Pitääkö aikuisella olla harrastuksia?
Tuli jutusteltua tuttavaporukan kanssa harrastuksista. Minä en harrasta mitään. En ole oikein koskaan harrastanutkaan paitsi joskus pienenä lapsena taisin yhden vuoden harrastaa jossain urheilukerhossa eri lajeja. Itse olen aina jotenkin mieltänyt harrastukset lasten jutuiksi. Olen aikuinen ihminen, mitä minä nyt muka harrastaisin? En sitten tiedä laskeeko muut ihmiset kaikki tekemisensä harrastuksiksi. Kyllähän minäkin teen ruokaa, katselen televisiota, käyn toisinaan lenkillä ja pari kertaa kuussa tulee joku elokuva katsottua. En silti koe, että mitään näistä harrastaisin. Pitääkö aikuisellakin muka olla harrastuksia ja mikä määritellään harrastukseksi?
Kommentit (13)
Lapset leikkii, aikuiset harrastaa.
Mä harrastan musiikkia. Teen biisejä ja harjoittelen niitä >50 tuntia viikossa.
Kun elämässä on syntymän jälkeen vain se yksi pakko, kuolema, ja sen kirjavia vaiheita sisältävän hulvattoman väliajan voi täyttää melkeinpä millä tahtoo tai pitää jopa vähätäytteisenä, jos oletetaan että yksilö pysyy lain sanelemissa rajoissa joka tapauksessa tehdessään omalla tavallaan. Pitää, pitää, pitää. Se on jo sananakin sellainen ei kiva!
Ei ole pakko. Minä olen löytänyt elämääni kaikkia erilaisia kivoja juttuja, joita haluan tehdä vapaa-ajallani. Luettakoon nuo harrastuksiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä harrastan musiikkia. Teen biisejä ja harjoittelen niitä >50 tuntia viikossa.
Musiikkia tulee kuunneltua mahdollisuuskien rajoissa. Keikkoja soitan rokkibändin kanssa nipun joka vuosi ja kotona reenailen pari tuntia viikossa.
Ikää 34v ja kaksi lasta.
Minulla on myös pallit.
Ihan kotonakin voi harrastaa monenmoista ,ei vaadi mitään porukkaa tai liittymistä mihinkään, jos ei tahdo.Usein mielletään harrastuksen olevan kodin ulkopuolista toimintaa.
Ei pidä, mutta lisäähän se elämänlaatua. Ap, käyt leffassa useammin kuin suomalaiset keskimäärin. Voit siis halutessasi sanoa harrastavasi elokuvia. Vai tarkoitatko harrastuksella jotain ulkoapäin ohjattua reippailua ja suorittamista?
Mä harrastan ruuanlaittoa ("hulluuten asti", sanoo mieheni silloin tällöin :)), lukemista, kävelemistä, loikoilua ja miettimistä. Lapsuuteni oli sikäli ihana, ettei mulla ja kavereillani ollut ainuttakaan ohjattua harrastusta (yksi raukka joutui käymään pianotunneilla), vaan saimme keksiä kaikki tekemisemme itse ja yhdessä.
Minä harrastan ratsastusta, uintia, voimistelua ja juoksua. Olisi kauheaa olla ilman mitään tekemistä.
Olen tavallinen 27v. työssä käyvä nainen.
Voiko kakkiminen olla harrastus, jos sitä tekee säännöllisesti ja siitä saa mielihyvää?
Ei aikuisilla ole aikaa harratuksille jos panostaa täysillä uraan.
Millainen on ihminen, jolla ei ole mitään kiinnostuksen kohteita, ei mitään mitä tekisi työn ja kotitöiden ohella?
up