Kysymyksiä pidennetystä oppivelvollisuudesta

ryhmäkoko mitoitetaan vastaamaan asetuksia, eli luokalla ei sit ole enempää kuin 20 oppilasta. En tosin tiedä yhtään tapausta että luokassa olisi vain yksi pidennetyn oppivelvollisuuden oppilas, mutta ei se mahdotonta ole.



Tuttavani tytär sai opiskella koko ala-asteen 15 oppilaan luokassa, yksi oli cp-vammainen tyttö ja kaikki olivat todella tyytyväisiä järjestelyyn.

...että on tietenkin kaikkien oppilaitten etu, jos luokan koko rajoittuu 20:een, vaikkapa sitten sen takia että siellä on pidennettyä oppivelvollisuutta suorittava oppilas mukana. Mutta oikeastaan haen vastausta kysymykseen, voiko esim. kunnan kouluviranomaiset käyttää tätä ikään kuin aseena sitä vastaan, että pidennetyn oppivelvollisuuden suorittavaa lasta ei voida ottaa normaaliin yleisopetukseen sen takia, että koulussa ei ole mahdollista järjestää luokkaa, jossa on vain tuo 20 oppilasta? Tulipas pitkä ja hankala virke, toivottavasti joku kuitenkin ymmärtää mitä ajan takaa. Toisin sanoen, voivatko vanhemmat vaatia että lapselle täytyy järjestää paikka yleisopetuksessa kaikesta huolimatta? Kuinka paljon vanhempia tässä asiassa OIKEASTI kuunnellaan, onko asiaan todellisuudessa mitään mahdollisuuksia vaikuttaa?



Meillä on tilanne sellainen, että jonkinlaisesta kielenkehityksen ongelmasta lapsella on kysymys, ja pidennetyn oppivelvollisuuden mahdollisuudesta on puhuttu, mutta mitään päätöksiä siitä ei ole tehty. Kovasti haluaisin selvittää, millä tavalla tuo pidenetty mahdollisesti vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen, mitkä ovat sen edut ja haitat. Jotenkin tuntuu, että tässä vaiheessa elämää ei haluaisi liiaksi rajoittaa lapsen mahdollisuuksia.



Terveisin alkuperäinen

Lähti liian aikaisin tuo äskeinen viesti.



Kyllä lapsi voi opiskella normaalissa koulussa normaalilla luokalla vaikka pidennetty oppivelvollisuus päätös olisi tehty. Ja sen voi myös purkaa.



Tällä tavoin annetaan erityislapsille mahdollisuus erituiseen tukeen. Ja tuo päätös velvoittaa kuntta tai kaupunkia järjestämään hänelle tietyt palvelut. Meillä poika aloutti nyt erityiskoulussa ensimmäisen luokan. Ja viime keväästä asti on ihan koulun puolesta mietitty, että on tuolla ehkä vain vuoden jonka jälkee siirtyy omaan koulun normaali oppilaiden pariin.



Tuolla pidennetyllä oppivelvollisuudella takaat tietyt palvelut lapselle myös ennen koulun alkua. Meillä päin lapset joilla on pidenneytty oppivelvollisuus päätös tehty ajoissa on 5- vuotiaana " esikoulussa" eli päivähoitomaksu putoaa. Samoin mikäli lapsi on normaalissa ryhmässä erityislastentarhan opettaja pitää hänelle omia tuokioita viikottain. Ja 6- vuotiaana normaali eskariin mennessä koulusta käy opettaja pitämässä tuokioita lapselle. Eli kuntoutusta ajatellen tuo on hieno juttu.

Meidän esikoiselle ollaan hakemassa pidennettyä oppivelvollisuutta vasta kolmatta luokkaa varten. Täälläpäin on tapana yhdistellä luokkia kolmannella eli lapsia olisi silloin luokassa n.30. Sillä taataan luokkakoon säilyminen nykyisessä eli 21 oppilaassa (sopii meille ja rehtorille!).

Tokaluokkalaisemme on integroituna yleisopetukseen lähikoulussamme. Hänellä on henkilökohtainen avustaja.



Vanhemmat tekevät lasta koskevat päätökset! Viranomaiset, kuntoutustyöryhmä vain suosittelevat.

Pidennetty oppivelvollisuus takaa lapselle tarvittaessa tukitoimia (tukiopetusta, henk.koht.oppisuunnitelman esim. vieraissa kielissä, avustajan yms) sekä koululle lisärahaa. Pidennetty oppivelvollisuus ei haittaa lasta, päinvastoin!

