Omat koulut niille, jotka voivat laulaa Suvivirren

Marxilainen intersektionalismi tajusi ettei isoa porukkaa kiinnosta kommunismin totalitarismit. Siksi keksittiin vähemmistöt, niiden varjolla voidaan kyykyttää enemmistöä ja intersektionaalit saa mitä halusivat, valtaa.

Itse haluaisin lapselleni resilienssiä ja kykyä itse joskus päättää omista asioista. En halua sitä, että äärivasemmisto päättää lapseni puolesta mitä hän ajattelee, laulaa tai sanoo.

Kukaan ei Suomessa pakota laulamaan suvivirttä. Ihmisellä on omakin vastuu toiminnoista. Koulussa nykyään voi kävellä ulos, jos ei halua kuulla jotain. Omana kouluaikanani ei olisi tullut kuuloonkaan. Se olisi ollut vähintään jumalanpilkkaa ja olisi tullut koululta seuraus. 

Kun ajatellaan mitä kaikkea koulutus ihmiselle antaa ihan äidinkielestä, matematiikasta ja vieraista kielistä reaaliaineisiin, taideaineisiin ja  liikuntaan asti, on kyllä suvivirren laulaminen jossakin juhlassa aika mitätön asia.  Mutta juuri tällaista jankkaustahan ne koulukeskustelut joidenkin älypäiden mielestä ovat.  Juhlat, retkien hinta, ruokailu, opettajien lomat, siinähän ne suurimmat ongelmat koulussa ovat.  Kukaan ei edes huomaa koulun varsinaista tehtävää: opetusta.