Professori: sama syökö placeboa vai masennuslääkkeitä

Mahtaa pilleristejä vituttaa ... eiku .. eihän  niitä voi vituttaa, kun ne on pillereissä :)

Jaa, mua lääkkeet ainakin auttaa. Joskus surettaa, kun tiedän joutuvan käyttämään niitä koko loppuelämän. Kuitenkin lääkkeettä olo aiheuttaisi vakavampia seurauksia, niin parempi näin.

Ja Kela vaatii että potilas syö lääkkeitä? Eikö se ole sitäpaitsi lainvastaista?

Höpö höpö. Kyllä lääkkeillä on myös ihan todellinenkin vaikutus.

Minulle ne pillerit toivat takaisin elämän ja työkyvyn. Tämäkin puoli voitaisiin tuoda esiin aina kun masennuslääkkeitä kritisoidaan. Jos teho onkin vain placebon luokkaa, niin ainakin minun kohdallani oli tehokasta placeboa. Kivaa että tuollaisia kalkkitableteita on keksitty, joiden ansiosta pystyn käymään töissä.

Vierailija kirjoitti:

Ja Kela vaatii että potilas syö lääkkeitä? Eikö se ole sitäpaitsi lainvastaista?

Missä tilanteessa näin? Onko kyse terapiaan hakeutumisesta?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ja Kela vaatii että potilas syö lääkkeitä? Eikö se ole sitäpaitsi lainvastaista?

 

 

Missä tilanteessa näin? Onko kyse terapiaan hakeutumisesta?

jotta voisi saada esim sairauslomaa masennuksen vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mua lääkkeet ainakin auttaa. Joskus surettaa, kun tiedän joutuvan käyttämään niitä koko loppuelämän. Kuitenkin lääkkeettä olo aiheuttaisi vakavampia seurauksia, niin parempi näin.

Pointti olikin, että sama seuraus olisi plasebolääkkeillä. Vai oletko kokeillut niitäkin luullen niitä masennuslääkkeiksi ja ne eivät auttaneet?

- Lapsille ei pitäisi milloinkaan, ei milloinkaan määrätä mielialalääkkeitä, Kirsch painotti.

- Kukaan ei tiedä, millaisia vaikutuksia näillä lääkkeillä on pitkällä aikavälillä, hän perusteli.

Näin juuri. Lapsille pillereitä syöttävät lekurit oikeuteen ja heti. Kamalaa että Suomessakin syötetään lapsille näitä!

Vierailija kirjoitti:

Jos teho onkin vain placebon luokkaa, niin ainakin minun kohdallani oli tehokasta placeboa.

Haittavaikutukset eivät tosin ole placebon luokkaa.

t. mielenterveyshoitaja

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Jaa, mua lääkkeet ainakin auttaa. Joskus surettaa, kun tiedän joutuvan käyttämään niitä koko loppuelämän. Kuitenkin lääkkeettä olo aiheuttaisi vakavampia seurauksia, niin parempi näin.

 

 

Pointti olikin, että sama seuraus olisi plasebolääkkeillä. Vai oletko kokeillut niitäkin luullen niitä masennuslääkkeiksi ja ne eivät auttaneet?

Minä olen kokeillut tuossa jutussa mainittua liikuntaa lääkkeeksi, mutta minua se ei auttanut. Masennuslääke auttoi. Onko niin vaikea hyväksyä, että masennuslääkkeistä voi joillekin olla ihan oikeasti apua, eikä kyse ole pelkästä placebosta.

Minä olin nuorempana masentunut. Olin silloin yliopistolla töissä, joten oli hyvin pääsy tietokantoihin joissa tieteellisiä artikkeleita ja tutkimuksia. Koska itseäni lääkehoito tuntui auttavan huonosti, aloin selvittää ihan artikkeleista sitä, miten tutkimusten mukaan lääkkeet auttaa. 

Tulin samaan tulokseen kuin professori: helvetin huonosti. Ne tutkimukset, joissa tehoa oli näyttänyt olevan, oli myöhemmin usein paljastettu puutteellisiksi toisissa tutkimusraporteissa. Usein ne tehokkuutta todistavat olivat lääketehtaan sponssaamia tutkimuksia, joissa tavalla tai toisella oli manipuloitu joko tutkittavien potilaiden valintaa, tulosten tilastollista analyysiä tai molempia. 

Eniten olin kuitenkin järkyttynyt siitä, että se aivokemiapuoli, jota niin auliisti esitellään potilasesitteissä, ei olekaan ollenkaan niin selvää. Kun sain ensimmäisen lääkkeeni, sain auringonkukalla koristetun esitteen, jossa loogisesti selitettiin, että aivoissa on puute serotoniinista, ja tämä lääke vähentää serotoniinin takaisinottoa, jolloin vapaan serotoniinin pitoisuus lisääntyy ja masennus poistuu. Asiallisista tutkimuksista sitten myöhemmin luin, että masennusta ei voi mitenkään todeta serotoniinitasoista, eikä tason nostaminen auta systemaattisesti masennukseen. Käsityksekseni jäi, että hoito on lähinnä arpomista: kokeillaan erilaisia aivokemiaan vaikuttavia kemikaaleja siinä toivossa, että joku nyt tälle yksilölle sattuisi auttamaan, vaikkemme ymmärräkään miksi.

