Harmittaa kun keskustelussa en muista kysyä entä sinä?

Kuinka moni teistä harmittelee kun tuttava ei esittänyt teille kysymyksiä?

Mulla on sama ongelma, mutta olen myös todella hiljainen. Vastaan jos kysytään, mutten osaa pitää keskustelua yllä. Mulla on aina sellainen tunne, että kysyn liian henkilökohtaisia juttuja ja jotenkin änkeän toisen reviirille (osittain siksi, että koen joskus itse muiden kysymykset tungetteleviksi). Siksi siis yleensä en kysele. 

Voisit opetella. On kohteliasta olla kiinnostunut muidenkin asioista eikä vain toitottaa omia asioitaan. Oikeasti tuollainen on häiritsevää ja todella tuntuu itsekeskeiseltä. Hyvä, että olet huomannut, niin nyt voit yrittää kehittää itseäsi.

Kannattaa opetella kyselemään muiltakin eikä vaan aina itsestään pälpättää. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama ongelma, mutta olen myös todella hiljainen. Vastaan jos kysytään, mutten osaa pitää keskustelua yllä. Mulla on aina sellainen tunne, että kysyn liian henkilökohtaisia juttuja ja jotenkin änkeän toisen reviirille (osittain siksi, että koen joskus itse muiden kysymykset tungetteleviksi). Siksi siis yleensä en kysele. 

 Millaiset kysymykset koet tungetteleviksi? 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama ongelma, mutta olen myös todella hiljainen. Vastaan jos kysytään, mutten osaa pitää keskustelua yllä. Mulla on aina sellainen tunne, että kysyn liian henkilökohtaisia juttuja ja jotenkin änkeän toisen reviirille (osittain siksi, että koen joskus itse muiden kysymykset tungetteleviksi). Siksi siis yleensä en kysele. 

Kysy vaan rohkeasti, siis sellaista, että miten sinulla meni joul, tai viikonloppu, onko sinulla suunnitelmia kesäksi, käytkö jossain harrastuksissa tms.Ihmiset yleensä tykkäävät ja jollei, huomaat sen välttelevästä vastaustyylistä. Opit kyllä lukemaan ihmisiä. Joskus jos kysyn jotain, mistä ajattelen, että kokeekohan toinen tungettelevaksi, sanon, että sori ei ole tarkoitus olla liian utelias.

ole aidosti kiinnostunut toisesta ihmisestä, silleen hyvällä.

Minä koen sen jotenkin tylsänä että pitäisi osata kysyä. Miksei ihmiset vaan kerro itse mitä haluavat kertoa? 

Minä en oikein jaksaisi tavata monia ihmisiä, kun oikeasti heidän juttunsa eivät kiinnosta. Silti olen jo sopinut taas tapaamisen erään kanssa, vielä sellaisen, joka käyttäytyy aika vastenmielisesti minua kohtaan. Ja on puhunut minusta myös selän takana.

Jokohan oppisin kasvattamaan selkärangan ja hylkäämään raskaat ihmiset.

Kaikki riippuu tilanteesta, vaistosta, tunteesta ja tunnelmasta eli tilannetajusta.

Toisten kanssa juttu luistaa ihan itsestään, kerrotaan molemmin puolin, eikä ole tarkoitus puhua mitään ulkopuolisille.

Ihmisiäkin on niin monenlaisia, toisten kohdalla oppii, etteivät he kuitenkaan vastaa, miksi siis kysyisi. Eli he hakevat vain tietoja ja kuulumisia itselleen. Tai mahdollisesti kertoakseen eteenpäin?

Vuorovaikutus on se juttu. Jutteleva ihminen on mukavaa seuraa, kunhan antaa sitten puheenvuoron toiselle tai kysyy jotain. Kyllä sinä opit huomaamaan ja aistimaan, milloin pitää vaihtaa vuoroa ja miten kysyä, että toisen olisi helppoa puhua. Siitähän kertoo jo tämä aloituksesi, mietit asioita, siitä se lähtee.

Kyllä itse kysyn että mitä kuuluu mutta en osaa kysellä juuri sen enempää etten vaikuta uteliaalta ja tungettelevalta. Joskus ajattelen että joku kertoo sen mitä haluaa kertoa ilman uteluja. 

Itsellä vähän sama juttu, mutta olen alkanut skarpata. Kysyn myös aina vastapuolelta.