Lue keskustelun säännöt.
Joululahjoihin pettyminen...
22.12.2015 |
Heippa! Eli mä pelkään, että petyn lahjoihini ja en halua tietenkään näyttää lahjan antajalle, että olen pettynyt lahjaan, koska se olisi epäkohteliasta. Olen siis miettinyt paljon, että jos saan "huonon" lahjan, paremmin sanottuna "ei mieleiseni lahjan" ja lahjan antajat huomaavat ilmeestäni, että en pidä lahjasta. Mitä teen, mietin tätä koko ajan!! Olenko ilkeä??
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Miehen sisko (aikuinen, ei parisuhteessa eikä lapsia) on jouluisin ollut aikamoinen mielensäpahoittaja lahjojen suhteen. Kantapäät kolisten on lähtenyt lahjojen ääreltä itkemään, kun on saanut "vääriä" lahjoja. Ei ole kovin aikuista käytöstä. Voisiko ajatella niin, et lahjan antaja on parhaansa tehnyt (vaikka selvästi ei aina ajatusta olekaan mukana) ja keskittyä joulun tunnelmaan?
Tämä on totta! :) mutta joo, ihan itkemään en kyllä todellakaan kehtaisi, en kyllä edes naamaanikaan nyrpistää, tietoisesti ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuosta syystä avaan lahjat vasta kun olemme miehen kanssa kahdestaan.
Käydään aattona sekä minun vanhempieni että miehen vanhempien luona. Jos saadaan lahjoja, kiitetään ja viedään kotiin avattavaksi.
Ei tietysti onnistu niillä, jotka viettävät koko joulunpyhät isommalla porukalla, ja varmasti tämä tapa on jonkun mielestä junttia.
Ei ihme että miehet menettää hermonsa vaativien naistensa kanssa :D
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että miehet menettää hermonsa vaativien naistensa kanssa :D
Haha!! :D
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuosta syystä avaan lahjat vasta kun olemme miehen kanssa kahdestaan.
Käydään aattona sekä minun vanhempieni että miehen vanhempien luona. Jos saadaan lahjoja, kiitetään ja viedään kotiin avattavaksi.
Ei tietysti onnistu niillä, jotka viettävät koko joulunpyhät isommalla porukalla, ja varmasti tämä tapa on jonkun mielestä junttia.
Näin itsekin haluaisin tehdä, mutta vietetään yhdessä ja jaetaan lahjat ja avataan, kun pukki on käymässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni lahjan idea ei ainakaan aikuisilla ole se, että saaja saa haluamansa tavaran, yleensä kai aikuiset ostavat itse, mitä tarvitsevat. Ennemminkin se on se, että antaja muistaa saajaa ja näin osoittaa välittävänsä tästä. Kaunis ajatus on minusta se juttu. Siksi en ymmärrä, miten joku voisi pettyä, kun toinen muistaa. Ei se antaja ole mikään lahja-automaatti, vaan läheisesi!
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lahjan idea ei ainakaan aikuisilla ole se, että saaja saa haluamansa tavaran, yleensä kai aikuiset ostavat itse, mitä tarvitsevat. Ennemminkin se on se, että antaja muistaa saajaa ja näin osoittaa välittävänsä tästä. Kaunis ajatus on minusta se juttu. Siksi en ymmärrä, miten joku voisi pettyä, kun toinen muistaa. Ei se antaja ole mikään lahja-automaatti, vaan läheisesi!
Tiedän ja ajattelen itsekin näin, mutta jos saan esimerkiksi pöytäliinan, jossa on epämieluisat värit, ja ruma kuviointi niin en pidä siitä ja sen saattaa huomata ilmeestänikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vain tavaraa! Kyllä on pienet murheet elämässä, jos tuosta mielensä pahoittaa niin että pitää oikein reaktiotaan miettiä. Tavaraa on maailma täynnä ja mieleistä voi sitten ostaa ihan itse.
Tottakai itsekin toivoo, ettei lahjan antaja käyttäisi mahdollisesti pieniä varojaan mihinkään ihan turhaan minun takia mutta en kyllä ole osannut mieltäni pahoittaa jos paketista pilkottava sukkien tai mukien väri onkin väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aikuisella ihmisellä on jotain odotuksia lahjoista??? Sinä voit itse ostaa ne tavarat joita haluat, ei aikuisille ole mikään pakko edes ostaa mitään, koska aikuisilla tuppaa olemaan jo "kaikkea". Ehkä voit miehellesi kertoa jonku tietyn toiveen, mutta eihän siinäkään ole sitten mitään järkeä kun teidän talouden yhteisistä rahoista ostatte toisillenne tavarat jotka muutenkin ostaisitte, ja kun avaatte lahjaa, tiedätte jo etukäteen mitä siellä on.
Kun et odota mitään, et pety. Ja jokainen lahja on yllätys, oli siellä konvehtirasia tai villasukat, ajatus on tärkein.
Miehen sisko (aikuinen, ei parisuhteessa eikä lapsia) on jouluisin ollut aikamoinen mielensäpahoittaja lahjojen suhteen. Kantapäät kolisten on lähtenyt lahjojen ääreltä itkemään, kun on saanut "vääriä" lahjoja. Ei ole kovin aikuista käytöstä. Voisiko ajatella niin, et lahjan antaja on parhaansa tehnyt (vaikka selvästi ei aina ajatusta olekaan mukana) ja keskittyä joulun tunnelmaan?