Jätin mieheni mielenterveysongelmien takia

Kauanko olitte yhdessä? Naimisissa? Ilmeisesti ei lapsia?

Skitsofrenia ei siis ollut hoidossa? Oliko miehellä esm psykoterapia käynnissä vai oliko vain julkisen puolen hoitsulla? Ikäväähän se on jos sairauden takia hylkää toisen. Monia sairauksia kun pystytään hoitamaan. Oliko miehestä vaaraa sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Kauanko olitte yhdessä? Naimisissa? Ilmeisesti ei lapsia?

Ei lapsia, kolme vuotta avoliitossa.

t. AP

Vierailija kirjoitti:

Skitsofrenia ei siis ollut hoidossa? Oliko miehellä esm psykoterapia käynnissä vai oliko vain julkisen puolen hoitsulla? Ikäväähän se on jos sairauden takia hylkää toisen. Monia sairauksia kun pystytään hoitamaan. Oliko miehestä vaaraa sinulle?

Kyllä hänellä sairauteensa on lääkitys mutta kävi aika harvoin julkisen puolen hoitajan kanssa juttelemassa.

Suoranaista vaaraa ei koskaan aiheuttanut mutta käyttäytyi kyllä toisinaan uhkaavasti.

t. Ap

Kun ette olleet aviossa eikä ole lapsiakaan, niin silloin vain toivoisin, että mies saa asianmukaista hoitoa. Sinun täytyy nyt vain selvitä itse tilaneesta ja elää elämääsi eteenpäin. Varmaankaan tuon sairauden kanssa ei ole helppoa potilaalla itsellään kuin ei myöskään läheisillä. Ratkaisu kuitenkin on vain sinulla itselläsi, haluatko ja jaksatko. Onko sinusta omaishoitajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Skitsofrenia ei siis ollut hoidossa? Oliko miehellä esm psykoterapia käynnissä vai oliko vain julkisen puolen hoitsulla? Ikäväähän se on jos sairauden takia hylkää toisen. Monia sairauksia kun pystytään hoitamaan. Oliko miehestä vaaraa sinulle?

Skitsofreniaa ei yleensä suositella hoidettavan terapialla, jos on liian vahvana päällä. Voi vaan pahentaa tilannetta ja pahimmillaan johtaa psykoosiin. Vasta kun lääkitys on kunnossa yleensä voidaan käyttää terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skitsofrenia ei siis ollut hoidossa? Oliko miehellä esm psykoterapia käynnissä vai oliko vain julkisen puolen hoitsulla? Ikäväähän se on jos sairauden takia hylkää toisen. Monia sairauksia kun pystytään hoitamaan. Oliko miehestä vaaraa sinulle?

Kyllä hänellä sairauteensa on lääkitys mutta kävi aika harvoin julkisen puolen hoitajan kanssa juttelemassa.

Suoranaista vaaraa ei koskaan aiheuttanut mutta käyttäytyi kyllä toisinaan uhkaavasti.

t. Ap

Okei eli ei siis ollut kunnolla hoidossa. Itsellä on vaikea mt-ongelma ja julkisen puolen hoitsu ei todellakaan ole ihan kauheaa hyvää hoitoa..Kyllä vaikea mt-sairaus tarvitsee psykoterapiaa. Tuo julkisen puolen hoitsu on pahimmillaan vain sellaista jutustelua, ei siinä potilaan tila välttämättä parane yhtään, voi käydä päinvastoinkin. Miehen olisi hyvä saada ihan kunnom hoitoa. Mikä rahatilanne sulla/teillä on? Mietin että jos voisitte hankkia hänelle kunnon hoitoa.

Uhkaava käytös on kamala juttu. Siihenkin voisi saada apua jos mies kävisi juttelemassa psykoterapeutin kanssa. Ja olisi hyvä muutenkin tarkastaa hoito. Skisofrenian kanssa voi elää ihan normaalia elämää, kun sairaus on kunnolla hoidossa. Valitettavasti useinkaan se ei julkisella puolella ole kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skitsofrenia ei siis ollut hoidossa? Oliko miehellä esm psykoterapia käynnissä vai oliko vain julkisen puolen hoitsulla? Ikäväähän se on jos sairauden takia hylkää toisen. Monia sairauksia kun pystytään hoitamaan. Oliko miehestä vaaraa sinulle?

Skitsofreniaa ei yleensä suositella hoidettavan terapialla, jos on liian vahvana päällä. Voi vaan pahentaa tilannetta ja pahimmillaan johtaa psykoosiin. Vasta kun lääkitys on kunnossa yleensä voidaan käyttää terapiaa.

Tästähän on monenlaisia näkemyksiä. Eräässä dokumentissa skitsofreniaa hoidettiin lähes pelkästään terapialla erinomaisin tuloksin. Julkisen puolen hoitaja nyt ei ainakaan ole se taho, jolla kannattaisi käydä. Vaan ihan oikealla ammattilaisella. Tämä voi sitten olla esim psykoterapeutti tai psykiatri.

