Olin elokuvissa ja joku h*lvetin ääliö

Et sitten pyytänyt häntä lopettamaan ?!

Et sanonut sille mitään?

Yritin olla sanomatta ja olinkin. Harkitsin kyllä oman puhelimeni taskulampulla osoittamista häntä kasvoihin. Juu en tehnyt sitäkään.

Miks yritit olla sanomatta? Just nimeomaan olis pitäny sanoa, varmasti häiritsi myös takanaolijoita.

Kaikenlaisia joo. :/ Nykyään näitä vitullisia itsekeskeisyyden perikuvia näkee miltei missä tahansa käydessään. Se voi olla tyyppi joka kuiskuttelee ihan koko luennon ajan kaverilleen ja siten häiritsee muiden keskittymistä, tyyppi joka antaa riehuvien lastensa häiritä muita ruokailevia ihmisiä (ja henkilökuntaa) ravintolassa, tyyppi joka pitää kovaa ääntä kirjastossa, kälättää ja kimittää, tyyppi joka puhuu bussissa puhelimeen juttujaan todella kovalla äänellä kookoo piitkään maatkaan... jne. Osa ihmisistä on täysin sietämättömiä, en minä sitä sen kauniimmin enää tässä kypsässä iässäni viitsi todeta. Veekäyrä nousee ja tyydyn luomaan kohteelle murhaavia katseita.

Ajattelin että jälkeenpäin mua hävettäisi sellainen "nipotus" ja että pitäisivät mua ihan psykona. Vaikka se todella otti kupoliin.

Ai kauheeta. Että pitäis jollekin päin naamaa sanoa, et se häiritsee. Parempi tälleen jälkikäteen valittaa jollekin muulle. Tulee mieleen se finnish nightmares

Mua ei noi kännykät niin paljoo haittaa, lähinnä kröhin siinä vieressä jos joku räplää, mutta puhuminen on liikaa. Annan vierustoverin puhua kaksi kertaa ja kolmannella sanon että shhhh. Jos se ei auta niin käännyn sitten siihen ja totean että tiäksää ku mä yritän kattoo tätä elokuvaa.

Ne on muuten aika usein samoja noi kännykän räplääjät ja pälättäjät. Aina kun yritän mennä katsomaan uusinta batmania tai hobittia tai avengersia niin eiköhän siihen viereen istahda joku pissis puhelimensa ja poikaystävänsä kanssa. Sit kysellään että "miks se noin teki? Kuka toi on? Mitä toi tarkoittaa?" ja whatsapataan samalla kavereille että lol oon tääl leffas mut laita vaan viestii, ei se haittaa ja mietitään miksei pysytä kärryillä elokuvassa...

Yritän myös välillä lukea että mikä siellä kännykässä on niin tärkeetä, se aika usein toimii ja kännykkä menee piiloon... Olin katsomassa tosiaan sitä viimestä Hobittia niin siinä vieressä tyttö kyseli koko ajan että kuka toi on ja jakoi hienoja kommentteja poikaystävälleen sekä whatsappiin. Elokuvan loppupuolella hän itki kun komea hahmo kuoli. Oli kai niin tärkee hänelle sit se.

Ihanko oikeasti täällä penätään vastuuta toisten kännykänkäytöstä? Että pitäisi vielä alkaa lätisemään kesken näytöksen jollekin tuntemattomalle? Joo ei. Jos ihminen on niin daiju että nysvää jonkun luurin kanssa teatterissa niin veikkaan että siinä on turha alkaa ojentamaan.

Jumpassa kerran kaksi tyttöä venyttelyssä koko ajan pälätti. Sanoin niille, että jos ette voi olla hiljaa, menkää käytävälle venyttelemään sitä kieltänne. En kyllä saanut nuorison suosiota sillä ja olen se kärttyisä vaihdevuosiakka, mutta mitä sitten. Muutama sanoi että kiitos. Hiljenivät, eivät lähteneet ulos. 

En yleensä sano suoraan, mutta kerran bussissa joku selvitti asioitaan kovaan ääneen.

Oma puhelin soi, vastasin ja kerroin soittajalle KOVAAN ääneen, kuinka joku jakaa intiimiasioitaan kaikille.

