Haluan seksiä...

Oletko ajatellut tyytyä siihen, vai mikä avuksi?



En kertakaikkiaan pysty platoniseen kaverisuhteeseen, niitä mulla jo on!

Itselläni (miehenä) sama ongelma. Rakastan todellakin vaimoani, ja meillä jopa on suhteellisen usein seksiä - mutta häneltä puuttuu himo ja antautuminen kokonaan, seksiä on enemmän velvollisuudesta. Kaavamainen hänen kontrolloima seksi ei oikeasti ole tyydyttävää.



Erikoisinta tässä on että erittäin läheisen pariskunnan vaimon kanssa olen ajautunut rinnakkaissuhteeseen, koska meillä molemmilla on ollut tarvetta purkaa tukahdutettuja tarpeitamme tavalla tai toisella.



Tuntuu pahalta pettää, mutta läheisen ja rakkaan ystävän kanssa, joka on samanlaisessa tilanteessa, moraalinen morkkis on vähän pienempi. Olemme kaikki hyviä vanhempia ja lasten etu menee kaiken edelle. Mutta rajansa silläkin miten paljon pystyy tarpeitaan tukahduttamaan.



Sen jälkeen kun olemme muutaman kerran todella kiihkeästi rakastelleet on kaikkien elämä ollut parempaa. Tuntuu jotenkin järjettömältä, mutta näin vain on.

...miehethän tässä tilanteessa taitavat useimmin kärvistellä... En voi ymmärtää niitä naisia, jotka eivät osaa hyödyntää ihanaa miestä sängyssä! ;)



Miten ajauduit rinnakkaissuhteeseen tuttavan kanssa; puhuitteko tilanteestanne aivan avoimesti? Sekoittuvatko tunteet liiaksi mukaan, vai pysyykö suhde puhtaana seksinä (jos se ei alun perin sitä ollutkaan)? Kauanko suhde on jatkunut, ja mitä näet tulevaisuudessa?



Voi taivas miten nytkin haluaisin kyvykkään ja himokkaan miehen tänne... Minulla todella riittäisi halua, intohimoa, uteliaisuutta ja kokeilunhalua, eikä virkamiesmäisesti asiaa lähestyvä mieheni pysty tyydyttämään minua. Jotenkin silti rinnakkaissuhde tuntuu pahalta, koska en halua hajoittaa perhettäni - ja sehän tässä tapahtuisi, jos käry kävisi. Mahtaisiko mieheni ymmärtää, että kyse oli vain seksistä, jota en häneltä saa?



ap

Meillä aviomiehen kanssa on upea seksielämä mutta liian harvoin. Kerta kolmessa viikossa ei riitä minulle.



Olen hyvässä kunnossa, näytän hyvältä ja se vaikuttaa seksiviettiini. Jotenkin on pakko purkaa näitä patoutumia ja otin rakastajan. Hän on minua yli 10v vanhempi (40v), hyvä sängyssä, kokenut.



Mutta ihanaa olisi jos saisin omalta mieheltäni useammin..

Poikkeuksena, että olen mies, eikä meillä ole lapsia. Jonkun aikaa aion vielä katsella muuttuuko asia parempaan suuntaan, mutta en tosiaankaan ole valmis luopumaan seksielämästä tässä iässä. Toivon todella, että minun ei tarvitse muiden kanssa hoidella tarpeitani jatkossa. Muuten jatkaisin mielelläni tämän naisen kanssa hautaan saakka. En vaan pysty nauttimaan muistakaan elämän asioista ilman toimivaa seksielämää.



M31

Vaimoni vietti lopahti pari vuotta sitten ja sen jälkeen olen ollut samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä. Seksielämämme muuttui tylsäksi ja vaimon kannalta ahdistavaksi. Monipuolisuus ja kokeiluvuus katosi ja tapahtui seksuaalinen taantuma, mm. suuseksin antaminen muuttui vastenmieliseksi. Aiemmin arkea kivasti sävyttänyt eroottinen vire katosi.

