Lue keskustelun säännöt.
Pakkoajatukset kumppanista
25.01.2016 |
Olkaa kilttejä ja sanokaa että joku muukin on kokenut jotain vastaavaa. Yritän kirjoittaa lyhyesti.
Olen ensimmäisessä vakavassa parisuhteessani miehen kanssa jota rakastan enemmän kuin mitään muuta. Hän on tärkein henkilö elämässäni. Kuitenkin minua ja suhdettamme vaivaavat jatkuvat pakkoajatukseni suhteen tulevaisuudesta. Olen melko helposti obsessoituva ihminen ja pakkoajatuksia on mulla ollut ennenkin mm. ruokaan ja laihdutukseen liittyen. Nykyiset ajatukseni ovat kuitenkin kamalimpia, koska ne koskevat elämäni tärkeintä asiaa.
Olemme asuneet yhdessä jo lähes puolitoista vuotta ja nämä ajatukset eskaloituivat oikeastaan muutettuamme yhteen. Pakkoajatuksiin kuuluu jatkuvaa pohdintaa siitä, onko hän minulle se oikea. Mietin, rakastanko häntä kuin poikaystävää "kuuluu" rakastaa, olenko varmasti onnellinen, onko hän mielestäni parhaimman näköinen, mitä jos joskus kaukaisessa tulevaisuudessa eroamme omasta aloitteestani, entä jos satutan häntä jne.
Silti TIEDÄN sydämessäni että rakastan poikaystävääni oikeasti niin paljon etten mitään muuta. Kun ajattelen tulevaisuutta yhdessä, se laittaa hymyilyttämään. Jossain vaiheessa kun ajatukset olivat pahimmillaan ajattelin, että mun täytyy erota hänestä näiden takia ja se tunne, kun rintaan fyysisesti sattuu pahasta olosta ja purskahtaa hillittömään itkuun kesken työpäivän. Kamalaa. Tuo ihminen on se kenet haluan enkä ymmärrä mistä nää ajatukset kumpuaa.
Pahinta tässä on se syyllisyys mikä ajatuksista johtuu. Ei mun avomies ajattele tällasia. Ei normaalit ihmiset ajattele tällasia. Myös se, että välillä pelkään näiden olevan joku merkki siitä, että tosiaan mun on nyt pakko jättää mun rakas. Toisten erot on ehkä pahimpia triggereitä tälle ahdistukselle ja ajatuksille.
Selvennykseksi vielä, en koe ahdistusta tästä parisuhteesta vaan siitä että se joku päivä (omasta aloitteestani lähinnä) loppuisi. Yksin jääminen ei myöskään pelota, en siis ole parisuhteessa vaan sen takia että olisi joku. Jos jostain syystä erottaisiin, en vaan voi kuvitella että mulla ois ikinä näin täysvaltasen hyvä olla kenenkään muun kanssa.
Help!
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Nuo ovat vain pakkoajatuksia, niistä on turhaa tuntea syyllisyyttä. Pakkoajatuksia monelle tulee esim. kun lapsi syntyy. Ajatukset eivät ole tekoja eivätkä pakko-oireisilla koskaan myöskään johda tekoihin (esim. toisen vahingoittamiseen liittyvät pakkoaajtukset eivät johda koskaan toisten vahingoittamiseen). Totea vain nuo ajatukset rauhallisesti, kyllä ne vähitellen menevät ohi.
