Onko muilla sellaista teiniä joka vaan nyhjöttää sisällä?

Ei ole normaalia.

Juu paitsi ei katso telkkaria. Pelaa paljon, mutta pärjää koulussa. Kai se on nykyään ihan normaalia

Meillä niitä on kolme. lähinnä poistivat vain harrastuksiin. Kaverit ovat verkossa ja skypessa kaikuu puhe. Poikia 13-17.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia.

En mä sitä kysynyt. Kysyin onko kenelläkään muulla samanlaista.

Olen.

Viihdyn parhaiten yksin ja sillä sipuli.

Minä olen teini joka vaan kyhjöttää sisällä! :D Usein menee helposti kuukausi etten näe ketään muita ihmisiä kuin kaupan kassan, haha.

Meidän teini oli juuri tuollainen. Koulun lisäksi oli vain kotona; soitteli kitaraa ja pelasi koneellaan. Oli peleissä tekemisissä mikin kautta kavereiden kanssa.

Monen monituista kertaa yritin saada poikaa lähtemään kavereineen vaikka kaupungille tai jotain, mutta "ei kukaan nykyään kaupungilla ole, ne on netissä" sanoi poika.

Kunnes sitten simsalabim syksyllä aloittaessaan lukion ja saadessaan uusiakin kavereita, muuttui ääni kellossa.

Nyt ovat kavereiden luona tosi paljon, samoin kavereineen täällä meillä. Tyttöystäväkin tuolla on, ja vierailee tytön kotona oikeastaan päivittäin ja ovat meillä.

Käyvät kaveriporukalla pizzalla, kirjastossa jne. Enemmän tuo kavereiden kanssa nykyään on kuin yksin.

Muutos oli positiivinen ja tapahtui itsekseen, ihan pojan ehdoilla.

Olin jo varma, että pojasta tulee peräkammarinpoika, syrjäytynyt ja yksinäinen. Eipäs tullutkaan...=))

Meillä on. En oikein tiedä onko hyvä vai huono juttu.

Mä olin tuollainen teini. Mulla oli tosi huono itsetunto, olisin kaivannut positiivista palautetta ihan keneltä vain: vanhemmilta, sisaruksilta, opettajalta... Nyt jälkeenpäin (vuosien terapian jälkeen) nuo vuodet tuntuvat vähän turhilta. Ymmärrän nykyään, että ainakin teoriassa on mahdollista että joku voisi pitää minusta ja peilistäkin näen, että näytän ihan nätiltä. Ystäviä minulla vaan ei ole vieläkään, en osaa päästää ketään lähelle ja vetäydyn automaattisesti aina kun joku yrittää tehdä tuttavuutta.

Kaikilla ei tietenkään ole tästä kyse, mutta siinä yksi esimerkki.

T nainen 31v

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia.

Nykyään tuo on ihan normaalia.. Ehkä joskus 10v sitten tuolaista käytöstä saattoi ihmetellä muttei nykyään, ajat muuttuu. Toisinaan mietin millaisia nämä nykyteinit on sitten 30-40v:nä tai jopa vanhoina? ihmisillä etenkään nykynuorilla ei ole niin paljoa kavereita enää muutenkaan, tulevaisuudessa tulee olemaan paljon hautajaisia joissa ei ole ketään tai vaan muutama ihminen.

Itse olen 24v ja aloitin uuden ammatin opiskelun amiskassa pari viikkoa sitten ja huomasin että ajat on muuttuneet hirveästi siitä kun itse olin 16-19v opiskelija.. ensinnäkin ne sellaiset "poikaporukat" joissa on 6-10 tyyppiä ovat kadonneet!?