Olen itse muuttunut seksuaalisesti huomattavasti passiivisemmaksi, omasta mielestäni eroottista vaimoani kohtaan, koska hän kokee sen toisinaan painostavana. Harrastamme seksiä nykyisin harvoin, 3-5 kertaa kuukaudessa. Oma seksuaaliviettini ei ole kadonnut ja janoaa kuvailemaasi eroottista, seksikästä elämää ja tunnetta että myös nainen haluaa minua. Tunnetta, että myös hän haluaa tyydyttää minut.

Parien väliset sukupuolivietit eivät valitettavasti aina täsmää.

Haluaisin itsekin olla uskollinen vaimolleni enkä halua rikkoa perhettä ja elää rakastajan mukanaan tuomassa (mahdollisesti) rasittavassa ja salailevassa ihmissuhdekuvioissa. Tilanne on ristiriitainen, sillä seksi ja erotiikka ovat olennainen osa hyvinvointia. Olet jo tehnyt oman ratkaisusi ja ulkoistanut suhteesta seksin, toivottavasti kuvio toimii. Epäilen että aika harvassa suhteessa on mahdollista ulkoistaa seksi (avoimesti tai salaa) ja jatkaa parisuhdetta niillä tasoilla joilla se toimii.

Lukisin mielelläni kommentteja niiltä jotka ovat pattitilanteen ratkaisseet ja mikä on perheen ja parisuhteen vointi sen jälkeen.

Mies32

Vierailija:

Olen 30-vuotias nainen, naimisissa. Seksielämämme on mielestäni tylsää, minä haluaisin enemmän, useammin ja erilaista. Viettini on voimakas ja olen eroottinen, mieheni taas ei tunnu sänkypuuhista innostuvan lainkaan, eikä muusta eroottisesta värinästä, mikä asian ympärille kuuluu.

?

Ihanaa huomata että on muitakin jotka ovat samassa tilanteessa. Mieheni on myös kadottanut kaikki halunsa ja nykyisin touhutaan jotain lauantaina pimeässä peiton alla kun lapsi on nukahtanut ja silloinkin se on enemmän kuin ala-arvoista. Miehelleni se on pelkkä suoritus ja itse jään kylmäksi kuin jääpuikko. En ole yhtä rohkea kuin sinä että ottaisin rakastajan ajatuksissa on kyllä käynyt. Mieheni tylsyys on alkanut tarttumaan minuunkin. Miksi nähdä vaivaa että näyttää hyvältä tai on seksikkäät alusvaatteet päällä kun ei hän niitä huomaa millään tavalla.

Tässä miettii että pitääkö jaksaa vielä kauan vai onko jotain jippoja jolla sais mieheen taas eloa?

Olen siis miehetön kokonaan, seksistä paljon nauttiva nainen. Luettuani kaikki nämä edelliset mieleeni tuli kysyä, onko teillä kaikilla ollut aina näin? Että seksielämän tarpeet ja halut eivät ole kohdanneet? Vai onko seksielämältä hyvin alkanut suhde muuttunut yllättäen tai hiipumalla?



Olen yksin nyt; viimeisen miesystävän kanssa lopetin seurustelun puolen vuoden jälkeen kun mies halusi vain kerran viikossa, pimeässä ja peiton alla. Kun on ollut kokemusta aloittajan kaipaamasta seksistä eli kokeilunhalua ja intoa molemmilla, pitkiä rakasteluja ja välillä pikapanoja, ihanaa suuseksiä puolin ja toisin, rakastelua puistossa ja parvekkeella, seksiä USEIN, kiihkeitä s-posteja ja tekstiviestejä, leluja ym. ym. niin en mitenkään voinut jäädä suhteeseen tämän viimeisimmän, " muuten kaikin puolin ok" miehen kanssa! Mulle ei yksi asento ja kerran viikossa vaan riitä.