Mutta kun ne ovat kestäneet jo sen 1,5 vuotta :( välillä toki hiljenee mutta tulee takaisin jälleen. Hetken aikaa kun on kivaa / onnellinen olo niin sitten taas muistuu mieleen noi kauheat vatvonnat. Haluaisin elää ilman tällaista turhaa päänsisäistä jankkausta ja kumppaninikin ansaitsisi sen. Hän on yksi hienoimmista ja kultaisimmista ihmisistä, joita oon tavannut. Jaksaa vaan päivästä toiseen kattoa tätä mun turhaa murehtimista ja asioista stressaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni taas päinvastaisia pakkoajatuksia. Ajattelen siis jatkuvasti ettei mieheni varmaan oikeasti rakasta minua eikä oikeasti pidä minua haluttavana. Ajattelen että mieheni varmasti joskus tulee jättämään minut jne. Ja kaikki nämä ajatukset jatkuvasti pyörivät päässäni vaikkei oikeasti mitään erityistä syytä huoleen ole. Mies haluaa suunnitella yhteistä tulevaisuutta, antaa hellyyttä jne. Kaikinpuolin hyvä mies. Itse käyn ammatti-ihmisen kanssa keskustelemassa asioista.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni taas päinvastaisia pakkoajatuksia. Ajattelen siis jatkuvasti ettei mieheni varmaan oikeasti rakasta minua eikä oikeasti pidä minua haluttavana. Ajattelen että mieheni varmasti joskus tulee jättämään minut jne. Ja kaikki nämä ajatukset jatkuvasti pyörivät päässäni vaikkei oikeasti mitään erityistä syytä huoleen ole. Mies haluaa suunnitella yhteistä tulevaisuutta, antaa hellyyttä jne. Kaikinpuolin hyvä mies. Itse käyn ammatti-ihmisen kanssa keskustelemassa asioista.
Mä niin paljon mieluummin toivoisin että itselläni ois noin. Äläkä ota tosissaan, varmasti sulle raastavaa enkä yritä vähätellä. Se vaan pelottaa, kun nää mun ajatukset koskee nimenomaan loppujen lopuksi omien tunteiden jne epäilyä niin sitä pelkää että siellä on pakko olla joku totuuden siemen taustalla. Vaikka sydämessään tietää ettei.
Ei normaalit ihmiset ajattele tällasia.
Tää ei kyllä pidä millään tapaa paikkaansa, KAIKILLA on pakkoajatuksia, joillakin enemmän ja joillain vähemmän. Ootko stressaantunu tms? Noi pakkoajatukset kumppaniin liittyen tulee luultavasti siitä, koska se on sulle niin tärkeä, mut koita olla antamatta niille valtaa äläkä välitä niistä, helpommin sanottu ku tehty, mut ne laimenee sitten.
Pelkään sitä että nää ajatukset on merkki siitä että oikeesti en rakasta. Mut miten sillon voi tuntua niin hyvältä ajatella yhteistä tulevaisuutta kesälomamökkeilyiden suunnittelusta ihan sinne oman perheen perustamiseen saakka? En ymmärrä. Ja tavallaan en voi uskoa että näin varhaisessa vaiheessa elämää alkanut suhde kestäisi loppu elämän. Onhan niitäkin tarinoita onneksi. :) Vastaavasti on sitten kyllä niitä että "huomasimme suhteemme perustuvan enemmänkin kaveruuteen". Toi on aiheuttanut välillä ahdistusta myös kun oon miettinyt onko meidän suhteessa tarpeeks intohimoa. Toisaalta tuntuu tyhmältä tolla tavalla vertailla, me kun ollaan molemmat tosi rauhallisia persoonia eikä ilmaista mitään tunteita kauheen räiskyvästi. Enemmän se tuntuu sellaselta tosi syvältä yhteenkuuluvuudelta, että on vaan järjettömän hyvä olla sen toisen kanssa. "It feels like home with you" kuvais tosi hyvin. Tuntuu että on tuntenu sen toisen aina, näin oli ihan alkuajoista lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha oispa tollasia pakkoajatuksia. Tässä mun pakkoajatukset joita on ollut (ainakin jossain määrin) teini-iän alusta asti:
-pedofilia
-insesti
-vanhusten tai invalidien pahoinpitely ja ryöstäminen
-läheisten ihmisten tappaminen
-eläimiin sekaantuminen
-ulosteen tai jonkun muun äärimmäisen bakteeripitoisen asian syöminen
-korkealta paikalta hyppääminen kuolemaan
-kannibalismi
-sekoaminen ja muuttuminen sarjamurhaajaksi tai pedofiiliksi
Voisin jatkaa listaa varmaan koko loppupäivän. Mitään erityisen pahaa en ole tehnyt toisille ihmisille, vaan ennemminkin ollut se kiusattava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mieluummin jatkat tuota tuskaa kuin menet hoitoon jolla siitä pääsisit?
