Kuusivuotias tyttöni on hirviö (väsyneen äidin tunnustus)

Lisätään vielä, että mikään ei tälle lapselle riitä, hän on loputon kaivo johon voisi syytää kaiken maailman huomion, palvelun, rahan ja materian.

Lapsi käyttäytyy noin huonosti vain jos kasvatuksessa/lapsen päässä on vikaa.

Selvittäkää kummassa.

Onko tutkittu syitä? Aika rajua käytöstä.

Mutta et sä mitään alistu häpeämään lastasi, nyt otat selvää mistä kiikastaa ja mitä pitää tehdä että homma alkaa sujua paremmin. Muutoin sulla se pienikin oppii huonoille tavoille.

Ei tuu tollasella lapsella kyllä olemaan helppoa vanhempanakaan.... :/ tarvisitte varmasti jostain apua? On ihan ok, että olet väsynyt moiseen! 

Olethan puhunut ongelmasta neuvolassa? Mitä eskarissa sanotaan? Psykologi? Perheneuvola? Lasten neurologi?

Asiantuntija-apua tarvitsette. Voi olla että lapselle ei mitään voida mutta ainakin te muut saisitte perheessä tukea.

lastenkotiin? sairastutte muuten lopulta kaikki psyykkisesti. Onko lapsella päässä vikaa..? onko tutkittu?

Onneksi jätin lapset tekemättä....

T: 39v vela

Pistä kiertoon, eiköhän sen joku huoli. Näin loput perheestänne säästyy surulta ja huolelta, jota tuo tulee väistämättä aiheuttamaan. Enemmistön etu.

Siis väitätkö, että sulla 6-vuotias hirviölapsi ettekä ole selvittäneet missä mättää? Minkä ikäinen nuorempi on? Paljonko nuorempi vie aikaa? Miten lapsi käyttäytyy, jos saa olla äidin/isän kanssa kaksistaan? Meillä nimittäin esikoinen oireili, kun nuorempi vei aikaa eikä saanut enää niin paljon "laatuaikaa" äidin kanssa. Nykyään isä lähtee pari kertaa viikossa nuoremman kanssa puistoon tms. illaksi ja minä vietän esikoisen kanssa aikaa kahdestaan. Tekeminen ei ole mitään ihmeellistä, askarrellaan, ulkoillaan, jutellaan jne. Mutta lapsi saa kuitenkin jakamattoman huomioni edes parina iltana viikossa ja voin kertoa, että ne ovat ihania päiviä.

Tutkikaa mistä moinen käytös johtuu ja todella paljon tsemppiä ja kärsivällisyyttä!

Ap vastaa:

Tutkittu on jo pk-aikana, vikaa ei pitäisi lapsessa olla. Omassa takaraivossa kaihertaa että jotain on pielessä.

Eskarissa menee kaikki muuten hyvin, mutta suuttuuessaan lapsi pimahtaa ja satuttaa lähintä ihmistä. On vaan puhuttu nyt että annetaan asialle aikaa, kyllä se siitä helpottaa (?).

Ennen lasten saamista luulin, että tällaiset lapset kasvavat väkivaltaisissa ja laiminlyövissä kodeissa. Paljonpa tiesin silloin...

Onneksi tein lapsia....

T: 34v älykkäiden ja hyvin kasvatettujen lasten äiti

ööö..... mitä?

Tutkituttakaa pää. Jos ei mitään poikkeavaa löydy niin sitten kannattaa katsoa peiliin, sieltä löytyy syypää siihen että kasvatus on mennyt puihin.

Ap, hae apua.

Kuten joku jo sanoikin, vika on joko teissä vanhemmissa ja liian lässyssä kasvatustyylissä TAI lapsessa on jotain mentaalipuolen tai neurologian vikaa. 

Kummassakin tapauksessa kannattaa lähteä reippaasti hakemaan apua. Et ole huono vanhempi, jos haet apua - mutta OLET huono vanhempi, jos nostat kädet pystyyn ja luovutat.

Ota yhteyttä neuvolaan ja pyydä aikaa neuvolapsykiatrille. Kerro nuo, mitä aloituksessakin kerrot.

Kannattaa pyytää tapaamiseen päiväkodista kuvaus siitä, millainen tyttäresi on siellä, muiden lasten kanssa. Oletan, että sielläkin on isoja ongelmia, jos lapsi toivottaa kavereille kuolemaa ja vie leluja käsistä jnejne. Psykologin vastaanottoaika on lyhyt, joten hommaa edesauttaa todella paljon, jos sinulla on jonkun muunkin kuvaus mukanasi lapsesi käytöksestä. Monet ongelmat sitä paitsi tulevat parhaiten esille sosiaalisissa tilanteissa, eli esimerkiksi juuri päiväkodissa/eskarissa.

Seiska on turhan synkkä, kuusivuotiaalle voidaan vielä vaikka mitä! Jos kyse on jostain psyykkisestä tai neurologisesta, voitte saada terapiaa ja itsellenne kasvatusvalmennusta. Olen itse erityislapsen (asperger) äiti, ja voin sanoa, että tuohon tehoaa aika erityyppinen kasvatus kuin mitä tavislapseen. Konstit on monet sanoi kissa kun emännällä pöytää pyyhki, siis.

Tsemppiä, apua olisi kannattanut hakea jo aiemmin, eikä vasta nyt uupumisen iskettyä, mutta yrittäkää vielä! Et sinä äitiydestä eroon pääse, joten mitä menettäisit?

Eikös näitä voi antaa kasvatuskotiin?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi jätin lapset tekemättä....

 

T: 39v vela

Niin, itsekin olen vapaaehtoisesti lapseton nainen, mutta ihanko oikeasti koet, että tämä ketju on paras mahdollinen paikka todeta tuollainen asia? Ketä se palvelee?

Meillä naisilla on lapsilukuun katsomatta ihan tarpeeksi haasteita, joten pidetään yhtä ja kannustetaan toisiamme ennemmin.

Aloittajalle toivon voimia ja toivon, että saatte avun tilanteeseenne.

Ikävä tosiasia on se että jotkut syntyvät pahoina. Siitä huolimatta kuinka kivaa olisi uskoa lasten puhtauteen ja viattomuuteen.

Minkä ikäinen sisko?

Onko eskarissa/ päiväkodissa?

Onko teillä yhteistä aikaa?

Nukkuuko/syökö hyvin?

Mitä keinoja olette kokeilleet tuohon aggressiivisuuteen?

Normaalilta minusta kuulostaa. 6 vuotiaat nyt vaan kärsii pahemmasta uhmasta/kriisistä, kuin pienemmät lapset ja joillain olosuhteista riippuen saattaa tulla toi uhma hyvinkin pahana.

Mitä on ollut tämä rajojen asettaminen ja rankaisu? 

Kerropa, niin keksimme ehkä selityksen... 

Jotainhan nyt kipuilee, se on selvä. Ja haiskahtaa ympäristön tuottamalta ongelmalta. 

Voisko olla joku lievä neuropsykologinen häiriö. Mun vanhin lapsi vähän samanlainen ja yläasteella todettiin mm add. Nyt pientä määrää lääkettä syö ja lukio menee ihan kivasti. Ja toki käytös parempaa kun on jo vanhempi.