Antaisitko lapsesi harrastaa karatea?

Mielummin karatea kuin aivotonta lätkää.

Verrattuna esim. jääkiekkoon karate on todella väkivallaton laji. Sopii aika monen tyyppiselle lapselle.

Oma poikani on harrastanut karatea vuosia ja sen perusteella sanoisin, että tyypillisin vaurio on tatamista tullut palovamma jarrutustilanteessa. Se on itse asiassa ainoa vaurio, jota pojalleni on tullut. Hänelle jäänee pysyvä arpi käsivarteen palovammasta, joka tuli hänen kompastuttuaan omiin jalkoihinsa alkulämmittelyssä.

"Väkivalta" on todella säädeltyä ja mokiin puututaan ankarasti. Ainakin poikani seurassa kuri on todella kovaa.

Vaikka laji periaatteessa pitää sisällään hyvinkin vaarallisia liikkeitä, ei sitä käytännössä useinkaan harjoitella kovin kovaa, mikä on hyvä ja huono asia. Liikkeitä tehdään paljon ilmaan, rauhallisina pariharjoituksina ja erilaisissa kilpailuissakin kontakti on monesti hyvin rajoitettua; kaikkia liikkeitä ei voi yksinkertaisesti harjoitella täysillä ollenkaan, koska se olisi liian vaarallista. Hyvää tässä on se että lajia voi todennäköisesti harrastaa vielä 70-vuotiaanakin, koska paikat eivät ole hajalla tai harjoittelu on sopivan kevyttä. Esim.judossa taas jo ensimmäisellä harjoituskerralla saatetaan painia toisten kanssa yhtä lujaa kuin kilpailutilanteessa (aikuisten puolella) ja siinä lihakset ja nivelet ovat kovilla. Tästä syystä esim.judo tai tietyt nyrkkeilytyylit eivät välttämättä ole monille ihmisille enää hirveän mielekäs urheilumuoto kypsemmällä iällä kipujen ja väsyneisyyden takia, mutta toisaalta taas näissä lajeissa ainakin itsepuolustustaito kehittyy kunnolla ja harrastajalle ei synny epärealistista kuvaa omasta osaamisestaan kuten esim.karatessa voi monesti käydä. Onnistumisen kokemuksia, kunnon kohoamista yms. kokevat joka tapauksessa kaikkien lajien harrastajat.

Kaikki tämä riippuu kyllä myös tyylisuunnasta ja seurasta/opettajan taustoista, mutta eniten varmaan tyylisuunnasta eli on olemassa monia erilaisia karatetyylejä, joissa painotus voi olla hyvin erilainen tekniikoiden ja harjoittelumuodon suhteen. Muutamissa tyyleissä painotetaan ottelua ja kovaa kontaktia vähillä suojilla ja säännöillä, mutta keskimäärin niin ei ole.

Meillä myös harrastettu karatea jo 2 vuotta. Sivussa on mennyt myös aikidoa ja kung fua.

Kuinka ihmeessä kieltäisin pojalta harrastuksen, jossa hän on hyvä ja josta nauttii.

Ei karaten idea ole rikkoa luita. Tutustukaa lajiin ennenkuin tuomitsette!

Tunnen erään joka sai seurasta fudut kun käytti koulussa tekniikoita.

Ei se ole väkivaltaista. Päinvastoin, tuollaisissa lajeissa oppii sen että ihmisiä kohtaan ei saa käuyttäytyä edes uhkaavasti. Oma lapsi harrastaa jujutsua ja ammuntaa.

Olen yrittänyt saada lasta kiinnostumaan mutta ei innostu ollenkaan :( Harrastin itse jossain vaiheessa elämää enkä pidä väkivaltaisena lajina

Meillä poika harrastaa karatea. Yritin pitkään että kiinnostuisi musiikista (koko suku täynnä muusikoita) mutta minkäs teet! Itämaiset lajit ja filosofia on vienyt mennessään.

Kyllä ne terveet lapset osaavat itse polkunsa valita.

Karate on hyvä liikunnan, keskittymisen ja hyvän harjoittelun takia. Suosittelen. 

Minun mielestä lapsen TÄYTYY harrastaa jotain kamppailulajia. Itse saavat valita mikä laji kiinnostaa mutta kamppailulajit ovat kaikin puolin hyväksi lapsen kehitykselle. Niissä opitaan kurinalaisuutta yms. mikä on tärkeää myös esim. koulussa. Kamppailulajeja pienestä asti harrastaneet lapset eivät ole koulussa niitä häiriköitä vaan kunnioittavat opettajaa, eivätkä koulukiusaajia (eivätkä toisaalta myöskään kiusattuja).

Ei henkinen kurinalaisuus ole muodissa. Muodissa on yksilökeskeinen egoismi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä poika harrastaa karatea. Yritin pitkään että kiinnostuisi musiikista (koko suku täynnä muusikoita) mutta minkäs teet! Itämaiset lajit ja filosofia on vienyt mennessään.

Kyllä ne terveet lapset osaavat itse polkunsa valita.

Kohtalotoveri! Olin totta kai ajatellut musiikkia jätkälle harrastukseksi, mutta kun se isoisänsä sanoilla (kaikella rakkaudella) "itkikin nuotin vierestä", homma pitikin miettiä uudestaan 😄