Lue keskustelun säännöt.
Miksi kavereita on niin vaikea saada?
23.01.2016 |
Tässä taas viikonloppuna käyn Facebook-ystävälistaa läpi ja pohdin ketä pyytää kahville. Nuorena naisena kaipaisin välillä tyttökavereiden seuraa. "Ei, tuota olen jo aikaisemmin pyytänyt ja peruu joka kerta." "Ei, tätäkin pyysin eikä vastannut." "Ei, tämäkin tuntuu välttelevän tai olevan muuten niin kiireinen." "Ei, tämä on vain työkaveri ja olisi tungettelevaa/kiusallista kysyä." "No ei tämäkään sitten varmaan kun ei ole mitään hänestäkään kuulunut." "Ei, hänen kanssaan olimme joskus kavereita mutta nyt tunnen ettei hän enää ole kiinnostunut." "Ei, tämä lapsuudenystäväni jätti minut aikuisuuden kynnyksellä."
Sanotaan, että naiset kiinnostuvat varatuista ja suosituista miehistä. Tuntuu että näin on myös kaverimarkkinoilla. Taidan sitten olla jotenkin epätoivoisen tuntuinen, yksinäinen kenen kanssa ei haluta olla.
Kommentit (15)
Hanki koira ja ala harrastaa/tavata muita koiranomistajia! Itsekin mietin, mistä aikuisiällä saisin uusia kavereita opiskelujen loputtua. Koiran myötä olen tutustunut paitsi naapureihin, myös saanut muutamia uusia kavereita. Yllättävän sosiaalista touhua tämä koiran omistaminen, ei uskoisi. Eikä tarvitse pelätä hiljaisia hetkiä, kun aina löytyy juteltavaa - siinä koirakeskustelujan sivussa pääsee sitten muutenkin tutustumaan.
Tai aloita jokin muu uusi harrastus, jossa pääsee juttusille uusien ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai hanki vauva! Muista mammoista ja leikkipuistoista löytyy aina juttuseuraa ja naapuritkin ihastelevat suloista vauvelia! Lasten kasvun ja kehityksen ihmettelemisestä voi ammentaa keskustelua ikuisesti!
Puhdas kaveruus taitaa kuulua lapsuuteen. Hiljalleen siihen tulee mukaan hyötyminen. Niillä, joiden kautta saa esim. töitä, on kavereita. Ainakin itse aloin huomata tätä lukioiässä. Tylsimyskin oli suosittu jos sen vanhemmat olivat työllistäjiä, joilta sai kesäksi duunia.
Itse kipuilin saman asian kanssa pari vuotta sitten, kunnes muutin pk-seudulle. Täällä on useammasta eri harrastepiiristä tarttunut mukava määrä kavereita ja ystäviä. Mutta vastapainoksi ovatkin sitten tulleet ajoittaiset, tyhjänpäiväiset draamat ja ihmissuhdesotkut, jotka muistuttavat välillä ihan yläastemeininkiä.
Tarkoitan siis sanoa, että kannattaa itse olla aktiivinen ja etsiä uusia piirejä, joista kavereita voisi löytyä. Ja sitten kun niitä kavereita alkaa olla, niin pitää mielessään sen, että laatu ihan oikeasti korvaa määrän. :) Kannattaa yrittää löytää yksi tai muutama sellainen ihminen, joilta saat takaisin sen, minkä annat heille. Muiden kanssa ei kannata hengailla sen enempiä.
Vierailija kirjoitti:
Itse kipuilin saman asian kanssa pari vuotta sitten, kunnes muutin pk-seudulle. Täällä on useammasta eri harrastepiiristä tarttunut mukava määrä kavereita ja ystäviä. Mutta vastapainoksi ovatkin sitten tulleet ajoittaiset, tyhjänpäiväiset draamat ja ihmissuhdesotkut, jotka muistuttavat välillä ihan yläastemeininkiä.
Tarkoitan siis sanoa, että kannattaa itse olla aktiivinen ja etsiä uusia piirejä, joista kavereita voisi löytyä. Ja sitten kun niitä kavereita alkaa olla, niin pitää mielessään sen, että laatu ihan oikeasti korvaa määrän. :) Kannattaa yrittää löytää yksi tai muutama sellainen ihminen, joilta saat takaisin sen, minkä annat heille. Muiden kanssa ei kannata hengailla sen enempiä.