Minun aikana oli ihan normaalia että poikaporukoita oli hirveesti ja niissä tosiaan oli sitä porukkaa... nyt on vaan muutama ja loput on sellasia 2-3 hengen ryhmiä ja paljon on yksin olevia myöskin :o

sitten se että nykyään amiska on paljon rauhallisempi kiitos älypuhelimien, kaikki räplää sitä eivätkä enää juttele sen kaverin kanssa joka olisi siinä vierellä :/

Viime aikoina olen tajunnut että olen onnekas kun lapsuuteni ja tärkeimmät lapsuus ja kouluvuodet vietin 90 -luvun lopulla ja 2000-luvun alussa ja täten sain kokea oikeita kaverisuhteita. Ylä-asteella jo huomasin että netti on monille tärkeämpi kuin kaveri ja jäin vähän tietyllä tavalla ulkopuoliseksi kun meillä kotona ei ollut nettiä D: en koskaan voinut olla mesessä tai ei ollut profiilia irc-galleriassa :D 

Olin aika katkera vanhemmilleni netittömyydestä, netin sain kun muutin 18v:nä omilleni. Haluaisin lopettaa netin käytön (toki laskut maksaisin omalla tai kirjaston koneella) mutta sitten jäisi hirveä tyhjiö elämään kun kaikki on nykyään netissä, myös ne kaverit (?) tai voiko niitä enää kutsua kavereiksi kun niitä näkee livenä harvoin, kuulumiset vaihdetaan netin välityksellä ja jos ei netissä niin sitten whatsappissa.. olisi kiva jos joskus tulisi puhelu "hei mitäs kuuluu, ei olla nähty pitkiin mennäänkö kahville tai vaikka leffaan?" mut ei, kai sit seuraavassa elämässä.

Huolissani olen nykylapsista, mitä se tulee heillä olemaan aikanaan, siis se sosiaalinen elämä? nythän on tyypillistä että vanhemmat on koko ajan netissä/älypuhelimen äärellä, lapsi myös ja vailla huomiota sekä "aitoa" läsnäoloa.

Eli nykylapset (ei kaikki mut huomattava osa) ei saa kotona kunnollista sosialisointia ja eivätkä koulussakaan ja sit ei välttämättä ole sisaruksia, harrastuksetkin maksaa liikaa niin ei ole niitäkään joissa tapaa uusia ihmisiä.

Mulla sentään oli melko "normaali" lapsuus ja kaikki oli ysärillä/2000-luvun alussa ulkona leikkimässä muiden kanssa ja sit vähän vanhempanakin kavereiden kanssa kunnes netti tuli. Sitten kotona äiti sekä sisaruksia ja ikinä en ollut yksin. Sain itse lapsena/nuorena paljon sosiaalista vuorovaikutusta (mitä nykylapset ei välttämättä saa) ja ne varhaiset vuodethan vaikuttaa paljon ihmiseen! toki nykyään olen aina yksin mut kai se kuuluu tähän aikaan.. ehkä tulevaisuudessa ajat muuttuu? huh tulipa pitkä pohdiskelu ja avautuminen... liikaa aikaa kun eipä mua kukaan "kaveri" enää häiriköi :D

Vierailija kirjoitti:

Minä olen teini joka vaan kyhjöttää sisällä! :D Usein menee helposti kuukausi etten näe ketään muita ihmisiä kuin kaupan kassan, haha.

Täälläkin yksi! :) Olen 17-v ja viimeksi olen nähnyt kavereita vapaa-ajalla joskus ala-asteen alkupuolella. Kotona on hyvä olla, joten minne täältä pitäisi lähteä? Ulos? Mitä siellä voi edes tehdä? Kirjastossa käyn joskus koulun jälkeen, mutta sitten kotiin. Kotona on tietokone ja omassa huoneessa joogamatto, jumppapallo, käsipainot ja muuta urheilusälää. Teen kotitreenin kolmesti viikossa.

Meillä on. 13-v poika. Koulussa käy ja pärjää. Kavereiden kanssa "livenä" max kerran kk:ssa, muuten netissä. Meidän vanhempien kanssa lähtee reissuille yms pienellä painostuksella. Olen vähän huolissani, vaikka poika on kivan ja "normaalin" oloinen..

