Kätilöstä kysymys

Olen samaa mieltä aloittajan kanssa.

En koe. En edes tiedä onko kätilöinäni toimineet synnyttäneet itse.

Tuolla ajatusmallilla syöpälääkärin pitäisi olla entinen syöpäsairas, hammaslääkärillä omakohtainen kokemus juurihoidosta, kirurgilla leikkauksia takana että tietää miltä tuntuu leikkauksen jälkikivut jne. Naurettava ajatus. Kätilö on suomessa pitkän ja hyvän koulutuksen saanut ja heistä suurin osa on vielä lapsettomia valmistuessaan ja apua joku koko elämänsä! Joku voi olla miespuolinen! Kyllä on suomi pullollaan huonoja kätilöitä. Jeesus!

No itsekin jotakin sellaista selitin ekan synnytyksen jälkeen, mutta sittemmin kyllä hävetti. Ehkä sillä joku psykologinen merkitys ekassa synnytyksessä oli, että jotenkin oli uskottava se kätilö minun silmissä sitä kautta kun oli itsekin äiti. En kyllä kysellyt miten hänen synnytykset oli menneet, tiedä vaikka olisi halunnut pelkosektion. Joka tapauksessa ne on saattaneet olla aivan erilaisia kuin minun synnytykset. Seuraavissa synnytyksissä en ajatellutkaan koko asiaa, olihan siinä huoneessa ainakin yksi joka oli jo synnyttänyt (minä).

Vierailija kirjoitti:

No itsekin jotakin sellaista selitin ekan synnytyksen jälkeen, mutta sittemmin kyllä hävetti. Ehkä sillä joku psykologinen merkitys ekassa synnytyksessä oli, että jotenkin oli uskottava se kätilö minun silmissä sitä kautta kun oli itsekin äiti. En kyllä kysellyt miten hänen synnytykset oli menneet, tiedä vaikka olisi halunnut pelkosektion. Joka tapauksessa ne on saattaneet olla aivan erilaisia kuin minun synnytykset. Seuraavissa synnytyksissä en ajatellutkaan koko asiaa, olihan siinä huoneessa ainakin yksi joka oli jo synnyttänyt (minä).

Oikeasti. Mä ajattelin että toi on sentään hoitanu niin monta synnytystä, ja lukenu sitä ennen niin monta vuotta ettei mulla ole hätää. Jos siihen riittäsi se, että on synnyttänyt olisi naapuri voinu toimia kätilönä.

Ja mulla ei tullut siinä tilanteessa mieleenkään kysyä, onko kätilö itse synnyttänyt. Oletan että oli kuitenkin ollut useammassa synnytyksessä mukana kuin minä.

Ammattitaito, synnyttäjän aito kohtaaminen ovat asioita, joilla on merkitystä. Ei sillä, onko kätilö itse synnyttänyt.

Ei sillä ole mitään merkitystä. Hyvä hoitaja

- ymmärtää että potilas on itse oman tilansa paras asiantuntija. 

- tarjoaa potilaalle parasta mahdollista hoitoa koska potilaalla on oikeus vaikuttaa saamaansa hoitoon

- kunnioittaa potilaan päätösvaltaa, tunteita ja tarpeita

- ymmärtää että potilas on tärkein ja hoitaja potilasta varten

Huono hoitaja

- kuvittelee tietävänsä miltä potilaasta tuntuu ja mitä potilas tarvitsee paremmin kuin potilas

- kohtelee potilasta objektina jota hoidetaan hoitajan oman ideologian mukaan esimerkiksi kivunlievitystilanteissa

Se onko synnyttänyt vai ei, ei kerro mitään siitä miten potilaan kohtaa. Potilas haluaa kohtaamisen jossa hän tulee nähdyksi ja kuulluksi ja saa hoitoa.

Minä olin varmasti ollut useammassa synnytyksessä mukana kuin kätilöni, ja varmasti myös nähnyt enemmän erikoistilanteita. Mutta ei se haitannut, hän osasi hommansa ja minä synnytin. Hienosti meni.

No periaatteessa ajattelen kuten ap. Kuitenkin synnytyskokemukset on niin yksilöllisiä ja erilaisia, että miten synnyttämätön kätilö lopulta eroaa siitä, että on kätilö, jolla on vaikka ollut todella helpot synnytykset? Pystyykö sellainen yhtään paremmin asettua vaikeasta ja todella kivuliaasta synnytyksestä kärsivän synnyttäjän rooliin?

