Lue keskustelun säännöt.
Minkälaisia ongelmia uusioperheenne on kohdannut ja milloin?
28.12.2015 |
Lapseni ovat 7v ja 10v.
Erosin heidän isästään ja tapasin ihanan miehen pian eron jälkeen. Lapseni ovat hyvin läheisiä isänsä kanssa, joten odotin että jompi kumpi olisi kapinoinut uutta suhdettani vastaan. Vuoden verran seurusteltiin ja lapset tapasivat miesystävääni usein. Kesällä vietimme paljon aikaa yhdessä mökillä. Miesystäväni tykästyi lapsiini ja lapseni tykästyivät uuteen miesystävääni.
Kun sitten syksyllä muutimme samaan asuntoon, odotin lasten reagoivan jotenkin. Nyt olemme asuneet vuoroviikoin uusioperhe-elämäämme ja lapset näyttäisivät olevan yhä onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Ainut ongelma jonka olen huomannut on ensimmäinen ja viimeinen päivä isältä tultua tai isälle mennessä. Silloin kuopus selvästi joko kaipaa isäänsä enemmän tai ennakoi eroa minusta. Silloinkaan hän ei pura ahdistustaan miesystävääni.
Onko normaalia että lapset eivät reagoi äidin uuteen miesystävään negatiivisesti? Olen toki onnellinen että näin on, mutta myös hämmästynyt. Lapseni suhtautuvat miesystävääni kuin hän olisi aina kuulunut perheeseen. Hänen edessään kiukutellaan, itketään, nauretaan, häntä halitaan, hänen syliinsä hakeudutaan, hänen kädestään tartutaan, hänet esitellään ylpeinä koulussa jne.
Itselläni on tunne ettei näin voi jatkua loputtomiin. Vai voisiko?
Kommentit (9)
Meillä sama. Tosin mieheni lapset on kyseessä. Hyvin lapset ovat minut ottaneet vastaan. Kaikki välitämme toisistamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kuulla =) Kaikki vain sanoneet että kyllä ne ongelmat sieltä tulevat vielä. Ehkä päästiin sittenkin helpolla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia, jos aikuiset hoitaa välit asiallisesti. Onnea!
Miehelläni on 13 vuotias tytär. Meillä ei ole mitään yhteistä tämän lapsen/nuoren kanssa, joten meillä ei ole mitään sanottavaa toisillemme. Tämä alkoi noin viisi vuotta sitten, kun tehtiin selväksi, että minun mielipiteellä ei ole väliä. Olin tuntenut tytön siinä vaiheessa viisi vuotta. Kiva jos teillä menee hyvin.
Itse olen äitipuoli mieheni lapselle edellisestä liitosta. Lapsi on nyt 7 ja olen ollut hänen elämässään 4 vuotiaasta saakka. Koskaan ei ole reagoinut minuun negatiivisesti. Toki toimimme alusta asti hitaasti ja aloimme tutustua puistoilun merkeissä, sitten kyläiltiin ja sitten alettiin välillä yökyläillä ja jossain vaiheessa muutettiin yhteen. Lapsi on hyvin kiintynyt myös minuun ja olen osa hänen perhettään. Toki olen ajatellut, että esim murrosiässä saattaa hyvinkin käyttää tätä "heikkoa kohtaa" hyväkseen tyyliin "et sä oo mun äiti..." Esim kieltäessä jotain. Mutta se on sen ajan asia. Olen tyytyväinen, että asiat ovat menneet tähän saakka todella hyvin.
Ap, meillä kuviot menneet samoin. Yhdessä miehen kanssa ollaan oltu noin 10v, edellisen liiton lapset alkavat olla jo reippaita aikuisia ja yhteisetkin koululaisia. Ei ole ollut ongelmia, ihan normaali perhe ollaan oltu. Joo tulee ongelmia, sen mäkin voin luvata, niinhän elämässä aina mut ei sillä välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa että olette uusioperhe, toi sana on muuten ihan hirveä, me ainakin ollaan ihan vain perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä kuviot menneet samoin. Yhdessä miehen kanssa ollaan oltu noin 10v, edellisen liiton lapset alkavat olla jo reippaita aikuisia ja yhteisetkin koululaisia. Ei ole ollut ongelmia, ihan normaali perhe ollaan oltu. Joo tulee ongelmia, sen mäkin voin luvata, niinhän elämässä aina mut ei sillä välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa että olette uusioperhe, toi sana on muuten ihan hirveä, me ainakin ollaan ihan vain perhe.
Voihan olla että niitä ongelmia tulee vasta murkkuiässä ja juuri noin kuten joku sanoikin: Et sä ole mun isä. Kai sitä on nyt vaan nautittava tilanteesta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä kuviot menneet samoin. Yhdessä miehen kanssa ollaan oltu noin 10v, edellisen liiton lapset alkavat olla jo reippaita aikuisia ja yhteisetkin koululaisia. Ei ole ollut ongelmia, ihan normaali perhe ollaan oltu. Joo tulee ongelmia, sen mäkin voin luvata, niinhän elämässä aina mut ei sillä välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa että olette uusioperhe, toi sana on muuten ihan hirveä, me ainakin ollaan ihan vain perhe.
Voihan olla että niitä ongelmia tulee vasta murkkuiässä ja juuri noin kuten joku sanoikin: Et sä ole mun isä. Kai sitä on nyt vaan nautittava tilanteesta.
ap
Meillä vanhin poika sanoi noin kerran, mieheni vastaus oli; En olekaan mutta olen isäpuolesi ja vastuussa sinusta. Poika pyysi myöhemmin anteeksi. Uskon että kyse on isäpuolen asenteesta kunohdin suhdetta luodaan. Toisaalta onnelliset vanhemmat ovat lapselle paras turva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ja miehellä olikin lopulta erilaiset kasvatustyylit. Alkuaikoina hän kyllä puhui, että yhdessä sovitaan säännöt jne. Hän tuli kuitenkin koko ajan lepsummaksi, eikä lapset (lapset hänen, minulla ei omia) enää kunnioittaneet häntä ollenkaan. Yritin monta kertaa korjata tilannetta ja keskustella asioista, mutta muutos kesti vain hetken. Itse en kokenut, että kykenisin ottamaan koko vastuun esiteini-ikäisistä pojista.Kun kysyin miksi hän antaa lastensa huutaa ja käskyttää niin rumasti itseään (ja minua) niin kuulemma siksi, että oppivat pitämään puolensa! Lopulta koin tilanteen liian raskaana ja vääristyneenä (lapset määrää kaapin paikan).
On ihan normaalia, jos aikuiset hoitaa välit asiallisesti. Onnea!