Nyt sitten etsin sitä miestä, jonka kanssa seksihalut kohtaisivat.

olen täysin samanlaisessa tilanteessa..olen jo pitkään kaivannut seksiin juuri tällaista eroottista latausta, tunnetta, että on yhtä toisen kanssa. Kotona sitä ei ole eikä tule, sen jo tiedän. Olin pitkään haaveillut tunteesta, kunnes tietyt asiat veivät minua eteenpäin. Löysin miehen, jonka kanssa suutelu ja muu vei taivaaseen. En ole eläissäni voinut kuvitella, että toisen ihmisen kanssa voi suutelun tasolla kokea jotain niin ihanaa, kolmen tunnin suutelu vie tajunnan tason johonkin aivan muualla...muuten miehen kanssa synkkasi huumori ja kaikki muu...mutta.....tunteet astuivat kuvaan ja molemmilla on perhe. Lopulta kuukausien ihanan ajan jälkeen tiemme erosivat ja vielä ei ole mennyt päivääkään, etten tätä miestä ajattelisi..elämäni mies..ehkä!!



Mutta parisuhteeni on karilla ja tällä hetkellä menee koko ajan huonommaksi. Yksi lapsi, jonka takia olen yrittänyt, mutta taitaa olla aika ottaa se askel ja alkaa etsimään sitä elämää, jossa saa sen tyydytyksen, että voi sanoa olevansa onnellinen :)

Rinnakkaissuhde ei ole kovinkaan pitkään ollut, vajaan kuukauden. Se alkoi sattumalta, kävelimme vain illalla pimeissä rapuissa kahdestaan lähekkäin ja yhtäkkiä halasimme, suutelime ja harrastimme suuseksiä. Emme paljon puhuneet ja muutama ilta myöhemmin törmäsimme taas ja jatkoimme siitä mihin viimeksi jäimme. En ole ikinä ollut niin jännittynyt kuin silloin.



Nyt olemme myös keskustelleet aiheesta, ja todenneet että olemme tällä hetkellä molemmat tämän tarpeessa. Tunteita emme edes tarvitse peitellä, olemme olleet läheisiä ja rakkaita ystäviä jo vuosikymmeniä.



Tulevaisuudesta on vaikea sanoa. Tänään tapasin hänet taas, halasimme mutta siihen se jäi tällä kertaa ja fiilis on oikein hyvä. Ei me mitään tuhoja olla käynnistämässä, ystävyydessämme on vain uusi ulottuvuus.



En usko että tällaista voi kovinkaan usein sattua, ja ehkä huijaamme itseämme, mutta minusta tästä salaisesta suhteesta kaikki hyötyvät.

seksi on elämän nautinnoista suurin joten sen täytyy olla parisuhteessa kunnossa muuten ei tule mitään. Halut vaan ovat niin erilaisia, joku haluaa kerran viikossa toiselle kerta päivässäkään ei riitä. Itse olen onnellinen että vaimo on sun kaltainen haluilttaan ja seksiä on runsaasti ja monipuolista.

kanssa sama juttu. Mä haluaisin paljon ja useasti ja eri paikoissa, mutta mies ei innostu.



Tödella turhauttavaa kun kolmikymppisenä on seksielämä ohi.

Kai munkin pitää hankkia rakastaja, koska perhettä en haluaisi oman seksinnälän takia rikkoa.

Mun on vaikea käsittää tätä aihetta. Olen eronnut ja saanut viimeaikoina melko paljon hyvää, kiihkeää, monipuolista seksiä. Mulle taas näyttää olevan mahdotonta löytää ihmistä, jonka kanssa synkkaisi aivojen tasolla, jonka elämäntapa sopisi omaani, joka ymmärtäisi mua, jota minä ymmärtäisin jne. Mielstäni se on paljon paljon vaikeampaa löytää. Nytkin on kaikinpuolin mukiinmenevä mies tarjolla, komea, pitkä, eronnut ja vapaa, ja seksikin on taivaalista rakastelua, koska hän on fiiliksissä ja todella rakastelee minua, minä nautin, saan ja nautin mutta. Mutta sitten- jutut ei mene täysillä yksiin ja puuttuu se " sielujen sympatia" . Siksi mun on vaikea käsittää sitä, kuinka joku voi sanoa, että " olisin muuten tämän naisen kanssa vaikka hamaan hautaan mutta seksi ei toimi" . Miten niin ei toimi jos kerran vierellä on muuten sopiva ihminen???????????????

ja enpä yksiselitteisesti halua ottaa kantaa mikä neuvoksi, mutta olen käynyt läpi juuri aika pitkän prosessin asian kanssa. Yritin vuoden verran kieltää asian, koska meillä oli ulkoisesti täydellinen perhe. Seurauksena keskivaikea masennus, pitkä terapia, lääkitys ja työkyvyttömyys ja tietenkin ero. Enää en yritä olla muuta kuin olen enkä uskoisi sen koituvan lastenkaan eduksi. Olen kohdannut miehen jonka kanssa seksuaalisesti olemme samalla aaltopituudella ja en enää koskaan yritä väittää ettei seksuaalisuus olisi tai saisi olla normaalille ihmiselle tärkeää...

