Noudattaako kaikki parisuhteesi jotain tiettyä kaavaa?
Pohdiskelinpa tässä vain, että kaikki kolme poikaystävääni (kaksi aiempaa ja tämä nykyinen), haluavat aina alkaa rajoittamaan menemisiäni. En saisi käydä esim. miespuolisen ystävän kanssa kahvilla. Minua tämä ärsyttää. Maailmassa nyt vaan on miehiä ja naisia? En myöskään anna mitään syytä mustasukkaisuuteen, mutta aina tuntuu että sama teema joka suhteessa.
Mikä on sun kaava?
Kommentit (5)
huoh, eipä kuulosta hyvältä sunkaan setti...
-ap
Mä alan halveksia jokaista miestä, vaikka olen itse keksinyt, että he ovat täynnä vikoja. Kukaan ei "riitä" minulle, vaikka ainoa, mitä kai kaipaisin on varmuus siitä, että minä riitän. Toivoisin tavallaan, että joku mies sanoisi mulle suorat sanat, eikä antais mun halveksia itseään. Halveksunta näkyy miehen piikittelynä, mollaamisena ja haukkumisena kun hermostun. Muuten olen ihan mukava, jos joku mua pystyy enää saamansa paskan jälkeen mukavana pitämään. Nykyinen on toistaiseksi kyennyt.
Kaavaani kuuluu myös se, että valikoin miehiä, joihin en täysillä rakastu. En kai kykene. Kun olen täysillä rakastunut, mies aina pilaa sen olemalla tavallinen kuolevainen ja rakkaus häviää ennen kuin on alkanutkaan (paitsi päässäni). Sitten on "hyvä" valittaa, etteis toinen ole "mitään" :/
Vierailija kirjoitti:
Mä alan halveksia jokaista miestä, vaikka olen itse keksinyt, että he ovat täynnä vikoja. Kukaan ei "riitä" minulle, vaikka ainoa, mitä kai kaipaisin on varmuus siitä, että minä riitän. Toivoisin tavallaan, että joku mies sanoisi mulle suorat sanat, eikä antais mun halveksia itseään. Halveksunta näkyy miehen piikittelynä, mollaamisena ja haukkumisena kun hermostun. Muuten olen ihan mukava, jos joku mua pystyy enää saamansa paskan jälkeen mukavana pitämään. Nykyinen on toistaiseksi kyennyt.
Kaavaani kuuluu myös se, että valikoin miehiä, joihin en täysillä rakastu. En kai kykene. Kun olen täysillä rakastunut, mies aina pilaa sen olemalla tavallinen kuolevainen ja rakkaus häviää ennen kuin on alkanutkaan (paitsi päässäni). Sitten on "hyvä" valittaa, etteis toinen ole "mitään" :/
Todella epäkypsää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä alan halveksia jokaista miestä, vaikka olen itse keksinyt, että he ovat täynnä vikoja. Kukaan ei "riitä" minulle, vaikka ainoa, mitä kai kaipaisin on varmuus siitä, että minä riitän. Toivoisin tavallaan, että joku mies sanoisi mulle suorat sanat, eikä antais mun halveksia itseään. Halveksunta näkyy miehen piikittelynä, mollaamisena ja haukkumisena kun hermostun. Muuten olen ihan mukava, jos joku mua pystyy enää saamansa paskan jälkeen mukavana pitämään. Nykyinen on toistaiseksi kyennyt.
Kaavaani kuuluu myös se, että valikoin miehiä, joihin en täysillä rakastu. En kai kykene. Kun olen täysillä rakastunut, mies aina pilaa sen olemalla tavallinen kuolevainen ja rakkaus häviää ennen kuin on alkanutkaan (paitsi päässäni). Sitten on "hyvä" valittaa, etteis toinen ole "mitään" :/Todella epäkypsää
Ei oo mitään fiksumpaa sanottavaa, josta saisin jotain apua, miten en toimisi noin?
Mulla se taitaa olla se kun jokainen mieskaveri on ollut kallellaan viinaan. Aluksi ollaan hienosteltu tätä jaloa piirrettä mutta totuus on aina paljastunut. Joka vkloppu kartsa kutsuu....