Lue keskustelun säännöt.
Rikkaan miehen kanssa seurustelu
21.12.2015 |
Olen seurustellut vuoden aivan tavallisen, maailman sydämellisimmän miehen kanssa. Hän opiskelee diplomi-insinööriksi. Vuoden paikkeilla sain tietää että heidän suvullaan pyörii miljoonia euroja(etenkin vanhemmilla) ja että mies alkaa jossain vaiheess itsekin takomaan rahaa ihan urakalla. Varakkuuden paljastaa nokkelimmille ystävilleni pojan sukunimi. Kaverini ovat jättäneet minut ihan yksin kateuksissaan. Mulla on kaikki muuten hyvin, ja rakastetaan niin paljon että häitä/lapsiakin on suunniteltu. Näytämme edustavilta yhdessä. Miksei kukaan voi olla mun puolesta onnellinen? Huvittaa se, että ystävät pysyivät elämässäni sillon kuin seurustelin viimeksi ammattikoulun käyneen sossupummin kanssa...
Kommentit (12)
Ei ne olleet ikinä sun ystäviä. Hanki oikeita ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kysy niiltä ystäviltä, mikseivät voi iloita sun puolesta! Voisihan tähän kateuskortin heittää noin yleisesti ottaen, mutta ei voi tietää, päteekö se sun ystäviin. Eli paras kun kysyt heiltä itseltään.
Kaverit on kateellisia koska olet saanut jotain mitä kaikki naiset haluaa. Itse joutuvat tyytymään johonkin köyhään luuseriin.
Vierailija kirjoitti:
Kaverit on kateellisia koska olet saanut jotain mitä kaikki naiset haluaa. Itse joutuvat tyytymään johonkin köyhään luuseriin.
Huomio: ei ap vielä ole saanut mitään. Papin aamen puuttuu ja siihen on seurustelusta vielä pitkä matka, vaikka kuinka onni kukkisi juuri nyt.
Lisäksi nuo rikkaat suvut vaativat kyllä poikkeuksetta avioehdon ja ovat jo testamenteissa sulkeneet pois sen mahdollisuuden että köyhä puoliso erotilanteessa saisi suvun omaisuutta haltuunsa.
No mua ei ainakaan kiinnostais loisia kenenkään lompakolla. Oon mieluummin itse se hyvin tienaava osapuoli, en osaa olla kateellinen loisijoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras oli toi "näytämme edustavilta yhdessä"
:=DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Mies opiskelee tavallista dippaindinöörin tutkintoa. Hänen sukulaisillaan on rahaa, mutta hänellä ei? Onko ainoa perijätuossa sukupolvessa? Jos vika vanhempi sukulainen elää 80-vuotiaaksi, niin mies perii rahat vasta eläkeläisenä. Voit itsekin vaihtaa sukunimesi hienommaksi ihan nine muutokselka, kun nenee tarpeeksi laajasti taaksepäin ajassa niin jotain löytyy kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sua ap monikaan kadehdi, mutta ehkä rikkaan suvun realiteetit alkavat jo tuntua omassakin elämässäsi.
Voin nimittäin kertoa, että ei ole ihan helppoa mennä naimisiin "rikkaan suvun" kanssa ja säilyttää oma elämänsä. Oon nimittäin itse tehnyt niin. Ensinnäkin sä tosiaan nait koko suvun. NÄmä rikkaat suvut/perheet ovat kaikki toisistaan riippuvaisia ja sieltä on täysin mahdoton erottaa yhtä. Hyvässä ja pahassa te elätte aina sukuna ja perheenä anoppien, lankojen, kälyjen ja serkunkumminkaimojen kanssa. Se rahanteko vie kaiken ajan ja sunkin pitää sopeutua tähän kulttuuriin ja ottaa siitä osasi kannettavaksesi. Teet siis töitä sen koko suvun rikkauden eteen. Sun identiteettisi muuttuu ja sulautuu suvun identiteettiin. Yksi kaikkien hyväksi - toki joskus ehkä myös kaikki yhden, jos se yksi haluaa jotain, mikä kaikille sopii. Silti, ja vaikka onnistuisit, kuten minä, jotenkin pitämään kiinni omasta urastasikin - minä ansaitsen omassa ammatissani kaksi kertaa sen, mitä mieheni, ja itse asiassa rahoitan suurimman osan meidän sijoituksista - sinua tullaan aina pitämään siivelläeläjänä.
Eli ehkä sä olet jo alkanut menettää itseäsi ja muuttua osaksi sukua ja sun ystävät ei koe olevansa tulevan miehesi suvun ystäviä.
Oikea ystävä (siis noin muutenkaan liittymättä kumppaneihin tai mihinkään) ei edes mieti kohdallasi jotain rahaa, oli sitä tai ei. Ei ivaile tai vähättele jos sitä ei juurikaan ole, eikä tosiaankaan ala kadehtia jos sitä on. Raha on vain pelkkää tylsää rahaa, vaihdannan väline ja ikävä kyllä eräs elämän välttämätön pakko, kun taas todellinen aito ja vilpitön ystävyys on suorastaan harvinainen luonnonvara ja aineetonta.
Jotkut naiset pitävät kummallisen katalia henkilöitä ystävinään jotta sitä laumaa olisi näyttävästi ympärillä, minäkin tein joskus tosi nuorena niin, mutta sitten totesin sen olevan mitä pahinta ajanhukkaa ja vievän focuksen siitä mikä vaakakupeissa painaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä vähän sananlaista kokemusta. Osa kavereista ottivat nokkiinsa kun menin naimisiin varakkaan perheen pojan kanssa. Ei tullut vilpittömiä onnitteluja ja yhteydenpito on kummasti vähentynyt :S ihmeellistä sillä jokainen saa miehensä itse valita!
Tiedostan kyllä haittapuolet myös. Jos en itse kouluttaudu hyvin, mulle tulee loisijan maine. Miehen vanhemmat ja Isovanhemmat sun muut paiskivat/ ovat paiskineet parhaillaan yli 11 tunnin työpäiviä, ja siirtävät työnsä helposti myös kotiin. Saattavat tulla kärrtyisinä ja väsyneinä kotiin vain nukkumaan. Missä välissä sitä ehtii nauttia niistä upean mahtavista "rikkauksista"? Munmielestä tässä ei ole mitään kadehdittavaa, mutta olen tilanteeseeni perus tyytyväinen. En millään tapaa ihannoi työnarkomaaniutta, tai pinnallisuutta. Ystävät eivät tosiaan olleet ehkä niitä parhaita mahdollisia...
Ap
Mitä merkitystä sillä, mitä muut ajattelevat?