Millaisia ihmiset on pk-seudulla verrattuna vaikka sun aiempaan asuinpaikkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ihmiset on pk-seudulla verrattuna vaikka sun aiempaan asuinpaikkaan?
Paljon ystävällisempiä ja sosiaalisempia. Olen pikkupaikkakunnalta Varsinais-Suomesta ja varsinaissuomalaisuuteen kuuluu kyllä hyvin olennaisena osana ihme jörötys ja se, että vieraille ei puhuta mitään. x) Turussakin olen hetken asunut eikä siellä juuri sosiaalisempaa ollut, paitsi niiden junantuomien ansiosta, jotka muualta Suomesta opiskeluiden takia tulivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ihmiset on pk-seudulla verrattuna vaikka sun aiempaan asuinpaikkaan?
Paljon ystävällisempiä ja sosiaalisempia. Olen pikkupaikkakunnalta Varsinais-Suomesta ja varsinaissuomalaisuuteen kuuluu kyllä hyvin olennaisena osana ihme jörötys ja se, että vieraille ei puhuta mitään. x) Turussakin olen hetken asunut eikä siellä juuri sosiaalisempaa ollut, paitsi niiden junantuomien ansiosta, jotka muualta Suomesta opiskeluiden takia tulivat.
Huh savolaisen korvaan tuo kuulostaa todella omituiselta :o
Vierailija kirjoitti:
Hanki koira ja ala harrastaa/tavata muita koiranomistajia! Itsekin mietin, mistä aikuisiällä saisin uusia kavereita opiskelujen loputtua. Koiran myötä olen tutustunut paitsi naapureihin, myös saanut muutamia uusia kavereita. Yllättävän sosiaalista touhua tämä koiran omistaminen, ei uskoisi. Eikä tarvitse pelätä hiljaisia hetkiä, kun aina löytyy juteltavaa - siinä koirakeskustelujan sivussa pääsee sitten muutenkin tutustumaan.
Tai aloita jokin muu uusi harrastus, jossa pääsee juttusille uusien ihmisten kanssa.
Tämä on just se klassikkovastaus näissä ketjuissa ja joka ei todellakaan pidä paikkaansa. Mistä ihmeestä tämä tällainen harhaluulo on oikein peräisin? Mulla on ollut koira kohta kymmenen vuotta enkä ole saanut yhtä ainutta kaveria lisää. Ei koiranulkoiluttajat tuolla jää ihmeempiä turisemaan, suurin osa kun vie koiransa visusti vierellä ohi vastaantulijoista. Muutaman vanhemman naisen kanssa tulee vaihdettua pari sanaa säästä, siinä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki Koiran omistajat on kaverittomia (ei mies ei ole kaveri, ei lapsi ei ole kaveri), koira on se heidän kaveri.
En ole ikinä tavannut yhtään koiran omistajaa jolla olisi oikeasti kavereita siten kun minä kaverin ymmärrän.
Niillä 1.000 facebook/instrgam/tinder tuttua mutta ei yhtään kaveria...koira on se heidän kaveri
eikai kukaan halua idiottien kanssa ola.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei juurikaan ole ns. kavereita. Kun haluan ihmiskontakteja menen baariin ja aina löytyy mukavaa juttuseuraa.
Kavereiden saanti on kyllä todella hankalaa. Kaikilla muilla niitä kavereita tuntuu olevan. Työkavereitakin olen yrittänyt kutsua kylään ja samoin yrittänyt saada vaikka katsoon jotain bändia, mutta ei tulosta. Tulee niin paha mieli, kun yrittää keksiä jotain menoa ja pyytää mukaan niin ei lähdetä. Niin monet pakit tullut jo, että itku pääsee, kun kieltäydytään. Vastakutsuja ei tule :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mietin - ennen kuin heitin lusikan nurkkaan. Hyväksyin 6 vuotta sitten sen, että mulla ei ole eikä tule enää koskaan olemaan kavereita, ja lakkasin tuhlaamasta energiaani asialle.