Minä olin tuollainen teini ja nyt olen tuollainen viisikymppinen. Minä nyt vain satun viihtymään kotonani. Paheksun muuten tuota sanaa "nyhjätä" - minä tykkään olla kotona, kaipailen erittäin harvoin seuraa enkä samaistu millään lailla siihen enemmistöön, joka nyhjää ulkona ja vieraisilla kaiken vapaa-aikansa.

Ai niin, ihan fiksu ja normaali, lukenutkin ihminen minusta tuli.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan käy missään, eikä ole kavereita kun ne joiden kanssa pelailee, välillä katselee telkkaria.
Koulussa on kavereita, mutta ei ole niiden kanssa vapaa-ajalla (nekin pelaavat, mutta niitä sentään näkee joskus hengailemassa tuossa ostarilla).

onko koulukaverit samoja joiden kanssa sit pelaa vapaa-aikana? millaisella paikkakunnalla asutte, siis iso kaupunki vai pieni paikkakunta? jos teillä on elokuvateatteri niin osta pojalle säännöllisesti lippu näytöksiin niin poistuu kotoa useammin :) ei toi nykyaikana ole niin ihmeellistä, kuten itse sanoit "eikä ole kavereita kun ne joiden kanssa pelailee" ettet varmasti ole ainoa vanhempi joka painii saman "ongelman" kanssa :D

up

Itse olin kanssa kotona nyhjääjä. Ai että kun oli ihanaa kun raskaan kouluviikon (raskaus tuli siitä sosiaalisena olemisesta, varsinainen koulu oli naurettavan helppoa) jälkeen sai avata vain telkkarin ja katsoa koko tuottiksen Frendejä putkeen! Sitten kun tuli tarve jutella kavereiden kanssa, ei muuta kun mese auki ja juttelemaan. Äiti oli varmaan vaan tyytyväinen ettei tarvinut mua kuskata mihinkään koska pitkät välimatkat maalla, mutta isä antoi aina ymmärtää etten ole normaali kun en ryypännyt alaikäisenä. Kotona nyhjääminen oli ihanaa, isän asenteesta johtuvaa "oudon nuoren" leimaa pääsin purkamaan myöhemmällä iällä psykologin kanssa.

N22

Ps. Suht normaali musta tuli, vaikka edelleenkin jättäydyn mielummin neljällä kerralla viidestä pois opiskelijabileistä vain ollakseni yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia.

Nykyään tuo on ihan normaalia.. Ehkä joskus 10v sitten tuolaista käytöstä saattoi ihmetellä muttei nykyään, ajat muuttuu. Toisinaan mietin millaisia nämä nykyteinit on sitten 30-40v:nä tai jopa vanhoina? ihmisillä etenkään nykynuorilla ei ole niin paljoa kavereita enää muutenkaan, tulevaisuudessa tulee olemaan paljon hautajaisia joissa ei ole ketään tai vaan muutama ihminen.

Itse olen 24v ja aloitin uuden ammatin opiskelun amiskassa pari viikkoa sitten ja huomasin että ajat on muuttuneet hirveästi siitä kun itse olin 16-19v opiskelija.. ensinnäkin ne sellaiset "poikaporukat" joissa on 6-10 tyyppiä ovat kadonneet!?

Minun aikana oli ihan normaalia että poikaporukoita oli hirveesti ja niissä tosiaan oli sitä porukkaa... nyt on vaan muutama ja loput on sellasia 2-3 hengen ryhmiä ja paljon on yksin olevia myöskin :o

sitten se että nykyään amiska on paljon rauhallisempi kiitos älypuhelimien, kaikki räplää sitä eivätkä enää juttele sen kaverin kanssa joka olisi siinä vierellä :/

Viime aikoina olen tajunnut että olen onnekas kun lapsuuteni ja tärkeimmät lapsuus ja kouluvuodet vietin 90 -luvun lopulla ja 2000-luvun alussa ja täten sain kokea oikeita kaverisuhteita. Ylä-asteella jo huomasin että netti on monille tärkeämpi kuin kaveri ja jäin vähän tietyllä tavalla ulkopuoliseksi kun meillä kotona ei ollut nettiä D: en koskaan voinut olla mesessä tai ei ollut profiilia irc-galleriassa :D 