Luhtalitukka, kyselet samaa mitä itsekin olen pohtinut. Siis sitä, miten se 20 oppilaan raja voi joissain tapauksessa aiheuttaa sen, että lasta ei integroidakaan normaaliluokkaan vaan mieluummin laitetaan erityisluokkaan. Jos vaikka koulussa on 25 lasta ikäluokassa, täytyisi tuon yhden oppilaan takia muodostaa kaksi luokkaa. Ei halpaa lystiä! Tietysti löytyy päinvastaisiakin tapauksia, jolloin koulu ilomielin ottaa erityisen mukaan, koska silloin saavat sopivasti tunteja.



Minusta tuo sääntö on aivan liian sokea kaikille mahdollisille variaatioille. Entä jos laki sanoisikin, että lapsen ja lapsen luokan on saatava tarpeeksi tukea? Että tuen tyypit sovittaisiin tapauskohtaisesti? Joskus voisi olla paljon parempi, jos luokkaan saataisiin avustaj(i)a kuin luokan koon pienentäminen. Tai jos sinne saataisiin erityisopettaja osalle tunneista. Tai jos ikäluokan 40 lapsesta muodostettaisiin luokat siten, että yhdellä luokalla on vaikka 25 tavista mukaanlukien pari dysfaatiokkoa tai kehitysvammaista, ja toisella luokalla on 15 vilkkaampaa tapausta.

tytöllä pidennetty oppivelvollisuus. Meidän tärkein syy hakea tuota pidennettyä oppivelvollisuutta, oli varmistaa että tyttö PÄÄSEE! erityisluokalle = pienluokalle, jossa on riittävän paljon aikuisia ja mahdollisimman pieni ryhmäkoko.



Toivon ettei hän joudu missään vaiheessa opiskelemaan luokassa jossa on 20 oppilasta tai enemmän, koska se on liian suuri ryhmäkoko normaalioppijallekkin.



Ihannehan se on jos on alle 10 oppilasta, erityisopettaja ja vähintään 1 avustaja. Lapselle on tosi rankkaa aina olla luokan " huonoin" , uskon että erityisluokalla toteutuu parhaiten mahdollisuus olla hyvä ja pärjätä omilla kyvyillään.



Mitä ap. kysymykseen tulee, on tuo pidennetty oppivelvollisuus koska tahansa purettavissa jos lapsi pärjääkin normaaliopetuksessa ja normaaliluokassa. Pidennettyähän ehdotetaan silloin, kun oletettavissa on, että lapsi ei em. luokassa tule selviytymään...

normaaliluokkaan ja silloin siis tuo max 20 oppilasta. Silloin on kyllä tärkeää, että lapsi saa tarvitsemansa tuen muilla keinoin, esim. osa-aikaisessa erityisopetuksessa, avustajan avulla tms.



Täytyy aina muistaa, että kun pidennettyä oppivelvollisuutta suositellaan kyseessä ei koskaan ole ns. normaalioppija. Ts. on odotettavissa, ettei lapsi tule selviämään normaaliluokan normaaliopetuksessa. Aina kannattaa muistaa, että tässä haetaan lapsen etua, eikä se välttämättä edes ole normaaliluokka. Enemmän siis haittaa on, jos oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi laitetaan normaaliluokalle (ilman sitä pidennettyä/tukitoimia) kuin että hän " joutuu" pienluokalle.



Mietin vaan, että miksi näet sen pienluokkavaihtoehdon niin huonona vaihtoehtona? Usein kyllä 1-2 luokat ovat muutenkin (toivottavasti) alle 20 oppilaan luokkia, joten sinänsä ei pitäisi olla ongelmia.



Muistathan myös, että pienluokillakin opiskellaan monesti ihan yleisopetuksen oppimäärän mukaisesti, vain sillä erotuksella, että lasten erityisvaikeudet huomioidaan ja aikuisten määrä on mitoitettu riittäväksi jotta lapset saavat tarvitsemansa tuen.



Monelta suunnalta olen saanut ymmärtää, että pienluokalle pääseminen on lottovoitto ihan kenelle tahansa, joten siitäkin vaihtoehdosta kannattaa pitää kiinni jos sellaista tarjotaan ;-)

Ehkä sinun kannattaisi käydä tutustumassa paikkakuntasi erityisluokkiin ja tavallisiin luokkiin. Vaikka lapset vaihtuvat, niin ilmapiiri on melko pysyvä. Äitinä varmaan saat jonkinlaisen tuntuman, kumpi vaihtoehto olisi omalle lapsellesi parasta.



Näin olen minäkin tehnyt. Vaikka kehitysvammaiseni onkin nyt erityisryhmässä päiväkodissa, olen kallistumassa integraation kannalle sitten kun koulu alkaa. Niitä integroituja erityisluokkia kun kouluissa ei ole, toisin kuin päiväkodeissa :-(. Niin, ja meillä siis ilman muuta pidennetty oppivelvollisuus. Toivon juuri samaa kuin sinäkin, että se 20 oppilaan raja ei muodostuisi syyksi olla ottamatta lastani luokalle!

