sovitaanko teillä perheessä lomamatkoista
Kun mies vain ilmoittaa että varasi yks kaks itselleen matkan eikä pyytänyt perhettä mukaan.
Kommentit (29)
Meillä mies ei edes haluaisi matkustaa yksin, tekee sitä tarpeeksi työn puolesta. Matkustetaan aina kaksistaan, lasten tai ystävien kanssa. Tilanteen mukaan. Eikä koskaan varata mitään toisen tietämättä etukäteen
No meillä menee niin, että yleensä minä kerron, mitä on ystävien kanssa suunniteltu ja ilmoitan ennen matkan varaamista.
Ei sovita. Kumpikin varailee itsekseen, ja sitten tapellaan siitä kumpi lähtee jos ollaan satuttu varaan samoille päiville kun jonkun pitää olla kotona lasten kanssa. Yleensä pyrin varaamaan mahdollisimman nopeasti omat reissuni, yhteiseltä tililtä kun ne maksellaan niin on hyvä varata silloin kun on vielä saldoa.
Yksinään ei tee mitään yllätysmatkoja mutta viimeksi yllätti koko perheen että oli varannut matkan Teneriffalle koko perheelle<3
Suhteen alussa ollaan sovittu, että molemmilla on oikeus myös siihen omaan elämään myös lomamatkojen osalta. Minä varasin oman matkani Leville täksi viikonlopuksi kirjoittamalle sen perheen yhteiseen kalenteriin ja hän keksi lasten kanssa sitten yhteistä tekemistä ja he lähtevät kylpylään.
Keskustelu lähtee näin esim. Onko 12.3. mitään? 'tarkistaa kalenterista' eipä kummosempaa, okei jos mä voin sitten piipahtaa kavereiden kanssa siellä tai tuolla? Ok.
Tai sitten lähdettäiskö kesäkuussa Hiidenkivelle naakkojen peijaisiin perheenä? Ok.
Kyllä sovitaan ja käytännössä aina matkustetaan yhdessä. Yhdessä myös suunnitellaan. Reissataan monta kertaa vuodessa. Erilaisissa kokoonpanoissa. Joko koko perhe tai sitten me vanhemmat kahdestaan tai sitten vanhemmat ja pienin lapsista. Isommat lapset jäävät monesti kotiin keskenään. Ovat kohta täysi-ikäisiä.
No siis tottakai kysytään toisen suunnitelmista ja sovitaan ajankohta vaikka ilman perhettä reissaisikin.
Meillä neuvotellaan ja sovitaan yhteiset matkat, omat reissut on ilmoitusluontoisia asioita.
Joskus pitää tarttua tilaisuuteen ja matka tulla itselleenkin yllätyksenä kun silmiin osuu hyvä tarjous. Perheessämme saa tehdä myös itsenäisiä ratkaisuja. Kertaakaan ei ole niin huonoa tuuria ollut, että olisimme samaan aikaa matkaa varannut.
No onpas outoa mun mielestä. en haluaisi olla tuollaisessa suhteessa. Me juuri eilen keskusteltiin yhdessä ruokapöydässä lasten kanssa mitä tehdään hiihtolomalla. Mies ei todellakaan edes halua yksin matkalle muuta kuin eräkämppään metsästämään koiran kanssa.
Eipä meillä paljon tarvitse ainakaan lentämällä tehdyista matkoista sopia, kun lentopelkoinen mies ei matkusta yhtään millään tai mihinkään lentokoneella, ja laivoillakaan ei viihdy (en kyllä viihdy minäkään). Minulla on enemmän lomaa kuin hänellä, ja reissaan lasten kanssa noin joka toinen vuosi viikon reissun maalis-huhtikuussa, kun Suomen talvi alkaa ottaa kupoliin. Ei meidän siitä tarvitse keskustella, maksan reissun omasta pussistani. Lapsia (teini-ikäisiä) tosin harmittaa, kun iskä ei tule mukaan, mutta minkäs teet.
Kesälomilla ollaan mökillä ja ulkomaille reissataan autolla, eli yleensä Lappiin ja Pohjois-Norjaan. Kerran mentiin laivalla yli ja käytiin miehen lapsuusmaisemissa (asui lapsena Ruotsissa ja Norjassa). Toisella kertaa sain sen houkuteltua Tanskaan saakka siltaa pitkin. Siinä ne meidän yhteiset ulkomaanreissut.
Tulee mälsää vanhempana, kun lapset lähtee kotoa ja minulla reissujalkaa kutittaa, mutta reissuseura puuttuu. Naispuolisia reissukavereita mulla ei sattuneista syistä ole (paras kaveri kuoli aivoinfarktiin ja toinen on aina rahapulassa)
Meillä sovitaan asiat yhdessä. Meillä on rajallinen budjetti, joten sen käytöstä sovitaan. Ennen mies suunnitteli meille matkoja js nykyään minä olen aktiivisempi. Meillä ei ole ristiriitoja rahan ja ajankäytössä muutenkaan. Tykätään reissata perheenä.
Sovitaan toki matkoista ja enimmäkseen matkustetaan yhdessä. Mutta myös kahdestaan ilman lapsia tai jompikumpi lasten kanssa.
Mutta meillä saa matkustaa yksinkin! On ihanaa perheellisenä ihmisenä päästä välillä liikkeelle ihan omassa rauhassa!!
Ei sovita erikseen. Mies käy kerran vuoteen laskettelemassa viikon tai kaks kavereiden kanssa ja jossain vaiheessa ilmoittaa että sillon ja sillon lähtö ja mä tiedän tämän jo valmiiksi niin ihan ok mulle. Nyt lähtee parin viikon päästä Itävaltaan Alpeille. Ei haittaa mua, en mä pääsis mukaan vaikka tahtoisinkin, en kyllä edes tahdo, koska meidän vauva on siloin 5 viikkoinen.
Vierailija kirjoitti:
No onpas outoa mun mielestä. en haluaisi olla tuollaisessa suhteessa. Me juuri eilen keskusteltiin yhdessä ruokapöydässä lasten kanssa mitä tehdään hiihtolomalla. Mies ei todellakaan edes halua yksin matkalle muuta kuin eräkämppään metsästämään koiran kanssa.
Niin kyllä mekin ruokapöydässä keskustelemme perheen yhteisistä lomamatkoista lasten kanssa, vaikka teemmekin itsenäisiä ratkaisuja omien lomien suhteen. Emmekä lapsia ota myöskään niihin keskusteluhin mukaan jos lähdemme matkalle ihan vaan kahdestaan. Ei meidän tarvitisi olla tiivisti tekemässä kaikkia päätöksiä sen perheen kautta.
Jotekin tuntuu oudolta liian tiivis perhe,jossa kaikki haetaan ja päätetään sen perheen kautta. Ei perheen perustamisen pitäisi sitä tarkoittaa että nyt minulla ei saa olla mitään omaa tai en saa olla enää tervellä tavalla itsekän, jota esim. oma hyvin vointi vaatii.
Erolomake pöytään yllättäen ja pyytämättä, mielipidettä kyselemättä.