Olen katkera ämmä ja siksi vihaan helpolla pääseviä.
Ottaa aivoon lukea Facesta tai kuulla ihan livenä kuinka ihmisiä autetaan. Vaikka joku mummo hoitaa lapsenlapsia tai vasta synnyttäneelle äidille tulee joku siivoamaan. Tulen ihan äärettömän ärsyyntyneeksi semmoisesta, tekisi mieli hieroa sen ihmisen naamaan paskaa. Minä olen aina joutunut pärjäämään yksin. Viidentoista vuoden aikana en nukkunut yhtään kokonaista yötä. Vaikka sairastin vakavaa, psykoottista masennusta, kukaan ei auttanut vaan hoidin itse lapset ja kotityöt. Vaikeasti allergisen lapsen itkut, ihottumat ja kolmen ruoka-aineen dieetin hoidin yksin. Talokin rakennettiin miehen kanssa niin, että tein 10-tuntista työpäivää, valvoin yöt heräilevien lasten takia ja joka ilta sirkkelöin ja sahasin raksalla monta tuntia. Rakennettiin muuten melkein ennätysajassa... Nyt käyn kahdessa työssä, kasvatan useampaa lasta ja opiskelen kolmessa koulussa, eikä kukaan auta ikinä missään. Saatana että ottaa aivoon nuo pilalle lellityt mammat joilla on heti joku sisko tai äiti auttamassa kun on perheessä vauva, se ensimmäinen. >:(
Kommentit (32)
Miten monta tuntia sun vuorokaudessa on, jos ehdit käydä kolmea koulua ja kahdessa työssä ja kasvatat lapsetkin siinä sivussa?
Elämä on usein sellaista kuin siitä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Kannattiko rakentaa?
No mikä kysymys tuo nyt on? Kannatti, saatiin meille sopiva talo halvemmalla kuin mitä se olisi ostettuna maksanut. On tässä nyt jo asuttu monta vuotta. Ap
Minä taas tunsin yhden todella katkeran ämmän, ja hän oli se joka pääsi kaikesta aidan matalimmalta kohdalta. Ei vaan reppana tajunnut sitä koskaan itse. Kuoli nuorena yhtä kitkeränä ja välinsä joka paikkaan katkoneena.
Vierailija kirjoitti:
Miten monta tuntia sun vuorokaudessa on, jos ehdit käydä kolmea koulua ja kahdessa työssä ja kasvatat lapsetkin siinä sivussa?
Elämä on usein sellaista kuin siitä tekee.
Olen oppinut tehokkaaksi tässä vuosien varrella. Minulla on päämäärä johon pyrin ja siksi tämänhetkinen tilanne on järkevä.
Mutta se minua ottaa aivoon, että minulta kyllä sukulaiset vaativat koko ajan apua ja palveluksia ja haukkuvat päälle laiskaksi, mutta jos itse tarvitsisin vaikka pari tuntia hoitoapua kipeällä lapselle että pääsen kouluun, sitä ei tipu. Ap
Tarvitsisitko sä apua? Ootko koskaan ilmaissut avuntarvettasi jollekin?
Elämä on valintoja. Minullakaan ei ole tukiverkkoja, kai se johtuu pitkälti minusta itsestäni. En ehkä osaa pyytää apua oikein, tai saan ihmiset tuntemaan olonsa epämukavaksi kanssani, en ole ihan varma. Kuitenkaan se, että muut saavat apua, ei ole mitenkään minulta pois. En koe tarvetta olla kenellekään katkera.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten monta tuntia sun vuorokaudessa on, jos ehdit käydä kolmea koulua ja kahdessa työssä ja kasvatat lapsetkin siinä sivussa?
Elämä on usein sellaista kuin siitä tekee.
Olen oppinut tehokkaaksi tässä vuosien varrella. Minulla on päämäärä johon pyrin ja siksi tämänhetkinen tilanne on järkevä.
Mutta se minua ottaa aivoon, että minulta kyllä sukulaiset vaativat koko ajan apua ja palveluksia ja haukkuvat päälle laiskaksi, mutta jos itse tarvitsisin vaikka pari tuntia hoitoapua kipeällä lapselle että pääsen kouluun, sitä ei tipu. Ap
Nostan hattua sisukkuudellesi! Mutta oletko kertonut näitä asioita esim. sukulaisillesi? Ei apua saa jos sitä ei pyydä.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas tunsin yhden todella katkeran ämmän, ja hän oli se joka pääsi kaikesta aidan matalimmalta kohdalta. Ei vaan reppana tajunnut sitä koskaan itse. Kuoli nuorena yhtä kitkeränä ja välinsä joka paikkaan katkoneena.
Mistäs sää tiiät mitä ihmissuhteita sillä oli, joista sää et vaan tiennyt mitään.. Enkä ihmettele mikset..