Kiitos teille kaikille vastanneille! On varmasti niin, että oman lapsen tulevaisuuden miettiminen on yksi maailman vaikeimmista asioista, etenkin silloin, jos lapsi ei ole ihan tavis ja keskivertokäyrällä kulkeva.



Minusta tämä erityisluokka-asia on kuitenkin kovin ristiriitainen. Olen tietenkin samaa mieltä siitä, että suuret luokkakoot eivät ole hyväksi kenellekään. Minusta yhteiskunnan pitäisi kyllä aivan erityisellä tavalla panostaa juuri siihen, että kaikilla oppilailla olisi mahdollisuus opiskellä luokassa, jossa on 15-20 oppilasta, miksei jopa pienemmätkin. Mutta se on jo suuremman luokan filosofiaa ja menee pikkuisen alkuperäisen aiheeni sivuun.



Kovasti aina puhutaan, että erityisluokalle pääseminen on etuoikeus. Kuitenkin esim. tämänpäiväisessä Hesarissa Timo Saloviita Jyväskylän yliopistosta kirjoittaa, että erityislapsikin oppii paremmin ns. normaaliluokassa kuin erityisluokassa. Olen myös lukenut tuon samaisen Saloviidan kirjan, jossa hän aika seikkaperäisesti puoltaa integraatiota ja inkluusiota. Ja jotenkin tämä on hämmentänyt minua, koska pelkään, että hän saattaa olla oikeassa!



Jos ajatellaan esim. dysfaatikkoja, niin eikö olisi parempi, että hän olisi sellaisessa ympäristössä, jossa hän saa normaalin, luontevan puhumisen mallin? Kielenoppiminenhan perustuu kuitenkin matkimiseen.



Toinen asia, jota kovasti mietin, on lapsen sosiaalisen elämän kehittyminen. Jos lapsi käy muualla koulua kuin esim. naapurin lapset, eikö hän todella helposti eristy omasta kasvuympäristöstään? Eikö hänestä helposti tule ns. outo lintu? Kaikki kuitenkin tiedämme, että koulun mukana tulevat kaverit, joiden kanssa vietetään myös vapaa-aikaa, ja jos nuo kaverit ovat muualla, voi lapsi helposti tuntea itsensä aika eristäytyneeksi omilla kotinurkillaan.



Timo Saloviita kirjoittaa, että erityisopetus ei ole paikka, vaan erityisopetus täytyisi tuoda lapsen luo. Ja minusta tuo vaan tuntuu aika järkevältä ajatukselta.



Olisi vielä niin paljon sanottavaa, mutta valitettavasti on pakko lopettaa - kuopus heräsi päiväunilta. Jatkan vielä tilaisuuden tullen, tämän kirjoittaminen ehkä pikkuisen selvittää omiakin ajatuksiani!



Alkuperäinen

Kyllä se tulevaisuuden miettiminen on välillä hankalaa. Mutta välttämättä se koulussa lapsi aloittaa ei ole kuitenkaan se jossa koulua käydään koko koulu- ikä.



Olen samalla kannalla että mikäli lapsi kykenee niin integroituna normaali luokkaan vaan. Jos sellainen siis on mahdollista koulun puolesta. Kielihäiriöinen lapsi oppii varmasti parhaiten, kun kuulee normaalia puhetta koko ajan. Usein neurologisissa häiriöissä on kyse paljon muustakin kuin vain jostain yhdestä osa- alueesta. Silloin on pakko miettiä kykeneekö lapsi edes avustajan ja pienryhmän tukemana oppimaan asioita sitä tahtia, kuin normaali opetuksessa pitäisi.



Minusta erityisopetusta arvostellaan liikaakin. Ja usein (seuraava eo ole kenellekkään henkilökohtaisesti) usein on kyse siitä, että vanhemmat niin kovasti haluaisivat lapsen olevan normaali ja erityiskouluun meno tuntuu heistä kamalalta. Mutta erityiskoulukaan ei välttämättä tarkoita sitä, että etteikö lapsi myöhemmin voi siirtyä normaali opetuksen piiriin. Tai käydä ne aineet jotka pystyy yleisopetuksessa.



Vaihtoehtoja on ainakin isommassa kaupungeissa paljon. Onneksi ihan yksinään vanhempien ei tarvitse tuota päättää. Yleensä siinä on apuna psykologi yms. ammattilaisia.

Itsekin olen miettinyt ko. asiaa. Pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä oleva lapsihan tuo kuntaan/kaupungille valtiolta lisä rahaa , mutta tuohan raha ei ole korvamerkittyä rahaa eli se voidaan sijoittaa kuten halutaan. Tietääkseni ko. asia ei tarkoita välttämättä avustaja palveluja , mutta onhan ilmiselvää että ko. lapsi tarvitsee erityisopetusta. Toinen asia askarruttaa jos koulussa on vain yksi luokka jossa 23 oppilasta ja sinne tulossa pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä oleva lapsi, suostuuko koulu todella puolittamaan ko. luokan koska ryhmäkokohan ei saanut olla yli 20. ??