Käytätkö hormoniehkäisyä? Jätä se ensimmäiseksi pois.
Toiseksi hanki muuta ajateltavaa. Hanki uusia harrastuksia, mielenkiinnon kohteita, työ, opiskelua, ystäviä... mitä tahansa mikä pyörii mielessäsi niin ettei jää tilaa turhanpäiväiselle pyöritykselle.
Jos näillä neuvoilla et pääse irti tuskastasi, hae ammattiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mieluummin jatkat tuota tuskaa kuin menet hoitoon jolla siitä pääsisit?
Oon aloittelemassa terapiaa. Tosin hoitoon pääsyyn menee ainakin 3kk vielä...
Vierailija kirjoitti:
Käytätkö hormoniehkäisyä? Jätä se ensimmäiseksi pois.
Toiseksi hanki muuta ajateltavaa. Hanki uusia harrastuksia, mielenkiinnon kohteita, työ, opiskelua, ystäviä... mitä tahansa mikä pyörii mielessäsi niin ettei jää tilaa turhanpäiväiselle pyöritykselle.
Jos näillä neuvoilla et pääse irti tuskastasi, hae ammattiapua.
Käytän e-pillereitä kyllä ja nyt kun tarkemmin mietin niin niiden aloitus oli pari-kolme kuukautta ennen näiden ihme ahdistusvatvontojen alkua. On muuten kyllä niin toimiva ratkaisu vakituisessa parisuhteessa mutta kammoksuttaa nää mielialanvaihtelut mitä on tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytätkö hormoniehkäisyä? Jätä se ensimmäiseksi pois.
Toiseksi hanki muuta ajateltavaa. Hanki uusia harrastuksia, mielenkiinnon kohteita, työ, opiskelua, ystäviä... mitä tahansa mikä pyörii mielessäsi niin ettei jää tilaa turhanpäiväiselle pyöritykselle.
Jos näillä neuvoilla et pääse irti tuskastasi, hae ammattiapua.
Käytän e-pillereitä kyllä ja nyt kun tarkemmin mietin niin niiden aloitus oli pari-kolme kuukautta ennen näiden ihme ahdistusvatvontojen alkua. On muuten kyllä niin toimiva ratkaisu vakituisessa parisuhteessa mutta kammoksuttaa nää mielialanvaihtelut mitä on tullut.
Pakkoajatukset ja mielilanvaihtelut ovat kallis hinta ehkäisystä. Kohta et tarvitse ehkäisyä lainkaan, kun omien ajatustesi kautta ajat suhteen karille. Kannattaako?
Mula on ihant samat ajatkset pelkään etten rakasta vaikka sydämessä tiedän että rakastan enemänkuin motään enkä koslaan halua luopua ahdistavaa.... 😦
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, vaikka vaikealta tuntuu, niin puhu tästä asiasta. Puhu puolisollesi, puhu ystäville, pyri pääsemään sinne terapiaan. Ota apua vastaan, sillä jos yhtään arvaan, tukea ja apua tulee jossain muodossa varmasti. Ei omia ongelmia pidä hävetä, vaikka ne tuntuisivat vähäpätöisiltä, ja lähipiiristä voit saada enemmän voimaa kuin kuvittelet.
Mitä "oikeaan" rakkauteen tulee, niin on melko perimmäisiä kysymyksiä, rakastammeko kaikki samalla tavalla. Rakkauden tunne myös vaihtelee ajan mukaan (vaikka ei välttämättä niin, että vähenisi tai heikkenisi, se voi myös vahvistua). Rakastaa voi niin monella tavalla, että on hyödytöntä vertailla omaa rakkauttaan jonkun toisen tunteeseen. Kaikilla on oma tapansa.