Olin aika katkera vanhemmilleni netittömyydestä, netin sain kun muutin 18v:nä omilleni. Haluaisin lopettaa netin käytön (toki laskut maksaisin omalla tai kirjaston koneella) mutta sitten jäisi hirveä tyhjiö elämään kun kaikki on nykyään netissä, myös ne kaverit (?) tai voiko niitä enää kutsua kavereiksi kun niitä näkee livenä harvoin, kuulumiset vaihdetaan netin välityksellä ja jos ei netissä niin sitten whatsappissa.. olisi kiva jos joskus tulisi puhelu "hei mitäs kuuluu, ei olla nähty pitkiin mennäänkö kahville tai vaikka leffaan?" mut ei, kai sit seuraavassa elämässä.

Huolissani olen nykylapsista, mitä se tulee heillä olemaan aikanaan, siis se sosiaalinen elämä? nythän on tyypillistä että vanhemmat on koko ajan netissä/älypuhelimen äärellä, lapsi myös ja vailla huomiota sekä "aitoa" läsnäoloa.

Eli nykylapset (ei kaikki mut huomattava osa) ei saa kotona kunnollista sosialisointia ja eivätkä koulussakaan ja sit ei välttämättä ole sisaruksia, harrastuksetkin maksaa liikaa niin ei ole niitäkään joissa tapaa uusia ihmisiä.

Mulla sentään oli melko "normaali" lapsuus ja kaikki oli ysärillä/2000-luvun alussa ulkona leikkimässä muiden kanssa ja sit vähän vanhempanakin kavereiden kanssa kunnes netti tuli. Sitten kotona äiti sekä sisaruksia ja ikinä en ollut yksin. Sain itse lapsena/nuorena paljon sosiaalista vuorovaikutusta (mitä nykylapset ei välttämättä saa) ja ne varhaiset vuodethan vaikuttaa paljon ihmiseen! toki nykyään olen aina yksin mut kai se kuuluu tähän aikaan.. ehkä tulevaisuudessa ajat muuttuu? huh tulipa pitkä pohdiskelu ja avautuminen... liikaa aikaa kun eipä mua kukaan "kaveri" enää häiriköi :D

Olen sinua 4v vanhempi, joten muistan tuon ajan kun kaikilla ei ollut koneita tai siellä ei pyöritty niin paljoa, mutta olen joissain asioissa eri mieltä kanssasi: 

1. Tuo hautajaisjuttu: Itse olen viihtynyt omissa oloissani koko ikäni ja eipä itteäni harmita jos hautajaisiini ei tulisi ketään. En minä ole siellä sitä edes todistamassa. 

2. Minua yritettiin pakkososialistaa juuri tuolla: mene ulos leikkimään muiden kanssa ja kyllä sitä tuli tehtyäkin, en hirveästi nauttinut siitä.

3. Minua ei haittaa jos kaverini laittavat whatsappviesteillä kahvipyyntöjä harvoin, koska en jaksa olla joka ikinen viikko lähdössä johonkin, mikä vaatii kanssakäymistä edes kaverin kanssa. Olen introvertti

4. On jo aika, että introverttejä ei pidettäisi outoina, kun nämä tykkäävät olla omissa oloissaan.

5. Minä koen netissä olevat kaverisuhteeni aidoiksi, koska olen luonut myös oikeassa elämässä kaverisuhteet näihin, tosin netissä on mukavampaa kirjoitella kuin soitella, jota inhoan muutenkin yli kaiken. Osaan silti hoitaa tärkeät asiat puhelimitse, mutta juoruamaan en ala.

Tuo tiivis kaveripiirin näkeminen ja jatkuva sosiaalisuus ei vain sovi kaikille ja sen tulisi olla jo nykyään ok. Ja vaikka olenkin voimakas introvertti niin silti olen saanut töitä, koulupaikan, parisuhteen ja niitä kavereitakin. Tosin omilla ehdoillani.