Todella vaikea päästä yli muiden sanomisista ja mieli on maassa pitkään. Mikä avuksi?

Hanki enemmän muuta sisältöä elämään.

Itse yrittäisin hakea apua vaikka ammattilaiselta, jonka antamalla keskusteluavulla ja ohjeilla yrittäisin saada ohjattua ajatukset muualle. Ei ole "normaalia"jäädä vatvomaan vuodeksi yhtä negatiivista kommenttia (olettaen että sinua ei ole poikkeuksellisen rankasti ja traumaattisesti nöyryytetty).

Ikä. Ja minulla mielialalääkkeet, vaikka en niitä nyt halua kellekään suositella.

Olen saanut samantyyppisen kasvatuksen kuin sinä.

Mutta oikeasti osa ihmisistä puhuu iloisesti mitä sylki suihin tuo miettimättä yhtään, miten heidän juttunsa vaikuttaa muiden tunteisiin. Se vain on niin. Pitää vain opetella antamaan niiden juttujen mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Siis tämä tapahtui tänään, jälkimmäinen näistä tämän vuoden aikana sattuneista jutuista. Sitä ennen vastaavasta on aikaa vuosia, joten en ole edes kovin harjaantunut käsittelemään loukkauksia.

Mä en oikein edes tajua miksi mun pitää muuttua kun muiden sanat ovat loukkaavia, eikö se käytöksen muuttaminen pitäisi tapahtua jollain toisella? Minua siis haukkui täysin tuntematon ihminen ja tilanne oli jopa pelottava.

Onko siis ihan ok käyttäytyä huonosti ja loukata toista ja jos toinen loukkaantuu, on se ihan vain loukkaantujan oman viallisen asenteen syytä? Ei mene jakeluun. Varsinkin kun mut in kasvatettu kohteliaaksi ja opetettu olemaan loukkaamatta muita.

Mulla on paljonkin sisältöä elämässä, mutta ei se herkkyyttä ja kohteliasta käytöstä muilta toivovaa puoltani mitenkään poista.

Koita ajatella niin, että sinulla ei ole mitään syytä pahoittaa mieltäsi siksi, että jonkun toisen vanhemmat ovat epäonnistuneet kasvatuksessaan eikä tällä toisella ole käytöstapoja. 

Auttaisikin ikä mutta nuorempana piirit olivat suuremmat ja kaikenlaista joutui sietämään. Sitten ne pienenivät omasta tahdostani ja olo parani huomattavasti. Tavallaan viittaan kintaalle esim. täällä avlla mutta reaalielämässä moukkamaisen ja huonon käytöksen kestäminen on ihan toista luokkaa. Miksei voi olla ystävällinen ja toiset huomioonottava, silloin kaikilla olisi helpompaa.

Mä tiedän ton tunteen. Yks puolituttu nuori mies sanoi: oot paljon paremman näköinen ku nuorena. Moni olis et kiitti, mä mietin et olinko ennen ruma:D

Tämän vuoksi olen vapaaehtoisesti erakoitunut ja sanoutunut irti kaikista kaveruus- ja ystävyyssuhteista jo vuosia sitten. On mukavampaa viettää aikaa rauhallisesti itsekseen kuin miettiä jatkuvasti milloin tulee puukkoa selkään ja keltä tällä kertaa. Ystävää kyllä kaipaisin, mutta luottamus ihmisiin on mennyt.

Olen samanlainen kuin sinä ap., mutta kun oliskin vain sanoja, mutta kun on hirveitä tekoa myöskin, jotka ovat saaneet mut ihan lannistuneeksi ja nyt juurikin päällä tilanne, joka tulee vaikuttamaan koko loppulämään.

Jostain pitäisi saada voimia jaksamiseen. Menen varmaan pyhien jälkeen lääkärille juttelemaan ja uskon tarvitsevani jonkinlaista traumaterapiaa Vuosia jatkunut kaikenlaista hirvittävää ja kyseessä ihan lähipiisi vielä.

Täysin ulkopuolisten kanssa minulla ei ole koskaan ollut ongelmia jos ei nyt lapsuutta ja nuoruutta lasketa, silloin kun kukan ei ollut vielä kypsynyt.

Vierailija kirjoitti:

Koita ajatella niin, että sinulla ei ole mitään syytä pahoittaa mieltäsi siksi, että jonkun toisen vanhemmat ovat epäonnistuneet kasvatuksessaan eikä tällä toisella ole käytöstapoja. 