Mutta rehellisesti sanottuna en niinkään pelkää ystävättäreni siippaa kuin oman vaimoni satuttamista. Kaikki osapuolet ovat rakkaita ja hyviä ystäviä, ja tällainen kuvio on kieltämättä aikamoinen riskipeli.



Katsotaan päivä kerralla.

Kieltämättä tilanne on aika vaikea. Huomaan kaipaavani tätä ystävätärtä todella paljon. Hän on sekä rakas ystävä että paras seksikumppanini ikinä. Hämmentävää.

sitä vaan kaipaa enemmän kaikkea lisämaustetta ja mieheltä ei kai puhumallakaan sellasta irtoa. :/

Meillä oli aika samanlainen tilanne nyt kolmannen lapsen syntymän jälkeen. En nyt jaksa alkaa selittelemään tarkemmin, yhdistelkää edellisten viestien tekstit niin saatte varmaan aika hyvän kuvan tilanteesta.



Mutta... Sitten homma räjähti käsiin ja saimme sen ratkaistua (tämä siis toimi meillä, en väitä että se toimii kaikilla ja kaikissa tilanteissa):



Ja ratkaisu oli:



* Aluksi kunnon riitä, molemminpuoliset loukkaantumiset, jne.

* Sitten alettiin puhua miltä kummastakin tuntuu ja miten toinen käsittää tilanteen. Paino on sanalla miltä kummastakin tuntuu, sillä tunnehan ei ole koskaan väärä etkä voi sanoa toiselle ettei sinusta saa tuntua tuolta.

* Vaimo koki aktiivisuuteni riittämättömyytenä, painostuksena, vaatimuksina, jne. Minä koin vaimon vastustelevana, passiivisena, jne... (se tavallinen tarina)

* Puhuttuamme myönsimmme reilusti että meillä on erisuuruiset ja erilaiset tarpeet. Ihan oikeasti: miksi pitää leikkiä että parisuhteessa molempien seksuaalisuus on samanlaista ? Me ollaan muutenkin erilaisia ihmisiä. Minulle se ainakin oli vapauttava ajatus, minun ei tarvi tuntea syyllisyyttä siitä että haluan eri asioita eri määriä kuin vaimoni.

* Rakastamme toisiamme, ja koska probleema oli nyt tunnistettu aloimme miettiä (konkreettista) ratkaisua.

* Vaimo pyysi minua tekemään (paperille) listan asioista joita haluaisin kokeilla ja miten haluaisin purkaa seksuaaliset tarpeeni. Tämä siksi että asiat saisivat konkreettisen nimen eikä tulisi sellaista epämääräistä yleistä painostavaa oloa että tuo toinen nyt selvästi haluaa jotakin mutta toinen ei tiedä mitä.

* Tein (hyvin konkreettisen) listan jonka sitten kävimme yhdessä läpi kohta kohdalta.

* Tarpeiden erilaisuuteen liittyen sovimme että on kolmenlaista seksiä:



1. Yhteistä (molemmat huomioivaa seksiä)

2. Antamista (Jos toinen HALUAA antaa) vaikka ei itse olekaan sillä tuulella. Vaimon ei siis tarvitse " nauttia" ja minun ei tarvitse huomioida hänen nautintoaan vaan voin keskittyä panemiseen ja omaan tunteeseen. Tässä on siis kyse yksipuolisesta " lahjasta" jonka vaimo haluaa antaa omasta halustaan. Minä en puolestaan saa vaatia vaimolta että hän laukeaisi seksi olisi molemminpuolista, jne.