Toisaalta ei placebonkaan merkitystä pidä vähätellä. Itse olen tullut siihen tulokseen, etät usein usko on varsin hyvä parantaja, ja usein usko vaatii välikappaleekseen jonkun aineen johon uskotaan, koska maailmankuvamme on niin fysikaalis-kemiallinen. Itse luin lopulta tutkimuksen, jossa todettiin mäkikuismavalmisteen olevan yhtä tehokasta tai tehotonta kuin perinteiset masennuslääkkeet, ja päätin että koska tuntuisi hullulta olla yrittämättä hoitaa masennusta millään, hankin sitä. Tietäen että kyseessä on placebo-efekti, ja että tuote on minulle synteettistä lääkettä parempi vain siksi, että tykkään ideasta luonnon yrttilääkkeestä. Masennus parani ajallaan hoidosta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mua lääkkeet ainakin auttaa. Joskus surettaa, kun tiedän joutuvan käyttämään niitä koko loppuelämän. Kuitenkin lääkkeettä olo aiheuttaisi vakavampia seurauksia, niin parempi näin.

Mutta kaikkia ei auta, kuten minua, vuoden söin lääkkeitä, ja kun ei tehonnut, niin lopetin seinään, ei edes vierotusoireita. Okei, en siis varmaan pahmipia ole vetänyt, mutta noloa. Mutta SSRI-johdannaista jotain. Olisi pitänyt uskoa lääkkeen tehoon, olisi voinutkin auttaa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Jos teho onkin vain placebon luokkaa, niin ainakin minun kohdallani oli tehokasta placeboa.

 

 

Haittavaikutukset eivät tosin ole placebon luokkaa.

t. mielenterveyshoitaja

Toivottavasti et syötä tuota lääkevastaista asennettasi asiakkaillesi. Minulle ei tule masennuslääkityksestä haittavaikutuksia. Tai ainakaan niitä ei ole vielä havaittu. Olen valmis ottamaan se riskin, että jotain vuosien saatossa tulee, mutta en halua uudelleen työkyvyttömäksi. Masennuslääkkeitä syödään muuten myös muihin vaivoihin kuin masennukseen.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mua lääkkeet ainakin auttaa. Joskus surettaa, kun tiedän joutuvan käyttämään niitä koko loppuelämän.

Sulla lienee jotain paljon muutakin kuin vain masennusta. Suurin osa pääsee lääkkeistä eroon ajassa jos toisessa, miksi et muka sinäkin? Eli et ole vain masentunut, jos tiedät jo nyt surra, että ikuisesti masennuslääkitystä joudut syömään. Jos se auttaa sua, miksi suret?

Vierailija kirjoitti:

Onko niin vaikea hyväksyä, että masennuslääkkeistä voi joillekin olla ihan oikeasti apua, eikä kyse ole pelkästä placebosta.

Nimenomaan joillekin ja joistakin lääkkeistä. Pointti on, että suurin osa syö lääkkeitä turhaan. Sivuvaikutukset monien suosittujen lääkkeiden osalta ovat kuitenkin pysyviä ja eivät kovin kaunista katsottavaa :(

Artikkelissa plasebo oli kirjoitettu aivan oikein, mutta aloitukseen se piti mennä muuttamaan?

Vierailija kirjoitti:

- Lapsille ei pitäisi milloinkaan, ei milloinkaan määrätä mielialalääkkeitä, Kirsch painotti.

- Kukaan ei tiedä, millaisia vaikutuksia näillä lääkkeillä on pitkällä aikavälillä, hän perusteli.

Näin juuri. Lapsille pillereitä syöttävät lekurit oikeuteen ja heti. Kamalaa että Suomessakin syötetään lapsille näitä!

Olisipa nykyaikaiset masennuslääkkeet keksitty jo silloin kun olin teini. Elämäni olisi taatusti ollut vähemmän kammottavaa, ja olisin kenties pystynyt opiskelemaan itselleni jonkun kunnon ammatin. Minä satuin syntymään väärällä vuosikymmenellä ja sain lääkkeet vasta liian myöhään. Onnellisempi elämä alkoi vasta aikuisiällä lääkkeiden ansiosta.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Onko niin vaikea hyväksyä, että masennuslääkkeistä voi joillekin olla ihan oikeasti apua, eikä kyse ole pelkästä placebosta.

 

 

Nimenomaan joillekin ja joistakin lääkkeistä. Pointti on, että suurin osa syö lääkkeitä turhaan. Sivuvaikutukset monien suosittujen lääkkeiden osalta ovat kuitenkin pysyviä ja eivät kovin kaunista katsottavaa :(

Voisitko yksilöidä, mitä tarkoitat rumilla sivuvaikutuksilla? SSRI-lääkkeet eivät aiheuta mitään kuolan valumista tai pakkoliikkeitä.

Minä syön lääkkeitä mielenterveyslääkkeitä. Mutta silti en nuku silti olen onneton ja valmis kuolemaan.

Jos aioin saada nukuttua edes muutaman tunnin minun pitää kaataa kitaani ketipinoria 300mg, Zyprexa 5mg ja Mirtzapinia 30mg.

Ei en ole psykoottinen enkä ole sairastanut skitsofreniaa. Kärsin masennuksesta ja vaikeasta elämästä.

Olisin onnellinen jos saisin jutella jonkun kanssa. Jos minulla olisi ystävä, jotten aina olisi yksin. Jos en kuulisi puolisolta sitä miten piilotan hänen ruokaansa laksatiivejä, tai miten syötän hänelle lääkkeitä ja vakoilen häntä kameroiden avulla. En en minä jaksa enään.