Kotimatkalla kyllä pohdin, että mistä johtuu tarve jälkikäteen avautua tuollaisesta asiasta (asun yksin, siksi nettiavautuminen) että miksi tapahtuman ääneen kertominen jotenkin tuo helpotusta? En tiedä.

Tämä nykypäivän multitasking somen kanssa on syöpä. Varmaan kaveri vielä twiittasi leffan jälkeen, että olipa tosi hyvä leffa, vaikka katsoikin enemmän luuriaan kuin sitä leffaa :D

Kerran leffassa mun lähellä istu tyyppi joka kommentoi ja naureskeli niille hulvattomille kommenteilleen kovaan ääneen KOKO leffan ajan...

Mä bussissa kälätän isoon ääneen lottomiljoonista, jos oon joutunu kuunteleen jonkun juttuja pidemmän aikaa. SOitto vaan siskolle, ja sitten isoon ääneen "mä nyt keksin mitä tehdään sillä voitolla. Varataan ekaks kuukauden reissu Argentiinaan ja Peruun ja järkätään sitten sellaset isot sukujuhlat, joissa näytetään kaikki matkakuvat diaesityksenä."..."Joo, jus että saa se vuorineuvos kerrankin katsoa muiden kuvia"..." Just se, olisk se iskän setä?"... "Joo, voidaan panna johonkin hyvään asiaan kanssa ... oisko kakskymppiä...siis tuhatta?"

Tuon kun vetäsee isolla äänellä, niin saa muut hiljaseksi. Ja lopuksi vielä "Hitto, tän muuten tais täällä bussissa (tms.) kuulla pari muutakin, sori, nyt tää ei oo enää ihan vaan meidän salaisuus..." "joo, ois pitäny ottaa taksi... No, mä liukenen tästä nyt, ennenkun pyytävät toimintatonnia..."

Sit vaan pokkana seuraavalla pysäkillä ulos :) tosi hiljasesta bussista.

Mä en enää käy elokuvissa, koska mua häiritsee karkkipaperien rapina ja kännyköiden valot. Välillä metakka on ihan huimaava, kun kaikki avaavat mässynsä yhtä aikaa elokuvan alkupuoliskolla. Ymmärrän kuitenkin, että vika on minussa joten katson elokuvat kotona.

Hirvein elokuvakäynti oli viime vuonna, kun menin yksin päivänäytökseen. Lippujonossa takanani oli mies, joka valitsi paikan täsmälleen vierestäni, lähes tyhjässä salissa. Luulen, että hän katsoi mistä minä otin paikan, ja yritti jostain syystä esittää muille katsojille että olemme elokuvissa yhdessä. Hän söi karkkia kovaäänisesti koko elokuvan ajan ja nauroi täysillä. Kun lähdin pois lopputekstien alkaessa, hänelle tuli kiire poistua kanssani samaan aikaan. Tosi outo tapaus. 

Myöhemmin tajusin, että olisin voinut vaihtaa itse paikkaa, mutta silloin en jotenkin osannut tai kehdannut tehdä niin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nykypäivän multitasking somen kanssa on syöpä. Varmaan kaveri vielä twiittasi leffan jälkeen, että olipa tosi hyvä leffa, vaikka katsoikin enemmän luuriaan kuin sitä leffaa :D

Täytyyhän sitä päivittää Instagramiin, Snapchattiin ja Facebookkiin kuvia, kun on kerran elokuviin tultu ja samalla suunnitella kavereiden kanssa Whatsappissa, mitä tehdä leffan jälkeen. Välillä täytyy myös muistaa katsoa kavereiden päivitykset em. sovelluksissa, ettei vain putoa sosiaalisen median kärryiltä. Kaverihan voi vaikka suuttua, jos ei kahden tunnin sisällä tykännyt hänen linkittämästään kissavideosta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia joo. :/ Nykyään näitä vitullisia itsekeskeisyyden perikuvia näkee miltei missä tahansa käydessään. Se voi olla tyyppi joka kuiskuttelee ihan koko luennon ajan kaverilleen ja siten häiritsee muiden keskittymistä, tyyppi joka antaa riehuvien lastensa häiritä muita ruokailevia ihmisiä (ja henkilökuntaa) ravintolassa, tyyppi joka pitää kovaa ääntä kirjastossa, kälättää ja kimittää, tyyppi joka puhuu bussissa puhelimeen juttujaan todella kovalla äänellä kookoo piitkään maatkaan... jne.

