Pakkoajatukset kumppanista

Olkaa kilttejä ja sanokaa että joku muukin on kokenut jotain vastaavaa. Yritän kirjoittaa lyhyesti.

Olen ensimmäisessä vakavassa parisuhteessani miehen kanssa jota rakastan enemmän kuin mitään muuta. Hän on tärkein henkilö elämässäni. Kuitenkin minua ja suhdettamme vaivaavat jatkuvat pakkoajatukseni suhteen tulevaisuudesta. Olen melko helposti obsessoituva ihminen ja pakkoajatuksia on mulla ollut ennenkin mm. ruokaan ja laihdutukseen liittyen. Nykyiset ajatukseni ovat kuitenkin kamalimpia, koska ne koskevat elämäni tärkeintä asiaa.

Olemme asuneet yhdessä jo lähes puolitoista vuotta ja nämä ajatukset eskaloituivat oikeastaan muutettuamme yhteen. Pakkoajatuksiin kuuluu jatkuvaa pohdintaa siitä, onko hän minulle se oikea. Mietin, rakastanko häntä kuin poikaystävää "kuuluu" rakastaa, olenko varmasti onnellinen, onko hän mielestäni parhaimman näköinen, mitä jos joskus kaukaisessa tulevaisuudessa eroamme omasta aloitteestani, entä jos satutan häntä jne.

Silti TIEDÄN sydämessäni että rakastan poikaystävääni oikeasti niin paljon etten mitään muuta. Kun ajattelen tulevaisuutta yhdessä, se laittaa hymyilyttämään. Jossain vaiheessa kun ajatukset olivat pahimmillaan ajattelin, että mun täytyy erota hänestä näiden takia ja se tunne, kun rintaan fyysisesti sattuu pahasta olosta ja purskahtaa hillittömään itkuun kesken työpäivän. Kamalaa. Tuo ihminen on se kenet haluan enkä ymmärrä mistä nää ajatukset kumpuaa.

Pahinta tässä on se syyllisyys mikä ajatuksista johtuu. Ei mun avomies ajattele tällasia. Ei normaalit ihmiset ajattele tällasia. Myös se, että välillä pelkään näiden olevan joku merkki siitä, että tosiaan mun on nyt pakko jättää mun rakas. Toisten erot on ehkä pahimpia triggereitä tälle ahdistukselle ja ajatuksille.

Selvennykseksi vielä, en koe ahdistusta tästä parisuhteesta vaan siitä että se joku päivä (omasta aloitteestani lähinnä) loppuisi. Yksin jääminen ei myöskään pelota, en siis ole parisuhteessa vaan sen takia että olisi joku. Jos jostain syystä erottaisiin, en vaan voi kuvitella että mulla ois ikinä näin täysvaltasen hyvä olla kenenkään muun kanssa.

Help!