Kysy mitä vain syömishäiriöiseltä

Mitä syöt yleensä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä syöt yleensä?

Se vaihtelee aika kovasti. Nyt on meneillään anorektinen kausi ja tänään on syöty yksi ruisleipä kinkulla ilman voita, pikkuinen annos italianpataa ja vähän salaattia. Yleensä pyrin syömään n. 500-1000 kaloria päivässä (vertailun vuoksi aikuisen keskimääräinen energiantarve on 2000, jos joku ei sitä tiennyt). Välillä iskee päälle "vitut laihdutuksesta, ruoka on hyvää" -ajatus ja sitten mennään eikä meinata ja kaapit tyhjenee ihan viimeistä murua myöten. Ja välillä on ihan viikkojenkin mittaisia kausia että syön melkein normaalisti, koen siitä kyllä ihan järkyttävää morkkista ja tunnen itseni huonoksi ihmiseksi kun ei pysy itsekuri...

ssss kirjoitti:

Olet niin laiha, nyt tuli läskiolo... :D

Pidätkö vartalostasi? Et kai enää suunnittele laihduttavasi?

Olen edelleen sairas, en osaa lopettaa laihduttamista vaikka järjellä tiedänkin että olen läski vain oman pääni sisällä. En todellakaan pidä vartalostani, näen siinä vain ylimääräistä, vaikka samalla erotan luut, näen tavallaan kaksi kehoa samassa peilikuvassa... vaikea selittää. Yritän aktiivisesti laihduttaa, mutta se on aika vaikeaa nyt kun perheeni tietää tästä ja vahtii että syön. Tavallaan haluaisin parantua ja tavallaan en. Parantuminen vain tuntuu suunnilleen pelottavimmalta ajatukselta mitä voin kuvitella.

Sinulla taitaa olla huono itsetunto? Koska itse olen 157cm pitkä ja painan 46 kg :)

Kuinka paljon liikut päivässä? Ja kuinka pitkiä anorektiset/bulimia kautesi ovat? :)

Siinä oli paljo kysymyksiä :)

Vierailija kirjoitti:

Sinulla taitaa olla huono itsetunto? Koska itse olen 157cm pitkä ja painan 46 kg :)

Kuinka paljon liikut päivässä? Ja kuinka pitkiä anorektiset/bulimia kautesi ovat? :)

Siinä oli paljo kysymyksiä :)

No, vihaan aika lailla kaikkea itsessäni joten on mulla varmaan huono itsetunto :D Kaikki mitä teen on aina jollain tapaa väärin, jos ei itseni niin sitten jonkun muun mielestä (mikä saa sen olemaan väärin itsenikin mielestä), en koe olevani minkään arvoinen ihminen ja kai minä jotenkin haen huomiota/hyväksyntää tällä laihdutuksella. Liikunnat vaihtelee, välillä en liiku ollenkaan mutta usein käyn tuntien pyörälenkeillä, jos vaikka on tullut syötyä joku yksi pulla tai jotain... Myös kausien pituus vaihtelee (saatana kaikki vaihtelee, mikään ei voi pysyä säännöllisenä ja järjestyksessä, kaiken pitää mennä aina vaikeimman kautta, anteeksi miniavautuminen), yleensä viikko tai pari tai sotten niin että pidempi anorektinen kausi jonka aikana satunnaisia ahmimis-oksentamiskausia, sitten on kombinaatioita kuten että syön normimäärän ruokaa ja oksennan, tai että ahmin ja himoliikun. Painokin sahaa ylös alas.

Pompsis

Minä uskon, että olisit yhtä kaunis 70 kiloisena, kuin nytkin :) en tarkoita, että pitäisi lihava olla, mutta sopusuhtainen :) aliravitsemuksella voi olla tulevaisuudessa todella huonoja seurauksia, esim. Lapsettomuus.

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Olet niin laiha, nyt tuli läskiolo... :D

Pidätkö vartalostasi? Et kai enää suunnittele laihduttavasi?

Olen edelleen sairas, en osaa lopettaa laihduttamista vaikka järjellä tiedänkin että olen läski vain oman pääni sisällä. En todellakaan pidä vartalostani, näen siinä vain ylimääräistä, vaikka samalla erotan luut, näen tavallaan kaksi kehoa samassa peilikuvassa... vaikea selittää. Yritän aktiivisesti laihduttaa, mutta se on aika vaikeaa nyt kun perheeni tietää tästä ja vahtii että syön. Tavallaan haluaisin parantua ja tavallaan en. Parantuminen vain tuntuu suunnilleen pelottavimmalta ajatukselta mitä voin kuvitella.

Onpa tuttua settiä. Itse kärsin anoreksiasta kymmenen vuotta sitten pahimmillaan ja olen kyllä onnellinen että siitä yli pääsin. Mutta sitä ns. anorektista mieltä ei voi ehkä koskaan korjata.. Vaikka itse olen nykyisin onnistunut keskittymään moniin muihin asioihin elämässä, mitä en ollut voinut edes kuvitella ja edelleen joka päivä tulee olo, että ei ole totta että pystyn, että voi olla muutakin :) Siksi kysyisin että missä näkisit itsesi kymmenen vuoden päästä? Tai missä haluaisit nähdä? Koska itsellä, vaikka olenkin nyt terveempi, on silti vähän väliä olo että haluaisin olla siinä tilassa missä olin. Vaikka tiedän ettei mitään järkeä.. Mutta miltä ajatus tulevaisuudesta tuntuu noin nuorena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Olet niin laiha, nyt tuli läskiolo... :D

Pidätkö vartalostasi? Et kai enää suunnittele laihduttavasi?

Olen edelleen sairas, en osaa lopettaa laihduttamista vaikka järjellä tiedänkin että olen läski vain oman pääni sisällä. En todellakaan pidä vartalostani, näen siinä vain ylimääräistä, vaikka samalla erotan luut, näen tavallaan kaksi kehoa samassa peilikuvassa... vaikea selittää. Yritän aktiivisesti laihduttaa, mutta se on aika vaikeaa nyt kun perheeni tietää tästä ja vahtii että syön. Tavallaan haluaisin parantua ja tavallaan en. Parantuminen vain tuntuu suunnilleen pelottavimmalta ajatukselta mitä voin kuvitella.

Onpa tuttua settiä. Itse kärsin anoreksiasta kymmenen vuotta sitten pahimmillaan ja olen kyllä onnellinen että siitä yli pääsin. Mutta sitä ns. anorektista mieltä ei voi ehkä koskaan korjata.. Vaikka itse olen nykyisin onnistunut keskittymään moniin muihin asioihin elämässä, mitä en ollut voinut edes kuvitella ja edelleen joka päivä tulee olo, että ei ole totta että pystyn, että voi olla muutakin :) Siksi kysyisin että missä näkisit itsesi kymmenen vuoden päästä? Tai missä haluaisit nähdä? Koska itsellä, vaikka olenkin nyt terveempi, on silti vähän väliä olo että haluaisin olla siinä tilassa missä olin. Vaikka tiedän ettei mitään järkeä.. Mutta miltä ajatus tulevaisuudesta tuntuu noin nuorena?

Ei mitään aavistusta. En näe tulevaisuudessa yhtään mitään. En tiedä mitä haluan elämältä, en osaa sanoa mitä tulen tekemään tai miltä näyttämään. Haluaisin tietenkin olla laiha, mutta...

Uppista