Voooi että vihaan noita jälkimmäisiä. Opiskelijana käyn suht usein lapsuudenkodissani, jonne matkaa on bussilla n. 4 tuntia. Se matka olisi kiva käyttää hyödyksi vaikka lukemalla tenttiin tai nukkumalla. Mutta tottakai joka ikiselle bussimatkalle on sattunut vähintään yksi puhelimeen kailottava riemuidiootti, ja tottakai se istuu aina juuri mun lähettyvilleni. Yritä siinä sitten keskittyä. Kerran joku nainen rääkyi puhelimeensa ainakin puolet matkasta, ja koko bussi sai siinä sivussa tietää hänen nimensä, ammattinsa, työviikkonsa tapahtumat, työkaveriensa nimet - joita hän muuten haukkui vuolaasti.

Tietysti puhelimeen on lupa puhua, mutta miksei voi puhua normaalilla äänellä? Miksi pitää HUUTAA?

Vierailija kirjoitti:

Mä en enää käy elokuvissa, koska mua häiritsee karkkipaperien rapina ja kännyköiden valot. Välillä metakka on ihan huimaava, kun kaikki avaavat mässynsä yhtä aikaa elokuvan alkupuoliskolla. Ymmärrän kuitenkin, että vika on minussa joten katson elokuvat kotona.

Hirvein elokuvakäynti oli viime vuonna, kun menin yksin päivänäytökseen. Lippujonossa takanani oli mies, joka valitsi paikan täsmälleen vierestäni, lähes tyhjässä salissa. Luulen, että hän katsoi mistä minä otin paikan, ja yritti jostain syystä esittää muille katsojille että olemme elokuvissa yhdessä. Hän söi karkkia kovaäänisesti koko elokuvan ajan ja nauroi täysillä. Kun lähdin pois lopputekstien alkaessa, hänelle tuli kiire poistua kanssani samaan aikaan. Tosi outo tapaus. 

Myöhemmin tajusin, että olisin voinut vaihtaa itse paikkaa, mutta silloin en jotenkin osannut tai kehdannut tehdä niin.

Ensi kerralla (jos sellainen epätodennäköisesti tulee) vaihda ja vilkaise samalla vieruskaveria merkitsevästi. Niin minä olisin tehnyt :D

Vierailija kirjoitti:

Mä bussissa kälätän isoon ääneen lottomiljoonista, jos oon joutunu kuunteleen jonkun juttuja pidemmän aikaa. SOitto vaan siskolle, ja sitten isoon ääneen "mä nyt keksin mitä tehdään sillä voitolla. Varataan ekaks kuukauden reissu Argentiinaan ja Peruun ja järkätään sitten sellaset isot sukujuhlat, joissa näytetään kaikki matkakuvat diaesityksenä."..."Joo, jus että saa se vuorineuvos kerrankin katsoa muiden kuvia"..." Just se, olisk se iskän setä?"... "Joo, voidaan panna johonkin hyvään asiaan kanssa ... oisko kakskymppiä...siis tuhatta?"

 

Tuon kun vetäsee isolla äänellä, niin saa muut hiljaseksi. Ja lopuksi vielä "Hitto, tän muuten tais täällä bussissa (tms.) kuulla pari muutakin, sori, nyt tää ei oo enää ihan vaan meidän salaisuus..." "joo, ois pitäny ottaa taksi... No, mä liukenen tästä nyt, ennenkun pyytävät toimintatonnia..."

 

Sit vaan pokkana seuraavalla pysäkillä ulos :) tosi hiljasesta bussista.

Luepas nyt uudestaan nuo lihavoidut kohdat. Matkustat bussilla ja kälätät lottoMILJOONISTA? Nyt vittu oikeesti.