Fiksu ratkaisu. Turhaan kannat syyllisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Kun ette olleet aviossa eikä ole lapsiakaan, niin silloin vain toivoisin, että mies saa asianmukaista hoitoa. Sinun täytyy nyt vain selvitä itse tilaneesta ja elää elämääsi eteenpäin. Varmaankaan tuon sairauden kanssa ei ole helppoa potilaalla itsellään kuin ei myöskään läheisillä. Ratkaisu kuitenkin on vain sinulla itselläsi, haluatko ja jaksatko. Onko sinusta omaishoitajaksi?

miten ihmeessä mt-sairaus tarvisi mitään omaishoitoa?

Skitsofrenian kanssa voi elää normaalia elämää, kun sairaus on hoidossa. Ap:n miehen tapauksessa se ei ollut. Paha ottaa asiaan kantaa, kun ei tiedä taustoja, mutta noin niinkuin yleisesti ottaen on ikävää jättää puoliso sairauden takia.

Vierailija kirjoitti:

Fiksu ratkaisu. Turhaan kannat syyllisyyttä.

Mieti jos itse sairastut ja kaikki hylkäävät.

Ei kaikki skitsot käyttäydy uhkaavasti. Lääkkeillä on ikäviä haittavaikutuksia, että parempi melkeen elää ilman lääkitystä. Terapia on parempi vaihtoehto.

Onpa harvinaista, ettei ole tullut enempää: sinulla on vain yksi elämä, älä tuhlaa sitä mielisairaisiin -kommentteja.

Itsekin jätin kaksisuuntaisen ja masentuneen poikaystäväni, jonka kanssa asuttiin yhdessä. Jatkuva haukkuminen, alistaminen, manipuloiminen sekä fyysinen ja henkinen väkivalta oli vaan tiettyyn rajaan asti liikaa. Hoidossa ei ollut, kun psykoterapiasta potkivat pihalle "liian terveenä". Eron jälkeen pääsi ilmeisesti hoitoon, kun tarpeeksi alas vajosi. Toivon toki hänelle kaikkea hyvää ja että vielä joskus saisi päänsä kuntoon. Mun kustannuksella sitä vaan ei voinut enää tehdä.

Ymmärrän. Itse jätin jo 8 vuotta sitten, 4 vuoden avioliiton jälkeen miehen, jolla oli bipolaarihäiriö ja paranoidi skitsofrenia. Tuo bipo se oli joka teki elämästäni liian sietämätöntä: erityisesti maniassa mies petti jatkuvasti, tuhlasi rahaa, oli uhkaavan ärtynyt. Hän myös aina hyvän olon tullen, eli masennuksen kääntyessä hypomaniaan, jätti aina lääkkeet pois, koska hän oli mielestään parantunut, kuulemma koskaan enää ei huonot olot palaisi, nyt on psyykesssä jotkut palaset loksahtaneet pysyvästi kohdalleen. 

Paranoidijaksoihin liittyi myös jonkin verran uhkaavia piirteitä, vaikka koskaan en joutunutkaan väkivaltaa kokemaan. Mutta mies saattoi esim. alkaa uskoa että joku Israelin salainen palvelu vakoilee ja jahtaa häntä, ja pesäpallomaila kädessään istua eteisessä valmiina lyömään sitten kun ne murtautuu ovesta sisään. Lenkillä kantoi vasaraa, jolla voisi hakata aivot pihalle Mossadin hyökkääjiltä. Kerran se alkoi myös uskoa että minä olen noita, että minusta huokuu "omituista pimeyden henkivaltojen energiaa". Hienoa mennä kotiinsa, ja siellä mies nurkassa kauhuissaan oleilee, huutaen että Jeesuksen Kristuksen veressä ja nimessä, pimeyden henkivaltojen kätyri: väisty! Naurattanut olisi ellei miehen ilme olisi ollut täynnä oikeaa kauhua. No, sitten se pakeni 2 viikoksi kotoaan teille tietymättömille, ja sitten palasi, hyvässä maniassa, lahjoilla hyvitellen.

Ei vaan jaksanut, pelkäsin että olen itse lataamokunnossa kohta jos en pääse irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksu ratkaisu. Turhaan kannat syyllisyyttä.

Mieti jos itse sairastut ja kaikki hylkäävät.

Se on sitä elämää parhaimmillaan. 

Tässäkin vanha sanonta pätee yhä; parempi yksi hullu kuin kaksi. 

Miksi sinun pitäisi uhrautua sellaisen takia minkä jo tiedät tuhon tuomituksi? 

Minäkin jätin ja samasta syystä.

Meillä oli lapsia ja olimme naimisissa.

En ole päivääkään katunut.

Yh

Ei  hullun kanssa jaksa. Siinä palaa itse aivan loppuun. Tekisin itse saman.

Sitäpaitsi, mitä jos miehesi on tehnyt jotain todella pahaa edellisessä elämässä ja siksi hänelle on rankaistu tuolla taudilla. Pitääkö sinun maksaa siitä?