Lohdutuksen sanana voin sanoa, että itsekin pyörittelin samoja ajatuksia harvakseltaan oman suhteeni alkuaikoina. Minulla eniten loppujen lopuksi auttoi se, että opin rehellisesti kertomaan puolisolleni ne asiat, joita suhteessa enemmän kaipasin ja tuomaan omaa itseäni ja haaveitani voimakkaammin suhteeseen, sillä siihen asti olin keskittynyt enemmän hänen toiveidensa toteuttamiseen.
Älä turhaan murehdi tulevaisuudesta liian pitkälle. Vaikka sinusta tuntuu nyt siltä, että epävarmuutesi suhteen tulevaisuudesta saattaa kaataa sen, ei kannata tehdä siitä itseään toteuttavaa ennustetta. Puhu puolisollesi, ja kerro myös kaikki rakastavat tunteesi, koska niitä sinä etupäässä tunnut tuntevan. Et ole yksin!
Vierailija kirjoitti:
Kuule, vaikka vaikealta tuntuu, niin puhu tästä asiasta. Puhu puolisollesi, puhu ystäville, pyri pääsemään sinne terapiaan. Ota apua vastaan, sillä jos yhtään arvaan, tukea ja apua tulee jossain muodossa varmasti. Ei omia ongelmia pidä hävetä, vaikka ne tuntuisivat vähäpätöisiltä, ja lähipiiristä voit saada enemmän voimaa kuin kuvittelet.
Mitä "oikeaan" rakkauteen tulee, niin on melko perimmäisiä kysymyksiä, rakastammeko kaikki samalla tavalla. Rakkauden tunne myös vaihtelee ajan mukaan (vaikka ei välttämättä niin, että vähenisi tai heikkenisi, se voi myös vahvistua). Rakastaa voi niin monella tavalla, että on hyödytöntä vertailla omaa rakkauttaan jonkun toisen tunteeseen. Kaikilla on oma tapansa.
Lohdutuksen sanana voin sanoa, että itsekin pyörittelin samoja ajatuksia harvakseltaan oman suhteeni alkuaikoina. Minulla eniten loppujen lopuksi auttoi se, että opin rehellisesti kertomaan puolisolleni ne asiat, joita suhteessa enemmän kaipasin ja tuomaan omaa itseäni ja haaveitani voimakkaammin suhteeseen, sillä siihen asti olin keskittynyt enemmän hänen toiveidensa toteuttamiseen.
Älä turhaan murehdi tulevaisuudesta liian pitkälle. Vaikka sinusta tuntuu nyt siltä, että epävarmuutesi suhteen tulevaisuudesta saattaa kaataa sen, ei kannata tehdä siitä itseään toteuttavaa ennustetta. Puhu puolisollesi, ja kerro myös kaikki rakastavat tunteesi, koska niitä sinä etupäässä tunnut tuntevan. Et ole yksin!
En ollut huomannutkaan viestiäsi aluksi. Olet aivan oikeassa, puhuminen auttaa ja nimenomaan kumppanille puhuminen :) olen siis näistä hänelle puhunut ja on kovin ymmärtäväinen asian suhteen. Tavallaan tuollaiset vaikeammista asioista puhumiset myös lähentävät ja vahvistavat suhdetta. Kiitos tästä kommentista, antoi ajattelemisen aihetta ja toivoa. Ehkä ei olekkaan niin tavatonta tällaisia pohtia ja teen näistä ajatuksista vähän isomman asian itselleni kuin tarvitsisi.
Onko muita jotka ovat näitä joskus ajatelleet? :/
Nuo ovat vain pakkoajatuksia, niistä on turhaa tuntea syyllisyyttä. Pakkoajatuksia monelle tulee esim. kun lapsi syntyy. Ajatukset eivät ole tekoja eivätkä pakko-oireisilla koskaan myöskään johda tekoihin (esim. toisen vahingoittamiseen liittyvät pakkoaajtukset eivät johda koskaan toisten vahingoittamiseen). Totea vain nuo ajatukset rauhallisesti, kyllä ne vähitellen menevät ohi.