Sairastit psykoottista masennusta, mutta hoidit lapset, kotityöt ja osallistuit talon rakennukseen? Ei mene läpi.
Miten joku voi opiskella kolmessa koulussa yhtäaikaa? Varsinkin kaksi työpaikkaa siihen päälle... Jos sua sanotaan laiskaksi, niin mitä helvettiä ne muut tekee? Rakentaa yksin talon samalla kun käy viittä eri koulua ja tekee kymmentä työtä?
Ja tuo masennus kyllä kuulostaa siltä että kunnalta olis pitäny tulla apuja, pyysitkö? Eihän tuossa ole mitään järkeä, eikä mitään normaalia.
Mitä nämä kolme koulua ovat? Esim. korkeakoulupaikkoja voi olla vain yksi kerrallaan.
Kaksi eri työtä ja koulu voi kyllä olla, kun eihän tuossa puhuttu kahdesta kokopäivätyöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten monta tuntia sun vuorokaudessa on, jos ehdit käydä kolmea koulua ja kahdessa työssä ja kasvatat lapsetkin siinä sivussa?
Elämä on usein sellaista kuin siitä tekee.
Olen oppinut tehokkaaksi tässä vuosien varrella. Minulla on päämäärä johon pyrin ja siksi tämänhetkinen tilanne on järkevä.
Mutta se minua ottaa aivoon, että minulta kyllä sukulaiset vaativat koko ajan apua ja palveluksia ja haukkuvat päälle laiskaksi, mutta jos itse tarvitsisin vaikka pari tuntia hoitoapua kipeällä lapselle että pääsen kouluun, sitä ei tipu. Ap
Miten niin haukkuvat laiskaksi? Ei kai kukaan niin sano päin naamaa toiselle? Oletko herkkä lukemaan toisten puheista sellaistakin, mitä siellä ei ole? Ja kateus on paha voima, joka myrkyttää ilmapiirin ja vaikuttaa lapsiisikin.
Ohis. Mulla oli kerran ns kolme työtä ja koulu samaan aikaan. Aamut yhdessä työssä, luento/luennot välissä ja iltapäivällä toiseen työhön ja työkeikat vielä päälle plus ne kolme lasta(kahdella diagnoosi), mutta kuvio ei ollut todellisuudessa niin raflaava kuin kuulostaa. En usko, että Aapeellakaan.
Höpö höpö, miksi otat liikaa hommia, kävisit töissä,hoitaisit lapsesi ja unohtaisit koulut.
Teen itsekin 2työtä eikä meidän lasta kukaan suostu hoitamaan, sukulaisia ei ole kuin sisko mikä otti lapsen vauvana syliin ja totesi että haisee pahalle ja laski pois, eikä ole edes teini vaan +30v.
Elämä on valintoja.
Jos on kiva, saa apua. Jos on paska muita kohtaan, tuskin saa. Vedät puolesi paskaa, koska palvot paskaa ja katkeruutta.
Vierailija kirjoitti:
Ottaa aivoon lukea Facesta tai kuulla ihan livenä kuinka ihmisiä autetaan. Vaikka joku mummo hoitaa lapsenlapsia tai vasta synnyttäneelle äidille tulee joku siivoamaan. Tulen ihan äärettömän ärsyyntyneeksi semmoisesta, tekisi mieli hieroa sen ihmisen naamaan paskaa. Minä olen aina joutunut pärjäämään yksin. Viidentoista vuoden aikana en nukkunut yhtään kokonaista yötä. Vaikka sairastin vakavaa, psykoottista masennusta, kukaan ei auttanut vaan hoidin itse lapset ja kotityöt. Vaikeasti allergisen lapsen itkut, ihottumat ja kolmen ruoka-aineen dieetin hoidin yksin. Talokin rakennettiin miehen kanssa niin, että tein 10-tuntista työpäivää, valvoin yöt heräilevien lasten takia ja joka ilta sirkkelöin ja sahasin raksalla monta tuntia. Rakennettiin muuten melkein ennätysajassa... Nyt käyn kahdessa työssä, kasvatan useampaa lasta ja opiskelen kolmessa koulussa, eikä kukaan auta ikinä missään. Saatana että ottaa aivoon nuo pilalle lellityt mammat joilla on heti joku sisko tai äiti auttamassa kun on perheessä vauva, se ensimmäinen. >:(
Ehkäpä sinusta ajatellaan, että et tarvitse apua, koska olet katsonut pystyväsi huomattavasti enempään kuin useimmat muut.
Kyse lienee omista valinnoista.
Sanot sairastavasi masennusta, tarinasi viittaa enemmänkin maaniseen vaiheeseen.
Kohtele muita kuten haluat itseäsi kohdeltavan.
Kannattiko rakentaa?