Kiitos! Näin yritänkin mutta tänäänkin loukkaajana ja suorastaan törkeästi käyttäytyvänä oli siisti ja tyylikäs mutta räyhähenkinen kuusikymppinen nainen. En saata uskoa, että hänen ikäluokkaansa olisi kasvatettu noin päin honkia mutta voin aivan hyvin olla väärässä. Luulisi kuitenkin, että siihen ikään mennessä jotain olisi oppinutkin oman navan tuijottaminen sijaan...

Kuulostaa niin tutulta. Itselläni ihan samaa ongelmaa. Pyörittelen jonkun heittämää kommenttia päässäni pitkään ja voin olla todella ahdistunut sen takia vaikka viikon. Ja ylianalysoin kaikkea esim. facebookissa "miksi toi tykkäs ton kuvasta/päivityksestä mutta ei mun" yms. Töissä jos joku työkaveri halaa toista, niin alan heti miettimään, että mikä mussa on vikana kun mua ei halata. Siis yliherkkä olen ja itsetunnossa kai paljonkin vikaa. Terapiassa joskus olen käynytkin ja siitä oli kyllä apua. Pitäisi kai tehdä tälle asialle taas jotain.

Onko sinulla AP siis noi loukkaantumisen aiheet olleet aiheellisia vai onko niin kuten minulla usein on, että väännän ne päässäni loukkaaviksi tarkoitetuiksi vaikka niin ei välttämättä ole vastapuoli edes tarkoittanut.

Voi sun pitäisi kokeilla asiakaspalvelutyötä niin saisit reality chekin millaisia lajitovereita täällä tallaakaan. Ei siinä auta kuin antaa ilkeiden kommenttien valua kuin vesi hanhen selästä.

Vierailija kirjoitti:

Voi sun pitäisi kokeilla asiakaspalvelutyötä niin saisit reality chekin millaisia lajitovereita täällä tallaakaan. Ei siinä auta kuin antaa ilkeiden kommenttien valua kuin vesi hanhen selästä.

Minä olen tehnyt asiakaspalvelutyötä (tosin en pahimpia, vain perushommia ja ns. parempaa puhelinmyyntiä) ja en ole saanut kuulla koskaan töissä mitään loukkaavaa. Jos jotain kritiikkiä on tullut, se on kohdistunut itse palveluorganisaatioon - ei minuun. Ei ongelmia.

Sen sijaan loukkaannun ja jään vatvomaan asioita jos saan tuttavilta tai ystäviltä jotain kommenttia, jonka voi tulkita olevan negatiivista ja täysin minusta itsestäni johtuvaa. En oikein osaa käsitellä kritiikkiä ja suodattaa pois sen antajan asennetta (jos esim. minulle kerrotaan, että olen tylsä niin se kertoo sen sanojasta enemmän kuin minusta) vaan otan kaiken vastaan. Kai se on lopulta huono itsetunto, joka tämän aiheuttaa.

Luonnonvoimia. Sama kuin joku myräkkä kaataisi puun tielle - se joko siirretään syrjään tai kierretään.

Vatvomisen syy on se, ettet halua hyväksyä että tuollaisia ihmisiä on olemassa. Mutta niitä on kuitenkin, samoin kuin on kaatuneita puita. Hyväksyi tai ei.

Sä et voi muuttaa muita ihmisiä. Ainoastaan itseäsi. Siksi muiden muuttumisen toivominen - vaikka käytös olisi ala-arvoista - on ajan hukkaa. Sun täytyy keksiä joku tapa millä pääset yli. Vaikka jooga, meditointi, mikä vaan.

Olen kyllä tehnyt aspaduuneja melkein 10 vuotta joten tiedän, mitä se on. Ei se kyllä mitenkään tähän liity, ei sillä.

Nämä loukkaantumiset ovat tosiaan sellaisia, että joku puolituttu tai tämämpäiväisessä tapauksessa tuntematon solvaa tai analysoi luonnettani, mikä tuntuu hirveältä. Siksi pidän piirit pieneninä, ettei kenenkään puolitutun tarvitse tuntea minua ja luonnettani sen kummemmin, ehkä juuri herkkyyden takia. Itsetuntoni ei hivo taivaita, ei sinnepäinkään mutta tiedän kyllä olevani ihan kiva, lahjakas ja mukavaa seuraa ja etenkin ystävällinen. Siitä olen saanut kiitosta lukemattomia kertoja elämässäni. En koskaan tuppaa seuraan ja viihdyn omassa seurassa todella hyvin. Ehkä mulla on joku suojamuuri, jonka läpi tuollaiset luonneanalyysit ja haukkumiset kuitenkin pääsevät. Ehkä epävarmuus loistaa ulos niin, että pienikin kiusanhenki herää toisessa, en tiedä. Läheiseni eivät jotenkaan voi satuttaa, tuntevat minut ja osataan olla yhdessä luontevasti.