Kyllä se kokemus on minulle kuitenkin ehkä tärkeämpää. Tai ylipäätään se, millainen tyyppi kätilö on. Olen itse synnyttänyt kolme lasta ja ensimmäinen kätilöni oli ehdottomasti paras, viimeinen huonoin. Olen myös toiminut doulana ystävälleni ja hänen kätilönsä oli ihan törppö. Onneksi viimeisille metreille vaihtui vuoro ja tuli ihana vanhempi kätilö avuksi.

kipi kirjoitti:

Koetko sinä että sellainen kätilö joka on itse synnyttänyt on parempi kätilö kuin sellainen joka ei ole synnyttänyt.

Miksi?

Itse vastaisin tähän että minä koen kätilön joka on itsekkin synnyttänyt on parempi, hän tietää omakohtaisesti miltä synnytys ja sen kivut tuntuvat.

Entä jos kätilöksi sattuisi se eilinen synnyttänyt palstalainen, joka ei voinut käsittää miten synnytys voisi olla hankalaa tai miten siihen saa hukattua niin paljon aikaa?

Mun mielestä sillä ei ole väliä: ne synnytyskivut ja kokemukset on joka tapauksessa yksilöllisiä.

Toisaalta, se se vasta hirveää olisikin, kun kätilö selittäisi aitoon av-tyyliin ettei se synnyttäminen nyt mitenkään voi sattua - ole huutamatta nyt - kun hänkin vaan voimaannuttavasti liu'utti lapsen ulos... Niin näinhän se sit muidenkin kohdalla menee.

.

En ole kysynyt kätilöiden synnytyksistä enkä kysy - ei kuulu mulle kunhan hoitavat työnsä asiallisesti.

kipi kirjoitti:

Koetko sinä että sellainen kätilö joka on itse synnyttänyt on parempi kätilö kuin sellainen joka ei ole synnyttänyt.

Miksi?

Itse vastaisin tähän että minä koen kätilön joka on itsekkin synnyttänyt on parempi, hän tietää omakohtaisesti miltä synnytys ja sen kivut tuntuvat.

Jokainen tuntee synnytyksen ja kivut ihan omalla uniikilla tavallaan. Se mikä on toiselle sietämätön kipu, voi olla toiselle ihan olankohautuksella ohitettava. Meitä kun on moneen junaan. Eli ei, en koe että synnyttänyt kätilö on parempi työssään kuin synnyttämätön kätilö. Olishan se tietty aika raflaavaa, jos ihan helvetillisen synnytyksen kokenut kätilö rääkyisi siinä kauhusta panikoivan ensisynnyttäjän mukana, tuskassa myötäeläen... :'D

Vierailija kirjoitti:

Tuolla ajatusmallilla syöpälääkärin pitäisi olla entinen syöpäsairas, hammaslääkärillä omakohtainen kokemus juurihoidosta, kirurgilla leikkauksia takana että tietää miltä tuntuu leikkauksen jälkikivut jne. Naurettava ajatus. Kätilö on suomessa pitkän ja hyvän koulutuksen saanut ja heistä suurin osa on vielä lapsettomia valmistuessaan ja apua joku koko elämänsä! Joku voi olla miespuolinen! Kyllä on suomi pullollaan huonoja kätilöitä. Jeesus!

Nyt ei sanottu että kukaan kätilö olisi huono! Vaan mielipidekysymys siitä että kumman koet paremmaksi itse!

Kyllä kätilöt osaavat hommansa vaikka eivät olisi synnytystä itse kokeneet, kyllä heille on selvää miten kovaa kipua se voi olla, kun tietävät kaiken niin tarkkaan. Minulla on ystävinä vain lapsettomia kätilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itsekin jotakin sellaista selitin ekan synnytyksen jälkeen, mutta sittemmin kyllä hävetti. Ehkä sillä joku psykologinen merkitys ekassa synnytyksessä oli, että jotenkin oli uskottava se kätilö minun silmissä sitä kautta kun oli itsekin äiti. En kyllä kysellyt miten hänen synnytykset oli menneet, tiedä vaikka olisi halunnut pelkosektion. Joka tapauksessa ne on saattaneet olla aivan erilaisia kuin minun synnytykset. Seuraavissa synnytyksissä en ajatellutkaan koko asiaa, olihan siinä huoneessa ainakin yksi joka oli jo synnyttänyt (minä).

