssaan kahdestaan ja jutella...kertoisin miltä minusta tuntuu ja haluaisin häneltä rehellisen mielipiteen minusta. Paikalla ei olisi niin väliä. Rittäisi vain jos saisin edes yhden kerran suuni avattua ja sanottua mitä mulla on mielessäni. Jos sitten sais vaikka jotain juttua alotettua. Ei mitään mahdotonta haaveilua kuitenkaan. Noh eihän mun rohkeus tuohon riitä vaikka mahdollista olisikin, teiniajoista en mihinkään ole varmaankaan muuttunut, kun en silloinkaan saanut sanottua ihastukselleni niitä muutamia tärkeitä sanoja.

Niin, mikäköhän siinä on niin vaikeaa aikuisenakin? Ikuinen pelko torjutuksi tulemisesta? Mitä enemmän tunteita on pelissä, sitä vaikeampaa se on. Nyt tavallaan ymmärrän, miksi ihmiset ajautuvat vähemmän tunteellisiin suhteisiin, niihin on helpompi lähteä ja katsoa tuleeko jutusta edes mitään. Sitten kun joku ihminen kolahtaa kunnolla niin kaikki tuntuu olevan uskomattoman vaikeaa. Pelkkä keskustelu, miksei se onnistu?

Keskustelu riittäisi.

Tää on ihana kysymys!

Haluaisin mennä johonkin korpimökkiin kahdestaan...saunoa, laittaa ruokaa, juoda pari lasia viiniä & höpistä mukavia yön läpi. Aamulla ehkä nukkua pari tuntia sylikkäin. Jos ois toinen päiväkin käytettävissä niin ois ihana mennä kalaan ja metsään patikoimaan & sitten loppuilta edellisen päivän kaavan mukaan. Sais siihen vähän rakasteluakin sisältyä takkatulen valossa. Voi kun tää toteutuis joskus !!!