Tiedän olevani viallinen, kukapa meistä täydellinen olisi mutta jos joku toinen edes vihjaisee jotain, mikä osuu arkaan paikkaan niin se sattuu ja ihan pirusti sattuukin. Ehkä juuri tuo aiemmassa viestissä mainittu kritiikinsietokyky voisi olla parempi etenkin silloin, kun tiedän asianlaidan olevan ihan toinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikein edes tajua miksi mun pitää muuttua kun muiden sanat ovat loukkaavia, eikö se käytöksen muuttaminen pitäisi tapahtua jollain toisella? Minua siis haukkui täysin tuntematon ihminen ja tilanne oli jopa pelottava.

Koska toista ihmistä ei voi muuttaa, ainoastaan itseään. Maailmassa tulee aina olemaan ilkeitä törppöjä ja epäkohteliaita moukkia, ja jos niiden sanomisista ei halua kärsiä, ei auta kuin opetella karistamaan tietyt jutut ajatuksistaan, ettei jää pyörittelemään mielessään kaikkea mitä toiset suustaan päästää. "Et voi estää lintuja lentämästä pääsi yli, mutta voit estää niitä tekemästä pesän pääsi päälle".

Terapia lienee tehokkain apu ainakin alkuun pääsemisessä, mutta voit koittaa myös erilaisia itsehoitoharjoituksia ja -oppaita, joiden avulla pysäyttää negatiivisten ajatusten kehä. Tutustu mindfulnesiin.

Välitön palaute loukkaajalle tyyliin: Sanasi loukkasivat minua. Turha niitä on jäädä vatkaamaan omaan mieleen tuntia pitemmäksi ajaksi. Osittain loukkauksia joutuu sietämään ja oppia suodattamaan tai sitten vaan annettava napakka palaute yksin tein. Ikäviä ihmisiä on olemassa ja joskus ne mukavatkin töksäyttelevät tahdittomia. Eilen viimeksi ihan tuntematon kommentoi ulkonäköäni ja töissä vasta kuuleekin kaikkea. Osan kuittaan huumorilla, osan laitan huonon käytöksen tai sairauden tiliin. Elämäni ei koostu muitten antamasta kommentoinnista.

Olen käynyt mindfulness-kurssin ja teen säännöllisesti harjoituksia. Ei siitä apua ole, vain aika auttaa unohtamaan kun muuta tulee tilalle mutta kokonaan unohtaminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Onneksi näitä keissejä ei usein tule vastaan elämässä mutta olen kai niin pelokas ja epävarma että on jotenkin helpompi vatvoa kuin vahvana olla välittämättä. Siinäpä työsarkaa, kun vain tietäisi mistä aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koita ajatella niin, että sinulla ei ole mitään syytä pahoittaa mieltäsi siksi, että jonkun toisen vanhemmat ovat epäonnistuneet kasvatuksessaan eikä tällä toisella ole käytöstapoja. 

Kiitos! Näin yritänkin mutta tänäänkin loukkaajana ja suorastaan törkeästi käyttäytyvänä oli siisti ja tyylikäs mutta räyhähenkinen kuusikymppinen nainen. En saata uskoa, että hänen ikäluokkaansa olisi kasvatettu noin päin honkia mutta voin aivan hyvin olla väärässä. Luulisi kuitenkin, että siihen ikään mennessä jotain olisi oppinutkin oman navan tuijottaminen sijaan...

Toimin esimiesasemassa työyhteisössä, jossa suurin osa työntekijöistä on naisia. Voin kertoa sinulle, että juuri kuuskymppiset aiheuttavat ainakin meidän työyhteisössä eniten ongelmia. Sanovat mitä sylki suuhun tuo, tietävät kaikesta ihan kaiken, ovat aina oikeassa, "aina täällä on näin tehty...", aiheuttavat kaiken kaikkiaan hyvin paljon hankaluuksia. Oikeasti odotan tosi paljon monen eläköitymistä!

Tsemppiä sinulle, sanat voivat satuttaa tosi paljon, mutta toisten tekemisiin et valitettavasti voi juuri vaikuttaa, omaan mielialaasi kyllä. Ehkä voit saada joltain mielen ongelmien osaajalta apua tilanteiden käsittelyssä. Kumpa joulusi ei olisi tämän vuoksi pilalla!