3. Puuhaan itsekseni, eli konkreettisesti jos haluan seksiä mutta vaimo ei innostu vaihtoehdoista 1 tai 2 hän voi ihan reilusti ehdottaa/kannustaa että sinähän voisit vaikka tehdä itsellesi. Sovimme myös että tähän tarkoitukseen voisi ostaa vähän leluja (esim. fleshlightin).



* Uuden kokeilemiseen liittyen tein listan asioista joita haluaisin kokeilla. * Kävimme listan yhdessä läpi, mietimme miltä se tuntuisi minusta ja vaimosta ja lähes poikkeuksetta sovimme että tuota voisi joskus tehdä/kokeilla. Tärkeää vaimosta oli kuitenkin että uusia juttuja ei tule liian usein ja että niistä on sovittu/puhuttu etukäteen ihan reilusti (niitä ei ehdoteta ihan yllättäen kesken puuhailun). Kävi siis ilmi että ongelma ei ollut uuden kokeilussa vaan siinä että vaimo koki kokeilunhaluni epämääräisenä/painostavana, jolloin defenssimekanismi oli lähtökohtaisesti kieltäytyä kaikesta. Ts. Karrikoidusti sanottuna hän koki että jos hän sanoo vähänkään positiivisesti esim. seksileluista olen heti ostamassa niitä sadoilla euroilla ja tunkemassa häneen valtavaa tekokikkeliä...



Lopputuloksena seksielämämme on parantunut valtavasti. Vaimoni haluaa paljon enemmän kun hänellä ei ole mitään paineita siitä että hän kokisi että hänen tulee haluta. Vaimoni on tyytyväisempi ja hoksannut että moni uusi juttu tuntuu tosi kivalta. Minulla on paljon tyydyttyneempi olo ja monia uusia juttuja on tullut kokeiltua. Tottakai sitä vieläkin takutaan joskus, mutta nyt kun perusperiaatteen on sovittu selviämme näistä ihan vain muistelemalla noita keskusteluja (jotka muuten riitoineen veivät lähemmäs viikon).



Kannattaa kokeilla, vaihtaminen / pettäminen ei ole ratkaisu, ratkaisuja on muitakin.



T. Joku jossakin

..ei voi kuin onnitella fiksusta vaimosta ja onnistuneesta tavasta purkaa ongelma.



Meillä on meneillään seitsemäs ongelmavuosi (olemme olleet pitempään yhdessä) ja olen luopumassa toivosta että asiat enää merkittävästi muuttuisivat. Eri terapeuteilla olemme käyneet, ja aina asiat muuttuvat vähäksi aikaa paremmiksi mutta sitten vähän ajan kuluttua vaimoni ei enää jaksa yrittää ja sulkeutuu agressiivisen kuorensa taakse taas.



Tällä hetkellä on meneillään taas uusi terapiarundi, ja toden totta hänellä on taas jonkinlaisia haluja, mutta seksi on edelleen _laadullisesti_ valovuosien päässä siitä mitä oikeasti kaipaan.



Nyt olen jo tottunut ajatukseen että elääkseni onnellisena seksuaalisena olentona minulla on pitää vain yksinkertaisesti olla vaimon lisäksi rakastajatar joka on myös hyvä ja läheinen ystävä. Ennen kuin otin askeleen ulos syyllistin itseäni (kuten vaimonikin syyllisti minua) kaikista ongelmista, aina siitä etten tehnyt tarpeeksi kotitöitä siihen että seksuaaliset tarpeeni painostivat häntä - aika liki miten kuvasitkin asian.



Meillä vaan yksi osapuoli ei osaa pitkällä tähtäimellä ajatella asioita niin fiksusti ja analyyttisesti kuin te olette tehneet, hänen maailmassaan seksiä harrastetaan vain silloin kun hän sitä haluaa ja hänen haluamallaan tavalla. Se on kuulemma nykynaisen tasa-arvoinen oikeus.



En voi sille mitään, mutten enää jaksa edes hävetä sitä että tiedän ensi viikolla taas tapaavani sitä naista joka oikeasti haluaa minua ja joka osaa myös nauttia siitä kun minulla on ohjakset käsissä, osaa ottaa ja tulla otetuksi.