Toisaalta maksaahan taksilla vieminen ja tuominenkin eri kouluun kunnalle aika paljon. Ja ainahan tulee miettiä erityislapsen sosiaalista ympyrää, onko paras ratkaisu kuitenkin se lähikoulu jossa ystävät. Harva vanhempi jaksaa illalla kuskata kauas kavereiden luo.

Voikohan koulu sanoa että ottakaa tai jättäkää, onko koulun velvollisuus, pienentää ryhmää vai vaan tylysti sanoa toinen koulu??

Varmaan opetushallituksessa tietäisivät asian.

Todistuksessa miten pidennetty oppivelvollisuus näkyy, yksilöllistetyt aineethan näkyvät tähdellä mutta entäs ko. päätös? vaikuttaako ko. päätös jatko-opintoihin? Joskus joku puhui kiintiöistä eri kouluihin ja että kerran voisi hakea joustavassa valinnassa , tietoa siitä?

Oman kehitysvammaisen ja kuulovammaisen lapseni kohdalla olen todella onnellinen, että hän pääsi erityiskouluun 8 oppilaan luokalle. Toinen vaihtoehto olisi ollut kuulovammaisten koulun normaaliluokka (pienihän sekin olisi ollut). Ns. normaaliopetuksessa poikani olisi ollut vain säilytyksessä, hänellä ei olisi ollut alkuluokkien jälkeen enään mitään yhteistä muiden lasten kanssa. Hän olisi aina ollut se huonoin, se jota odotetaan, kun asiat sujuvat hitaammin jne...Eikä muutaman vuoden jälkeen hänellä olisi ollut enään siinä kavereita. Nyt hän saa jossain asiassa tunnilla loistaa ja jossain on toisista jäljessä. Erityisope tietää pojan oppimiskapasiteetin ja opettaa niitä asioita mitä hän oppii ja miten oppii.

Sitten vielä ei ole takeita, että pääsee lähikouluun, jos siellä ei ole pientä luokkaa, vaan kuljetetaan taksilla naapurikouluun, missä on valmiiksi vähän oppilaita. Ja normaaliluokalla ei ole erityisopettajaa..

Tämä viestiketju on jo vanha, mutta asia kuitenkin edelleen ajankohtainen.

Olen itse erityislapsen (nyt jo nuori aikuinen) vanhempi ja olen tehnyt työtä peruskoulussa opetustehtävissä yli 20v.

Oman lapseni kohdalla mietin samoja asioita kuin ketjun aloittaja. Kun koko peruskoulu on nyt käyty ja ammattiin valmistuminenkin on realisoitunut, olen iloinen, että valitsimme aikanaan pidennetyn oppivelvollisuuden.

Pidennetty oppivelvollisuus toi mukanaan erityisen tuen päätöksen, johon yhdessä opettajan ja moniammatillisen ryhmän kanssa teimme kirjallisen henkilökohtaisen oppimissuunnitelman yleisopetuksen ops:n mukaan. Hojks:ssa määriteltiin kaikki tuki, mitä lapsemme tarvitsi, että oppiminen tapahtuisi hänen vahvuuksiensa ja taitotasonsa mukaisesti. Tukeen kuului mm. eriyttäminen, samanaikaisopetus, koulunkäynninohjaajan palvelut, osittain selkokielinen oppimateriaali, lisäaikaa kokeissa ym. Lapsemme luokassa oli koko perusopetuksen ajan max. 19-20 oppilasta, yläkoulussa jopa vähemmän.

Lapsemme integroitui koulussa ajan myötä eri ryhmiin hyvin. Luokkakaverit olivat vanhempineen myös tyytyväisiä, koska luokkakoko pysyi kohtuullisen kokoisena ja luokka-avustaja oli tarvittaessa muidenkin oppilaiden tukena.

Koulunkäynti ei ollut lapsellemme mitään helppoa ruusuilla tanssia. Hän joutui ponnistelemaan kaikesta tuesta huolimatta. Me kotiväki olimme apuna ja tukena aina tarvittaessa. Terapeuteilta saimme apua ja ohjeita sekä perheenä että lapsi oman ohjauksen.

Vanhemmat ovat lapsen edun ajajat. Me emme suostuneet koko lapsen kouluaikana purkamaan hänelle tehtyä pidennetyn oppivelvollisuuden päätöstä. Päättötodistus hänelle kirjoitettiin samana päivänä kuin samanikäisille luokkakavereille. Ja huomatkaa: päättötodistukseen ei merkitä "tähtiä" ! Päättötodistus on kaikille oppijoille samanlainen.