oletko antanut anteeksi koulukiusaajallesi?
Kommentit (17)
En. Toivottavasti karma hoitaa työnsä.
En enkä ole nähnyt heitä peruskoulun jälkeen.
Olen, mutta valitettavasti en ole pystynyt unohtamaan.
En tule koskaan antamaan anteeksi, koska ei sitä ansaitse.
En. Ei ole 15 vuoden jälkeekään pyytänyt anteeksi vaikka muutama tilaisuus on ollut. Jos olisi ymmärtänyt tehneensä väärin ja häpeäisi tekoaan edes vähäsen, niin olisi jo pyytänyt anteeksi.
Mokoma on pykännyt muutaman lapsenkin, säälin niitä. Veikkaan ettei omena kauas puusta putoa ja tekee niistä samanlaisia kiusaajia mitä itse on ollut.
Wau! Siinä onkin mukavaa katteltavaa kun aikuinen ihminen vääntää hautuumaalla :D
Yhdelle annoin anteeksi, kun hän liittyi sukuuni. -.-
Unohda en ikinä.
Muille en ole antanut anteeksi enkä myöskään unohda.
En, enkä aio antaakaan. Jos joku heistä tulee niin pahoihin tunnontuskiin että alkaa pyydellä anteeksi, niin kärsiköön sitten oikein perusteellisesti.
Olen antanut anteeksi kiusanneille lapsille. Silmänsä sulkeneelle opettajalle en koskaan anna anteeksi. Hän oli vielä kehdannut vihjata vanhemmilleni että olen itse 'yksinkertainen' ja jään siksi leikkien ulkopuolelle. Koulu ja opettaja vaihtui kiitos vanhempien. Sain ystäviä, opiskelin lääkäriksi, menin naimisiin ja sain lapsia. Joskus tekisi mieli mennä opelle kertomaan miten yksinkertainen olen oikeasti...
En. Jos elämä jatkuun kuoleman jälkeen revin jokaisen kappaleiksi.
Kiusaajille annan anteeksi. Vierestä kiusaamista seuranneille opettajille en ikinä.
En.Pilasivat perkeleet miltei koko nuoruuteni.
Suoraan sanottuna en ole miettinyt kiusaajaani laisinkaan moneen vuoteen. Syksyllä kävin kotiseudulla pitkästä aikaa ja siellähän se kiusaaja oli siwan kassalla. Kuulemma kahden lapsen yh.
Ilman tuota kiusaajaa olisin todennäköisesti itsekkin jäänyt siihen pieneen tuppukylään. Hänen takiaan muutin muualle opiskelemaan vuosia sitten. Nyt on käyty korkeakouluopinnot ja olen menestynyt alallani oikein hyvin.
Kysymys oli että olenko antanut kiusaajalleni anteeksi? En, mutta nyt taidan antaa. Melkein olen kiitollinen sille ihmiselle että potki minut menestymään elämässäni :)
Ystäviä meistä ei kyllä tule.
Kiusaan koulukiusaajiani parhailla mahdollisilla tavoilla. Eivät tiedä kuka olen, mutta silti niiden autojen renkaat puhkeavat, niistä pöllitään kilvet ja niiden oviin kirjoitetaan niiden olevan raiskaajia. Vasta yhden olen toistaikseksi saanut muuttamaan, mutta ääliö ei tajunnut muuttaa osoitettaan salaiseksi. Joten laitan sen muuttamaan uudestaan ennen kuin keskityn muihin. Kivaa puuhastelua, työstressiä lievittävä harrastus tämä.
En ole enkä myöskään aio antaa. Tämä kiusaamistapaus jätti niin syvät arvet etenkin sen vuoksi, että koko tapaus hyssyteltiin vain pimentoon. Rehtori piti tarkkaan huolen, että näiltä kiusaajatytöiltä, jotka tekivät minun ja monen muun elämästä lukion ajan täyttä helvettiä, ei varmasti mene maine. Olisihan se kamalaa jos opettajat saisivat tietää, mitä nämä tytöt puuhasivat. Kiusatut vaiennettiin, ja lopulta asia kääntyikin niin päin, että ne kiusaajat olivatkin itse kiusattuja, kun heitä näin syyteltiin. Eli ei, en todellakaan aio antaa anteeksi.
Juu en anna anteeksi. Kun tuli loistava sauma, niin kävin panemassa kiusaajani aviomiehen kanssa firman juhlissa ja pidin huolen, että se meni kiusaajani parhaan kaverin korviin. Ovat vielä yhdessä, onhan heillä 4 lasta. Ei kaduta yhtään, päinvastoin, lähinnä naurattaa :)
En, jos näen, teen mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman ikävää tälle vielä kun pystyn. Kunhan kuolee niin käyn luultavasti vielä kusemassa ja paskomassa sen haudalle.