Oikeasti. Mä ajattelin että toi on sentään hoitanu niin monta synnytystä, ja lukenu sitä ennen niin monta vuotta ettei mulla ole hätää. Jos siihen riittäsi se, että on synnyttänyt olisi naapuri voinu toimia kätilönä.

En sanonut että olisi tai ei olisi ollut hätää tai että kuka vain synnyttänyt olisi voinut toimia kätilönä. Vaan sanoin että sillä oli ehkä jotakin psykologista merkitystä ja toi tiettyä uskottavuutta, ja tarkoitin lähinnä sitä että itseäni se hieman jossain vaiheessa rauhoitti ensimmäisellä kerralla. Ja nimenomaan sellaisessa vaiheessa, kun synnyttäjänä ei enää pysty miettimään että "monenko vuoden koulutus se kätilöillä Suomessa taas olikaan", vaan kun ollaan vähän muissa sfääreissä. Ei tietenkään se minun aavistus hänen omakohtaisista kokemuksistaan ollut mikään merkittävä tekijä kokonaisuuden kannalta, mutta kuitenkin pieneltä osin lisäsi kätilön auktoriteettia silmissäni kun on itse täysin tuntemattoman ja pelottavan asian edessä. Mitään tekemistä sillä ei ollut minkään teknisen taitavuuden kanssa.

Ja myöhemmissä synnytyksissä sillä ei ollut enää mitään väliä, kun en enää kuvitellut synnytyksestä ihmeitä, vaan kätilöltä toivoin pääasiassa lapsen kätilöintiä.

Kukaa muu ei voi tietää miltä juuri sinun synnytys tuntuu, koska se on niin yksilöllinen tapahtuma. Synnyttäneeltä kätilöltä tuskin tulee yhtään sen enempää tukea kuin lapsettomalta. Koulutus sekä kokemus on ne mitkä vaikuttaa kätilön ammattitaitoon.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla ajatusmallilla syöpälääkärin pitäisi olla entinen syöpäsairas, hammaslääkärillä omakohtainen kokemus juurihoidosta, kirurgilla leikkauksia takana että tietää miltä tuntuu leikkauksen jälkikivut jne. Naurettava ajatus. Kätilö on suomessa pitkän ja hyvän koulutuksen saanut ja heistä suurin osa on vielä lapsettomia valmistuessaan ja apua joku koko elämänsä! Joku voi olla miespuolinen! Kyllä on suomi pullollaan huonoja kätilöitä. Jeesus!

Ei nyt sentään. Syöpälääkäri on jo ennen erikoistumistaan nähnyt monenlaista vaivaa ja syöpäkipuja. Syövän ymmärtämisessä hän on toki kuulojensa varassa, mutta ilman omakohtaista kokemusta hän ei edes yritä arvioida toisten kokemusta oman taustansa kautta, vaan näkee tilanteen objektiivisemmin. Kokemus lisää subjektiivisuutta, mutta toisaalta lääkäri jos kuka ymmärtää jokaisen syövän etenemispolun olevan erilainen. Eri elimet aiheuttavat erilaisia kipuja. Kokemus kuitenkin lisää potilaan yleisen tuskan ja ahdistuksen ymmärrystä.

Kätilökin voi koulutuksen ja työkokemuksen kautta ymmärtää erinomaisesti, mistä synnytyksessä on kyse. Ilman omakohtaista kokemusta tietää, mitä synnytyksessä tapahtuu. Synnytys on kuitenkin tapahtuma, jossa uuden elämän syntyminen on joka kerta äidille ainutkertainen kokemus, jota voi ymmärtää syvemmin vasta, kun on saanut itse lapsen. Se tuo kaikenlaista stressiä, mutta auttaa myös kestämään pahatkin kivut, jonka takia voi vierestä olla vaikea ymmärtää jonkun muun sietämien kipujenkaan mittaluokkaa. Ilman sitä uutta pientä lasta kukaan kipuja kokenut ei sivuuta sellaisia kipuja asiaankuuluvina.

Moni synnyttäjä "unohtaa" hetkeä aikaisemmin olleet kivut saadessaan vastasyntyneen lapsensa syliin. Siitä voi syntyä sen kokemattomalle kuva, ettei ne kivut voi olla niin pahat kuin operaatioissa, joissa toinen on tuskaisena kokemastaan vielä tunteja myöhemmin. Synnyttänyt kätilö tietää mistä on kyse.