Voiko omaa äitiä pyytää pitämään terveydestään huolta?
Äitini on pian 60-vuotias leski. Hän laihtui isämme kuoleman jälkeen reilu viisi vuotta sitten aika reippaasti, koska ruoka eikä elämä oikein maistunut. Nyt hän on löytänyt uuden onnen ja hyvä niin. Mutta. Hän on onnen myötä löytänyt myös ruokahalun, ja tietäähän sitä miten ne kilot aikuisella naisella kerääntyy, varsinkin pitkän "paaston" jälkeen. Hän on nyt jonkin verran ylipainoinen. Lisäksi huomaan, ettei hänen peruskuntonsa ole todellakaan kovin hyvä, sillä hän hengästyy ja hikoilee pienestäkin suorituksesta. Ja hänen kätensä tärisevät paljon. Mitä se voi olla? Alkoholista se ei johdu, sen tiedän.
Äidillä on hirveän huono itsetunto, joten tuntuu todella vaikealle puhua asiasta yhtään mitään. Ja ongelma ei ole siinä, etteikö lihava äiti olisi yhtä hyvä ihminen kuin laihempanakin. Mutta olen huolissani hänen terveydestään! Tuossa iässä pitäisi jo tosissaan vähän panostaa, ettei vanhuudesta tule liian vaikeaa... En tarkoita missään nimessä pahalla, haluan äidille vain kaikkea hyvää.
Haluan vinkkejä, voiko äidilleen huomauttaa/puhua terveysasioista ja liikunnan tärkeydestä? Näemme noin kerran kuussa välimatkan vuoksi, joten mitään yhteislenkkejä ja vaivihkaa "tuputtamista" ei voi harkitakaan.
Kommentit (5)
No eiköhän nainen tuossa iässä tiedä terveytensä päälle. Et siis sano yhtään mitään.
Mäpä luulen, että äidille voi vinkata liikunnasta, että jos sillä saisi asian kuriin.
Jos asut itse lähellä, niin pyydät äitiä muutaman kilsan kävelylenkille. Okei, aika on nyt huono, kun on liukasta, loskaa ehkä jäätä... riippuen missäpäin asutte.
Etelä-Suomessa kelpasi lenkkeillä tänään hyvinkin oli todella lämmin, eikä liukasta ollenkaan. Ihan vaan näin välihuomautuksena. :D
Ei sulla ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se, että äitisi on aikuinen ihminen ja tekee omat valintansa. Aivan saman päätöksen äitisikin on aikanaan tehnyt sinun kanssasi ja jättänyt puuttumatta asioihin joita sinä aikuisena teet.
Omien vanhempien vanhenemisen hyväksyminen on pitkä ja kivulias prosessi, se sisältään niin paljon luopumista ja kuoleman hyväksymistä. Sen kanssa pitää olla sillä lailla varovainen, ettei ala kiukutella vanhemmilleen siitä, että nämä kehtasivat nyt vanheta, ja ettei ala kytätä suolan käyttöä ja painoa ja liikuntaa ja muita vanhempiensa elämänvalintoja, ja antaa ymmärtää että kuoleman voisi jotenkin välttää elämällä oikein. Nykyiset kuusikymppiset ovat hyvin terveystietoisia, he tietävät mitä tekevät elämässään ja itselleen.
Että kunnioita äitiäsi aikuisena, itsenäisenä ihmisenä ja anna hänen elää omaa elämäänsä.
Niin, ei tietenkään voi ruveta kiukuttelemaan ja määräilemään, hyvänen aika. Ei tässä ihan hoopoja olla! Halusin vain kysyä, voiko äidilleen terveysasioista puhua ylipäätään. Ilmeisesti ei, ja hyvä niin etten ole mitään puhunut, ihan vain kun se on tuntunut "väärältä" tai vaikealta. On vaikea ajatella itseään samaan tilanteeseen, että miten kommentit ottaisin omalta lapselta. Minulla on hyvä itsetunto, niin ajattelisin ehkä, että ihana kun oma lapsi välittää. Tai sitten en, vaan ärsyyntyisin.
Parempi siis pitää turpansa kiinni ja antaa jokaisen elää omalla tyylillään.
Kyllä se vaikee on lähteä äitiään opettamaan...