Keskustelevatko kaikki ihmiset päänsä sisällä toisten kanssa?
Mä aika usein selitän jotain juttua toiselle mielessäni, mulla on mielikuvituskeskustelu. Onko tämä yleistä?
Kommentit (27)
On. Kukaan ei pysty olemaan koko ajan niin intensiivisesti hetkessä kiinni, etteikö näitä keskusteluja syntyisi. Eli juttelet niitä, mitä menneisyydessä on tapahtunut tai tulevaisuudessa tulee tapahtumaan.
Jee :) kiva että muutkin on sellaisia! Just toi "kuin kirjaa lukisi" :D
Minä ainakin. Mieheni väittää että hän ei.
Harrastan autolla ajaessa yksinkeskustelua ja mielikuvitus-sanailua, Joskus jopa riitaannun itseni kanssa. Sitten murjotan ja mökötän.
Joo. Kerkesin hetken sunkin kanssa jo keskustella ennen kuin avasin ketjun. Pitääks mun toistaa kaikki nyt? Puhuin vain siitä että eihän mulla oikeita keskustelukumppaneita olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Kerkesin hetken sunkin kanssa jo keskustella ennen kuin avasin ketjun. Pitääks mun toistaa kaikki nyt? Puhuin vain siitä että eihän mulla oikeita keskustelukumppaneita olekaan.
:D
Vierailija kirjoitti:
On. Kukaan ei pysty olemaan koko ajan niin intensiivisesti hetkessä kiinni, etteikö näitä keskusteluja syntyisi. Eli juttelet niitä, mitä menneisyydessä on tapahtunut tai tulevaisuudessa tulee tapahtumaan.
En mä ainakaan haluis olla hetkessä kiinni koko ajan, kun on hauskoja tarinoita. Lukeehan ihmiset kirjojakin ja katselee elokuvia.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin. Mieheni väittää että hän ei.
Onkohan tässä muuten jotain selvää eroa miesten ja naisten välillä? Itse olen nainen ja kaikenlaista dialogia tulee päänsisäisesti käytyä. Joskus hiljennän itseni, kun alkaa tuntua liian harkitulta. Haluan pystyä myös spontaaniin keskusteluun.
Minä joudun rikoksen uhriksi viime kesänä ja siitä asti olen oikeastaan huutanut pääni sisällä suuni puhtaaksi niin näille rikoksen tekijöille kuin tapausta tarkastelleelle poliisillekin. Kiva olisi päästä oikeasti avautumaan aiheesta, mutta en tiedä minne avautuisin, joten meuhkaan sitten päässäni.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Kerkesin hetken sunkin kanssa jo keskustella ennen kuin avasin ketjun. Pitääks mun toistaa kaikki nyt? Puhuin vain siitä että eihän mulla oikeita keskustelukumppaneita olekaan.
Ollaamme oikeita.
Enhän mä muuta teekään. Enkä mä ole edes ihminen, joka miettii ennenkuin puhuu.
Vaan nää jupinat on ihan jotain muuta. Jos ei dialogia muiden kanssa, niin monologia sitten tai aivan mielikuvitus pölinöitä. Mä toisinaan kiivaasti keskustelen myös julkkisten kanssa ja vähän muutakin... ups.
Asuin maalla lapsena ja kerran lenkillä pölisin omiani ääneen. Siellä metsätiellä ei koskaan ollut ketään, mutta just silloin yksi mies naureskellen ohitti mut polkupyörällä :(
En puhu pään sisällä toisille useinkaan. Jos olen menossa työhaastatteluun, saatan koko päivän miettiä, mitä vastaan kysymyksiin, joita saattaa tulla. Nuorempana keskustelin enemmän itsekseni. Yksin asuessani erityisesti mietin tilanteita, joita voisi olla ja joskus olin näyttelijä tai laulaja. Meillä on nyt 5 henkeä perheessä ja puhun työssäni paljon, joten puhetta kuuluu ja tulee suusta jatkuvasti. Ei sillä tavalla ehdi eikä jaksa puhua päässään.
Kyse on sisäisestä puheesta, joka kuuluu ihmisen kehitykseen: lapsi ensin puhuu ääneen itselleen ohjeita kuinka toimia, ja pikku hiljaa puhe muuttuu sisäiseksi, mielessä tapahtuvaksi puheeksi. Sen tarkoituksena on tosiaan ohjata ihmisen toimintaa ja toimia apuna, että ihminen saa orientoiduttua itselleen tärkeisiin asioihin ja saa suoriuduttua arkisista toimista mitä ihmiselo vaatii. Ihminen pohtii ja arvioi erilaisia toimintavaihtoehtoja esimerkiksi, antaa itselleen ohjeita jne. Siitä saa oivalluksia ja se voi toimia motivoivana puheena, ohjaavana puheena, palkitsevana puheena jne, Ihmiselä on tietoisuus, ja se sisäinen puhe on yksi esimerkki miten se ilmenee.
Ei suinkaan, sitäpaitsi tuo päänsisäinen musiikkikanava soi niin lujaa ettei siinä melussa voisi keskustella muutenkaan...
Vierailija kirjoitti:
Ei suinkaan, sitäpaitsi tuo päänsisäinen musiikkikanava soi niin lujaa ettei siinä melussa voisi keskustella muutenkaan...
Kissavideoita, kissavideoita, ei puhuta mitään...
Minulla on usein vaikeuksia muistaa, olenko oikeasti puhunut jonkun kanssa vai puhuinko pääni sisällä. Kun en halua vaikuttaa dementikolta, joudun aika usein kysymään puhekaverilta, että mahdoinko mainita tästä jo aiemmin ...
Vierailija kirjoitti:
Minulla on usein vaikeuksia muistaa, olenko oikeasti puhunut jonkun kanssa vai puhuinko pääni sisällä. Kun en halua vaikuttaa dementikolta, joudun aika usein kysymään puhekaverilta, että mahdoinko mainita tästä jo aiemmin ...
Mulla sama. Joskus kimpaantunut miehellekin, kun se ei olekaan hoitanut jotain sovittua asiaa, josta pitkät keskustelut keskusteltiin. Paitsi ettei keskusteltukaan muualla kuin mun päässäni. Eli mulla on aina joku juttelu meneillään jonkun kanssa, hyvä tapa hoitaa ystävyyssuhteitakin kun ei kerkiä näkemään, harvoin tulee edes riitaa.
Kaikenlaisia tarinoita. Tänään autoin koditonta lämpimään. 5 - 10 minuuttia saattaa tarina kestää, kuin kirjaa lukisi.