Kun etäisän välit lapsiin ovat huonot

Kertomalla oman version miksi suhde äitiin ei toiminut rehellisesti. Kertomalla mitä tuskaa se hänen elämäänsä aiheutti ja olemalla pahoillaan ettei voinut järjestään elämäänsä niin että olisi voinut olla lapsilleen isä silloin kun olisi tarvinnut kantaa vastuuta. He soittavat kohta ovikelloasi ole valmis.

Jos itse olisin ollut tuo isä, ei tuollaista olisi tapahtunut. En olisi missään tapauksessa suostunut siihen, että en tapaa lapsiani vuosiin, olisin ollut yhteyksissä vaikkapa viranomaisiin. 

Ihan ymmärrettävää, että lapset eivät halua olla tekemisissä. Itse ehkä vastaavassa tilanteessa tekisin niin, että jatkaisin viestien lähettämistä, olisin ystävällinen ja kiinnostunut heidän elämästään. tämä vaatii pitkäjänteisyyttä, jos on ollut vuosia poissa lasten elämästä, sinne ei niin vaan rynnätä takaisin.

Viranomaiset eivät ole suomessa puolellasi ja vastassasi on järjestäytynyt ryhmä joka pitää sinua kollektiivisesti syyllisenä sukupuolesi takia.

Ihan vaan kertomalla, että haluaa korjata tilanteen ja edetä lasten ehdoilla. Ehkä tämä ei tapahtu vielä tänä ja ensi vuonakaan. Teineillä on niin kiire siihen omaan elämään, että isä ei voisi muutenkaan vähempää kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kertomalla oman version miksi suhde äitiin ei toiminut rehellisesti. Kertomalla mitä tuskaa se hänen elämäänsä aiheutti ja olemalla pahoillaan ettei voinut järjestään elämäänsä niin että olisi voinut olla lapsilleen isä silloin kun olisi tarvinnut kantaa vastuuta. He soittavat kohta ovikelloasi ole valmis.

Tarkoitin tuskaa ja yksinäisyyttä isän elämään. Ajattelin yhtä ystävääni ja siksi sanoin hänen. Vähättelemättä äitiä, mutta isä oli tässä ajatuksissani.

Kyllä sillä syyllä on väliä, että miksi et tavannut lapsia moneen vuoteen. Erosit siis lasten äipästä, ja samalla katkaisit välit lapsiisi. Koska et jaksanut perhe-elämää? Koska halusit kostaa äipälle lasten kautta? Ja nyt surkuttelet, kun lapset eivät halua olla sun kanssa missään tekemisissä?

Ihan oikein sulle. Toivottavasti lapset eivät lämpene sulle ikinä.

Onko etä-isä huoltaja vai ei? Onko tässä yhteishuoltajuus tapauksessa en tunne termistöä?

Onko isä päätetty jättää huoltajuuden ulkopuolelle viranomaisten ja äidin koalition liittoumalla?

Kyllähän tuossa lapset kokee isän hylänneen jos ei ole tavannut moneen vuoteen. Voi olla aika mahdotonta yrittää lämmittää suhdetta.

Onko isässä jotain vikaa, kun ei ole pidetty?

Ei olisi ensimmäinen, jonka lähi etäännyttää lapsista. Viranomaisista ei tässä ole etälle paljon apua, lainmuutoksia tarvittaisiin kipeästi.

Luin juuri(tarkistin kun ei kukaan halunnut vastata) että etä-isä tarkoittaa ettei isällä ole mitään oikeuksia tavata lapsiaan jos lapsi ei halua. Onkohan lapset tietoisia olleet oikeuksistaan vai onko niin peloteltu ettei uskalla omaa mielipidettään tuoda esiin?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuossa lapset kokee isän hylänneen jos ei ole tavannut moneen vuoteen. Voi olla aika mahdotonta yrittää lämmittää suhdetta.

Varsinkin kun teinin ajattelutapa on niin mustavalkoinen. Sitten voi olla helpompaa kun oppii näkemään ne elämän harmaatkin sävyt, että asiat ovat vähän monimutkaisempia kuin, että  isä on silkkaa pahuuttaan hylänneet lapsensa.

Ehkä minäkin ajattelen vielä vähän mustavalkoisesti, että kaikki ansaitsevat uuden mahdollisuuden. Olen ne ensiaskeelin elänyt uskossa, että isä hylkäsi minut kunnes 19v. sain äidiltäni kuulla, että isä ei tiedä minusta mitään. Olin 26v. kun menetin hänet lopullisesti kuolemalle. 

N32

Vierailija kirjoitti:

Luin juuri(tarkistin kun ei kukaan halunnut vastata) että etä-isä tarkoittaa ettei isällä ole mitään oikeuksia tavata lapsiaan jos lapsi ei halua. Onkohan lapset tietoisia olleet oikeuksistaan vai onko niin peloteltu ettei uskalla omaa mielipidettään tuoda esiin?

Miksi tätä ei olisi saanut kysyä? Anteeksi että kysyin, mutta kun näissä tarinoissa joita luin näytti toistuvan sama kaava. Onkohan sosiaalitoimisto niin peloissaan ettei uskalla tehdä omia päätöksiään vaan päättää aina samalla tavalla että lapset äidille ja parempi ettei isällä ole mitään oikeuksia. Innostuin siitä alapeukusta. Tunnen yhden kaverin jonka tarina on sama kuin todella monien etä-isien eli olisi haluja tavata lapsiaan jos se olisi mahdollista.  

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sillä syyllä on väliä, että miksi et tavannut lapsia moneen vuoteen. Erosit siis lasten äipästä, ja samalla katkaisit välit lapsiisi. Koska et jaksanut perhe-elämää? Koska halusit kostaa äipälle lasten kautta? Ja nyt surkuttelet, kun lapset eivät halua olla sun kanssa missään tekemisissä?

Ihan oikein sulle. Toivottavasti lapset eivät lämpene sulle ikinä.

Jos joku tästä nyt ymmärsi, että minä olisin se isä, niin ei, olen vain huolestunut läheinen. En ala syitä sen tarkemmin kertomaan, mutta sen verran voin nyt sanoa, että vakavista mielenterveysongelmista oli kyse. Hän on jo terve, mutta koko asia on hänelle todella vaikea käsitellä, sillä hän menetti niin suuren osan omien lapsiensa lapsuudesta ja tuntee siitä syyllisyyttä. Hän ei tiedä, miten lasten äiti on isän lähtöä selittänyt. Välit lasten äitiin ovat todella tulehtuneet. Kumpikaan ei tunnu ymmärrän toistaan ja molemmat ovat katkeria.

Kiitos tähän mennessä tulleista vastauksista.

AP